Tätä kukaan ei kerro synnyttämisestä

Toimitus

Elämässäni on muutamia päiviä, joita en haluaisi elää uudelleen: Päivä ennen ylioppilaskirjoituksia, koska jännitin niin paljon. Päivä, jolloin lensin maailman laidalta toiselle kaikkien aikojen pahimmassa krapulassa. Ja ennen kaikkea päivä tai oikeammin päivät, joina synnytin. Siispä toverini ensisynnyttäjä, pidä tukivyöstäsi kiinni: näitä asioita synnytyksestä ei kerrota neuvolassa, mutta niihin on hyvä varautua.

  1. Synnytys voi viedä päiviä. Itselläni ensimmäiset merkit lapsen halusta nähdä päivänvalo tulivat keskiviikkona ja poika pätkähti maailmaan perjantaiaamuna. Jos olisin tiennyt, että alkuviikosta lounaaksi syömäni thaicurry olisi viimeinen ateriani päiväkausiin, olisin syönyt lautasen tyhjäksi. Nimittäin supistusten käynnistyttyä viimeinen asia mielessä on ateriointi (tai sitten se hengittelyn lomassa mussuttamasi pasteija yökätään paperikoriin). Ja synnytyksen käynnistymisessä voi tosiaan mennä päiväkausia.
  2. Ajantaju häviää. Ennen synnytystä tuntuu absurdilta, että sitä kyykkisi jumppapallon päällä tunnin kuumassa suihkussa. Mutta kyllä, siellä istuisi supistuksia helpottamassa helposti parikin tuntia, kuten synnytyssairaalassa neuvottiin. Ja ei, tositilanteessa ei ajattele vedenkulutusta tai sitä, herääkö alakerran naapuri kohinaan vai ei.
  3. Unohda leffoista tuttu mielikuva: synnyttävää äitiä ei kiidätetä pyörätuolilla ovelta suoraan synnytyssaliin. Todennäköisesti kävelet itse omin jaloin synnytyssaliin ja ehkä päivität samalla Snapchatiin, että tässä sitä mennään.
  4. Aina ei tiedä, että lapsivesi on mennyt. Tai sitten se lorahtaa klassisesti leffatyyliin eli hulahtaa yllättäen pöksyihin. Itselläni lapsivesi lorahti ilmeisesti kätevästi vessakäynnin yhteydessä.
  5. Supistukset saattavat olla synnytyksen raskain osa, koska ne vaativat sekä kivunsietoa että sinnikkyyttä. Kun ponnistamisen aika tulee, sitä on oikeastaan helpottunut, koska asia edistyy vihdoin!
  6. Puhutaan nyt suoraan: ponnistaminen tuntuu vähän samalta kuin olisi maailman kovin ummetus.
  7. Unohda leffakliseet osa 2. Ponnistaessa yllätyin siitä, että minua ei neuvottu karjumaan kuten leffoissa, vaan päinvastoin tuli olla hiljaa ja pinnistää (anteeksi, mutta suuntaa mielikuvalle antaa edelleen se ajatus maailman kovimmasta kakasta…).
  8. Kakkajutut ne jatkuvat, mutta näin se vain on kun pinnistetään: saatat kakata synnytyksen yhteydessä. Sitä sattuu ja kätilölle pökäleesi on arkinen näky, toisin kuin ehkä puolisollesi. Tähän on hyvä varautua, jotta puoliso osaa sulkea silmänsä ajoissa.
  9. Ahdistus saattaa iskeä. Harvoin sitä aikuinen, asiantunteva nainen joutuu tilanteeseen, jossa kaikki ympärillä tietävät enemmän kuin itse. (Paitsi ehkä se puoliso – ja saatat joutua rauhoittelemaan häntäkin.)
  10. Saat tiristettyä jostain sisimmässäsi aina, uskomatonta kyllä, lisää voimia. Suhtaudu synnytykseen kuin pitkäaikaiseen suoritukseen, elämäsi rankimpaan maratoniin.
  11. Voi olla, että et tirauta kyyneleen kyyneltä, kun saat vauvan käsivarsillesi. Se ei tarkoita, ettetkö olisi onnellinen ja etteikö rakkaus vauvaan roihahtaisi. Olet vain todella uupunut ja hämmentynyt. Nyt se elämä nimittäin muuttui.
  12. Eikä siinä vielä kaikki. Kun vauva on saatu maailmaan, myös istukka synnytetään. Mutta äskeisen ponnistelun jälkeen se ei tunnu juuri miltään.
  13. Alakertaan laitetaan mahdollisesti tikkejä. Se sattuu vähän mutta on nopea rutiinitoimenpide. Tikkejä ei poisteta vaan ne sulavat noin viikossa.
  14. Synnytyksen jälkeen saatat saada lääkemitallisen konjakkia (se auttaa virtsan muodostuksessa, ja virtsaaminen mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen on tärkeää) – ainakin minä sain. Tai ehkä vain näytin olevan todella sen tarpeessa?
  15. Saatat olla heti kävelykunnossa, eli siitä vain laverilta alas ja suihkuun.
  16. Vauvasi ei ole ainoa vaippahousu. Saat käyttää vaippaa, koska synnytyksen jälkeen sinulla on ”elämäsi isoimmat kuukautiset”. Älä uhraa omia pöksyjäsi, vaan käytä sairaalan tarjoamia verkkopikkuhousuja. Ai mitkä verkkopöksyt? Unohda mielikuvat seksikkäästä pitsipyllystä, näytät lähinnä joulukinkulta.
  17. Kaikki tämä katoaa mielestäsi suhteellisen nopeasti, ehkä siksi, että muutoin kukaan ei hankkisi enempää lapsia. Jäljelle jää vain tunne siitä, että ”sehän meni ihan mukavasti”.

