Tänä vuonna en aio muuttua paremmaksi versioksi itsestäni

Toimitus

Reilu kuukausi vuotta 2018 takana. Oletko jo unohtanut uudenvuodenlupauksesi?

Ei se mitään, en aio tsempata sinua potkimaan pyllyäsi crossfit-tunnille tai meditoimaan hampaat irvessä, jotta muuttuisit paremmaksi ja tehokkaammaksi ihmiseksi.

Sen sijaan aion sanoa sinulle jotain, joka on radikaalia ajassamme, jossa mittaamme unirytmiämme, ripottelemme viittä eri superfood-jauhetta aamusmoothieen ja laskemme askelia sykemittarilla.  Sinun ei tarvitse olla paras versio itsestäsi. Keskinkertainen, ihan ok versio riittää. 

Uskon, että voit jo ihan tarpeeksi hyvin, vaikket ole käynyt mittauttamassa kehosi vitamiiniarvoja. Sinun ei tarvitse optimoida jokaista elämänaluettasi, mitata jokaista hengenvetoasi, viritellä itsestäsi entistä tehokkaampaa superihmistä. Sille on nimittäin syynsä, että supersankareita esiintyy vain saduissa. Odotukset parhaalle versiolle itsestämme on asetettu niin korkealle, ettemme koskaan tule saavuttamaan niitä. Aina löytyy joku osa-alue, jonka voisi upgreidata. Voisit aina olla parempi versio itsestäsi.

Tämän takia en tänä vuonna edes yritä muuttua paremmaksi ihmiseksi. Minulla on vain yksi hyvinvointiin liittyvä tavoite: aion lukea enemmän kaunokirjallisuutta ja vähemmän self help -kirjoja. Uskon nimittäin, että kun kääntää katseensa välillä omasta navastaan (tai meditaatiosovelluksestaan) ja keskittyy muiden ihmisten ajatuksiin, voi heti vähän paremmin.

Yhden self help - aiheisen kirjan aion kuitenkin lukea: Carl Cederströmin ja André Spicerin huumorilla höystetyn Desperately Seeking Self Improvement -teoksen. Kaksikko kokeili vuoden ajan erilaisia trendikkäitä itsensä optimoinnin metodeja. Mitä tapahtui? He eivät tietenkään muuttuneet superihmisiksi. Vuoden lopussa he huomasivat käyttäneensä projektiinsa tuhottomasti rahaa ja keskittyneensä itseensä niin intensiivisesti, että olivat täysin laiminlyöneet perheensä ja ystävänsä…

Keskinkertaisin terveisin,

Mia / Trendin tuottaja

 

Tilaatko jo Trendin ja Lilyn uutiskirjettä? Tässä maistiainen viime viikon kirjeestä. Uudistimme uutiskirjettä ja tarjoamme jatkossa tilaajille aina jotain ekstraa: kolumnin, kauneustoimittajan parhaita vinkkejä, muotipoimintoja tai jotain muuta herkkua.

Klikkaa tästä ja varmista, että seuraava inspiraatiokirjeemme kolahtaa myös sinun sähköpostiisi 14.2!

Kuva: Camilla Armbrust

 

Share

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Hyvä Mia! <3

randolfinhipat

Naulankantaan! Meidän blogista löytyy kuukauden takaa vastaava kirjoitus aiheesta: http://www.lily.fi/blogit/randolfin-hipat/paras-versio-minusta. Ihanan keskinkertaista viikkoa kaikille! <3

Toimitus
Toimitus

Tää kirjoitus oli niin hyvä, suosittelen kaikille <3 Ja tää lause: "On vastenmielistä ajatella ihmistä kaikessa riivaavassa raivostuttavuudessaan ja inhimillisessä erheellisyydessään jonkinlaisena laitteena tai sovelluksena, joka kehittyy versiopäivitysten myötä." Mieluummin keskinkertainen kuin kone! T. Mia

Järjen jättiläinen

Aika jännä, mä miellän kyllä paremman version jonain ihan muuna kuin superfood-kehonkoostumusintoilijana. Mun mielestä kaikkien tavoitteena pitäisi olla mahdollisimman hyvä ihminen, paras mahdollinen siinä tilanteessa, missä on. Eikä se liity mitenkään tähän kovin itsekeskeiseen hyvinvointivillitykseen (vaikka oma hyvinvointi toki auttaa olemaan muita kohtaankin hyvä).

randolfinhipat

Mulla lähtee ainakin helposti lapasesta sellainen tietty täydellisyyden tavoittelu, ja sit se johtaa kaikenmoisiin ylilyönteihin ja "repsahduksiin". Mutta ehkä tässä on kriittistä se, miten sitä "hyvyyttä" katsoo. Että jos aiaa pyrkii olemaan paras, siinä ei saavuta maaliaan koskaan. Sen sijaan jos haluaa olla "hyvä", on se ehkä helpompi määritellä? /Laura

Järjen jättiläinen

Ei ehkä paras tai täydellinen, mutta parempi. Koska olen oikeasti omasta mielestäni jo hyvä ihminen, ja siihen tähtääminen tuntuisi lähinnä tavalta olla yrittämättä mitään. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, en esimerkiksi osallistunut vegaanihaasteeseen, koska mulla on tapana tehdä sellaisista haasteista liian suuria asioita ja ahdistuksen aiheita - parempi on lisätä päivittäisessä elämässä vegaanisia ruokia ilman stressiä kuin pyrkiä täydellisyyteen kuukauden ajan.

Täydellisyyden tavoittelu harvemmin palvelee ketään, itseä tai muita, eikä mun mielestä sinänsä kuulu parempaan ihmisyyteen. En esimerkiksi ajattele, että paremmassa ihmisyydessä voisi sinänsä repsahtaa, vaan joskus vain tehdä vähän huonompia päätöksiä, mikä on ihan ok, koska ihmisyys on epätäydellisyyttä. Paremmuuden tavoittelussa onkin mulle kysymys siitä, että joka päivä yrittää tehdä parempia valintoja, ehkä parempia kuin eilen, jos eilen oli huono päivä. Ei mun mielestä ole edes olemassa sellaista täydellistä versiota minusta, johon pitäisi päästä, koska asiat, ihmiset ja olosuhteet muuttuu. Kun ei yritä päästä maaliin, ei voi hävitäkään :)

 

samaamieltä (Ei varmistettu)

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, Bulla. Minun tavoitteeni on olla hyvä ihminen. Hyvä ihminen on hyvä itselleen ja hyvä muille. Olen kovin kiitollinen ja iloinen esimerkiksi siitä, että kun lopetin alkoholin käytön hiukan yli vuosi sitten kokonaan olen saanut valtavasti hyviä asioita elämääni. Ihan kaikilla alueilla. Enkä kuitenkaan ollut mikään "alkoholin orja" , mutta ero entiseen oloon on aivan valtava. Kuten sanoin, kaikilla elämän alueilla. SIksi on nyt helpompi olla sellainen ihminen jollainen toivon olevani. Ei tällä todellakaan ole mitään tekemistä minkään villityksen kanssa.

Pyrin myös kiinnittämään koko ajan enemmän huomiota siihen miten kohtelen muita, miten elän suhteessa muihin. Haluan auttaa, luoda rauhallisen ilmapiirin minne sitten menenkin, osaltani vaikuttaa siihen että muilla olisi hyvä olla - ja sitä kautta itsellänikin.

Kommentoi