Selluliitti on aikamme suurin kauneushuijaus

Toimitus

Kuinka paljon olisit valmis maksamaan selluliitittomasta pepusta? 5000 dollaria? Sen verran nimittäin maksaa amerikkalainen Cellulize-hoito, jota kehutaan juuri nyt markkinoiden parhaaksi. Hoitomenetelmän luvataan tuhoavan selluliitin laserin avulla, ja yhden hoitokerran tulokset kestävät noin vuoden, mikäli elät terveellisesti. Sitten olisi aika pulittaa seuraavat 5000 dollaria. 

Minulla ei ole varaa moiseen, mutta olen elämäni aikana kokeillut ainakin 20 eri selluliittivoidetta, kuivaharjannut ihoani raivokkaasti, käynyt kalliissa lymfahieronnassa ja litkinyt nestettä poistavaa pahanmakuista voikukkateetä. Mikään ei tietenkään tehonnut.

Jos olisi aikoinaan tiennyt näiden Anti-Selluliitti -legginsien olemassaolosta, olisin varmasti ilomielin vetänyt nekin jalkaani. Niin pahasti halusin eroon appelsiini-ihosta. Miksi?
 

Selluliitti nolottaa. Voin puhua avoimesti menkoistani tai siitä, että vahaan ylähuuleni viiksikarvat, mutta jostain syystä minua hävettää paljastaa, ettei oma pyllyni ole sileä kuin vauvanpeppu (mikä on muuten ihan typerä sanonta, sillä monilla vauvoillakin on selluliittia pakaroissaan). 

Me kohtaamme selluliittia vain omassa kehossamme, joskus uimarannalla ja juorulehdissä, jotka suurentavat julkkisnaisten bikinikuvia ja ympäröivät muhkurat punakynällä. Selluliitti toitottaa kaikille, että olen epäonnistunut laiska ihminen, joka viettää suurimman osan ajastaan sohvalla, käsi sipsipussissa. Tai näin meille uskotellaan.
 

On aika murtaa selluliittimyytti. Minä väitän, että selluliitti on aikamme suurin kauneushuijaus.

Taistelu selluliittia vastaan on yhtä absurdia kuin jos taistelisimme sitä vastaan, että meillä on kymmenen varvasta. Selluliitti on nimittäin normaalia. Noin 90 prosenttia naisista kärsii siitä. Siis anteeksi, kirjoitin epähuomiossa kärsii – näin aivopesty olen. 90 prosentilla naisista on sitä.

Ei, selluliitti ei ole ylipainoisten tai laiskureiden ”ongelma”, joka johtuu huonoista elämäntavoista, surkeasta aineenvaihdunnasta tai kehoon keräytyneistä ”kuona-aineista”.

Kaikki tämä on humpuukia ja nokkelaa brändäystä. Selluliittia esiintyy niin nuorilla kuin vanhoilla, urheilullisilla tyypeillä ja sohvaperunoilla, laihoilla ja isokokoisemmilla. Ja niillä vauvoillakin. Joskus keksittiin kuitenkin, että naisilla (tietenkin) yleisesti esiintyvä epätasainen iho on rumaa ja siitä lähtien olemme tehneet kaikkemme päästäksemme siitä eroon. 
 

Palatkaamme ajassa taaksepäin. 1600-luvulla Peter Paul Rubens maalasi monia alasti luonnon helmassa keimailevia muodokkaita naisia. Heillä on selluliittia, ja Rubens on ikuistanut muhkurat rakkaudella. Niissä ei ollut mitään hävettävää.

Ennen 1800-luvun loppua edes koko selluliitti-sanaa ei ollut olemassa. Se esiintyy ensi kertaa vuonna 1873 ranskalaisessa lääkäreille tarkoitetussa tietosanakirjassa. Nimi ei tuolloin viitannut appelsiini-ihoon vaan tulehtuneeseen kudokseen.

Selluliitti, jollaisena me sen tunnemme, keksittiin 1930-luvulla Ranskassa. Tuolloin naistenlehtiin alkoi ilmestyä artikkeleita, joissa kerrottiin, miten selluliitista pääsee eroon. Samaan aikaan Pariisin kauneushoitolat alkoivat tarjota selluliittia poistavia hoitoja.