Tärkeintä on tietysti pitää mielessä, että jokainen synnytys on omanlaisensa ja juttu on kirjoitettu muutaman ensisynnyttäjän kokemusten perusteella – sinun synnytyksesi on ehkä täysin erilainen. Näistä saattaa olla hyötyä tai sitten ei tai ehkä haluat jättää kaikki neuvot omaan arvoonsa. Itse en ottanut kuuleviin korviini pomoni sanoja, kuinka ”kannattaa pyytää peräruiske ajoissa”. No, nyt ymmärrän, mitä sillä tarkoitettiin.

Maltatko olla lukematta? Lisää toimituksen kolumneja: Lapsetonkin vanhenee ja Parisuhde ei ole sairaus
Uutiset ja kiinnostavimmat jutut muodista, kauneudesta ja elegantista elämästä: Klikkaa Lily Edit
Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

Myös supistusten jälkeen voi olla voimat niin pois, ettei jalat kanna vessaan. Sitten saat alusastian ja mietit siinä, että ihanko oikeasti mun pitää tässä pissata kaikkien edessä. 

Omia mietteitä sellaisesta tavallisesta synnytyksestä mm. täällä: http://www.lily.fi/blogit/why-you-little/raskausarpia-synnytys

Anna Karhubear

Oi, niitä elämän tähtihetkiä! Kiitos kokemustesi jakamisesta, käynkin heti lukemassa.

Amma
Why you little!!

Oho, aika kultaa muistot! Enhän mä muistanutkaan, että oon tällasenkin kirjottanut!

http://www.lily.fi/blogit/why-you-little/suoraa-puhetta

Anni Jää (Ei varmistettu) http://annijaamuah.blogspot.com

Tai sitten et kivuissasi ole edes huomannut, ettet ole pissannut koko päivänä. Ja sitten kätilö katetroi sulta litran pissaa. :-D

Hanna / 2 rumaa ja pari kaunista (Ei varmistettu) http://kuvastimeni.blogspot.fi/

Kiva että on muitakin ;) :D Kelasin itse siinä vaiheessa, että on se outoa kun ei aikuinen ihminen tajunnut edes vessassa käydä...