”Ennen kuin ensimmäiset selluliittia käsittelevät artikkelit julkaistiin, yksikään lukija ei ollut tiedustellut, miten siitä pääsee eroon”, kertoo selluliitin historiaa tutkinut Bolognan yliopiston professori Rossella Ghigi Broadly-sivuston haastattelussa.

Äkkiä naiset alkoivat tarkkailla reisiään: Onko minullakin tätä inhaa appelsiini-ihoa, josta nyt puhutaan? Ja kappas, kyllä oli, koska suurimmalla osalla naisista on.

Sama kaava toistuu jenkkakahvojen ja cankles-nilkkojen kohdalla. Ai, etkö ole kuullut cankles-ilmiöstä? Anna Daily Mailin valistaa: ”Cankles tarkoittaa niin leveitä nilkkoja, että ne näyttävät sulautuvan pohkeeseen, mikä saa raajat näyttämään makkaramaisilta.” Tarkastit juuri, miltä nilkkasi näyttävät, eikö vain? Asiasta, joka ei aikaisemmin ollut ongelma, tulee ongelma, kun se saa nimen. Nykyään ainakin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa tarjotaan cankles-kauneuskirurgiaa.
 

Selluliitti oli pitkään vain ranskalaisnaisten vitsaus, ja se rantautui Yhdysvaltoihin vasta 1960-luvulla. Selluliittipaniikki kasvoi sitä myötä, kun naisten vaatteista tuli paljastavampia (minihameet ja bikinit yleistyivät 60-luvulla) ja naiset ottivat enemmän tilaa yhteiskunnassa.

Aikamme kauneusihanteet ovat tapa alistaa naisia, argumentoi feministinen toimittaja Naomi Wolf vuonna 1990 The Beauty Myth -klassikkoteoksessaan. Kun feminismi antoi naisille enemmän valtaa ja oikeuksia, patriarkaatin piti pitää heidät aisoissa jollain muulla tavalla. Entistä vaativammat ja järjettömämmät kauneusihanteet ajavat tätä agendaa. Muhkuroita vastaan taisteleminen ja oman kehonsa inhoaminen käy työstä.

Patriarkaatin lisäksi selluliitista hyötyy tietysti kauneusbisnes. 90 prosentilla naisista on selluliittia ja heistä suuri osa haluaa siitä eroon keinolla millä tahansa, koska heille on uskoteltu, että se on rumaa ja normaalista poikkeavaa. Haistan rahaa.

Tänä kesänä heitän kuivaharjan nurkkaan, voikukkateen roskikseen ja larppaan 1700-lukua, jolloin selluliittia ei vielä ollut keksitty. Oletko mukana suunnitelmassani?

 

LUE MYÖS: Miksi naiset häpeävät käsivarsiaan?
 
SAARA SARVAS: Pelkäsin treeniblogini lukijoille paljastuvan, että olen vieläkin lihava. 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikö löytynyt yhtään kuvaa tavanomaisesta takaosastosta tähän? Pointsit kuitenkin siitä että tällä kertaa et laittanut todella hoikan naisen sileää ahteria tähän :D

miir (Ei varmistettu)

Mä olen 34-vuotias ja olen täysin missannut huolen selluliitista! Laihduttanut olen kyllä ja ollut tyytymätön takapuoleeni siinä mielessä. Selluliitti ei ole koskaan häirinnyt! Milloin sitä edes näkee? Suihkussa? Kesällä 2 viikkoa? Ei maksa vaivaa ostaa ainoatakaan sellurasvaa, vai mitä niihin käytetäänkään. :)

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Erikoista - tajusin tätä juttua lukiessa, että en ole vuosiin murehtinut omaa selluliittiani, vaikka teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena se hävetti ihan suunnattomasti. Tämä korreloi aika tarkkaan sen kanssa kun lakkasin ostamasta naistenlehtiä ja siirryin ruoka- ja sisustuslehtien pariin. Ei taida olla sattumaa :)

Toimitus
Toimitus

Hmm, kiinnostava teoria :) -Mia

Torey
Näissä neliöissä

Juuri eilen sanoin miehelleni maailmasta tulleen todella ahdistavan, kun luin kansikuvassa uimapuku päällä HYVÄLTÄ näyttäneen naisen saaneen palautetta uimapukusuunnittelijalta, ettei hänen kokoisensa naisen pitäisi pukeutua edes uimapukuun. ANTEEKSI mutta mitä h*lvettiä! Bikinit siis on vain 0-kokoisille ja uimapukuakin sopii käyttää vaan s- koon ihmisten... vai täh?

Olen hoikka, sitä ei käy kieltäminen. Mutta vatsani pömpöttää herkästi, raskauksien jäljiltä on arpia ja löytynee selluliittiakin, joten paras kai minunkin on pukeutua tästä lähin vain maximekkoihin!

Näytän varmasti hyvältä monen mielestä, mutta nykymaailman "nämä ovat ongelmakohtia vartalossa" pauhauksen jäljiltä sitä kiinnittää herkästi huomionsa vain niihin. Jos lady Gagan pieni vatsa sai kauhean haloon, niin entäs minun samanlainen?

Toimitus
Toimitus

Toi on niin totta, että näkee usein kehossaan vain ne "virheet" (tai ne asiat, jotka päähämme on taottu, että ovat virheitä). Kiitti kommentista! -Mia

Torey
Näissä neliöissä

Juuri eilen sanoin miehelleni, että maailma on mennyt ulkonäköasioissa todella ahdistavaksi!

Kun minä olin lapsi, uimarannalla oli kaiken kokoisia ihmisiä erilaisissa uima-asuissa. Nyt saa lukea lehdestä miten kansikuvan kauniille naiselle on uimapukusuunnittelija antanut palautetta, ettei hänen kokoisensa pitäisi pukeutua uimapukuun. ANTEEKSI MITÄ?! Jätesäkissäkö pitäisi ihmisten uida, jos vain 0-mallit saa bikinit ja kokouimapuvut?!

Olen hoikka, monen mielestä varmasti upean kropan omaava. Kuitenkin arastelen uikkareita, kun tuo vatsa pömpöttää ja on raskauksien jäljiltä vähän arpia (jotka näkyvät enää lähinnä oikeassa valossa) ja varmaan löytyy selluliittiakin. Eli se mikä on normaalia, onkin nykyään hävettävää.

Ihmiset haluaa näyttää lehtien (kuvakäsitellyiltä) malleilta tai kaikkialla hehkutettavilta fitness tähdiltä (jotka eivät dietillään ole se tervein esikuva). Ei ole riittävää käydä salilla, juosta maratooni tai harrastaa joogaa, jos kroppa ei ole tikissä. Muutaman kilon "ylimäärästä" omistava, zumbaava ja suihkuun omin jaloin kävelevä nainen on läski surkimus, mutta alipainoinen lihakset esiin rääkännyt ja suihkuun konttaava fitnessmalli sen sijaan saa hehkutusta KUN NÄYTTÄÄ NIIN MAHTAVALTA. Kyllä joku on nyt pahasti vialla...

Torey
Näissä neliöissä

Sori pari melkein samanlaista kommenttia, ensin meinaat näytti ettei kommenttini ollut tullut perille! :D

Kiti
Katso tarkemmin

Mahtava kirjoitus!
Koko kauneusbisnes tuntuu olevan juurikin taistelua normaalia vastaan. Se on turhauttavaa! Kunpa se lähtisi kehittymään mielummin sellaiseen suuntaan, että ylistettäisiin jokaisen persoonallisia piirteitä ja ominaisuuksia eikä yritettäisi kumittaa niitä pois. Mun mielestä just rypyt, juonteet, kuopat, muhkurat ja muut "virheet" on niitä kiinnostavimpia ja kauniimpia.

Ja tosiaan, Suomessa on ehkä kolme hellepäivää vuodessa, niitä ei kannata tuhlata vartalonsa murehtimiseen.

Kommentoi