Mimimii (Ei varmistettu)

Melkein kaikki oli jo ennestään kuultua mut aina kun joku kertoo just näitä ihania synnytystarinoita niin aivot huutaa "Ei ikinä lapsia ei ei ei!!" Mutta eiköhän hormonit hoida homman joskus kotiin ja mystisesti unohdan kaikki kauhutarinat...?

Anna Karhubear

Haha! Jotain mystistä siinä on, että ihminen tunkee itsensä vaikeisiinkin paikkoihin (tai siis... tarkemmin sanottuna, puskee jotain... ulos). Synnytystarinat oli kyllä jotain sellaista satuilua, joka ei kans itseen uponnut ennen lapsen saamista, ei sitten millään!

Mietinpä pitkään -klikatako tähän tekstiin vaiko ei, onneksi klikkasin: parasta tosielämän realismia :D

Anna Karhubear

Kiitos Veikeä Venus! Huumori se auttaa hyvissä ja vähän kiperämmissä paikoissa :D

Anni Jää (Ei varmistettu) http://annijaamuah.blogspot.com

Kälyni kuvaili ponnistamista niin, että se tuntuu kuin yrittäisi paskoa chilillä valeltua vesimelonia. Allekirjoitan tämän kuvauksen täysin. :-P

Anna Karhubear

:D :D No nyt lensi kahvit näppikselle, kälylläsi on kuvailun lahja!

Amma
Why you little!!

HAHHAHHAAA!!!

Paha mennä väittämään vastaankaan :D

Tai sitten... (Ei varmistettu)

Tai sitten otat supistukset vastaan kuin urheilusuorituksessa, et kaipaa lääkkeitä, kävelet saliin ponnistamaan ja ponnistat, ja kaikkeen menee reilu tunti. Ei tule tikkejä eikä mikään paikka repeä. Voit hyvin. Olet ylpeä kestävästä kropastasi.

Usein äitiä ei synnytyksen jälkeen hormonien vuoksi itketäkään, enemmän siinä on adrenaliinista kyse kuin oksitosiinista. Mutta muutaman päivän kuluttua itkettääkin sitten taas, kiitos hormonien!

Yleensä synnytys alkaa suolen tyhjenemisellä itsestään päivää ennen h-hetkeä, eli kakkaosuuttakin liioitellaan ihan tarpeettomasti.

Ja lisäykseni listallesi: Imetys on paljon synnytystä isompi ja merkittävämpi asia sinun ja vauvasi elämässä ja suhteen muodostumisessa.

Anna Karhubear

Kiitos lisäyksestä, loistavia täydennyksiä ja tarkennuksia!

tanjatanja
Ei Beigeä

Ja siltä tuskalliselta ponnistuskivulta et ehkä huomaa, mutta kätilön sormet saattavat olla myös siellä väärässä reiässä hieromassa vauvaa ulos. En ole vieläkään ihan varma tapahtuiko näin enkä ole halunnut kysyä. Mutta siinä tilanteessa ei kiinnosta vaikka siellä olisi nyrkki jos se auttaa saamaan sen mötkäleen ulos.

Anna Karhubear

Ahh! En kestä :D

O-ou (Ei varmistettu)

Aika jäätävää luettavaa :D Itellä eka raskaus ja hyvin alkuvaiheessa vielä.. Ei pitäs just ny lukea näitä. x)

Anna Karhubear

Onnea odotukseen! Hyvin synnytys varmasti sinullakin menee, jokainen raskaus ja synnytys on omanlaisensa. Pienellä pilkkeellä silmäkulmassa kaikki mahdolliset vaivatkin ovat siedettävämpiä :)

gone with the fairies (Ei varmistettu)

Luin tätä junassa nauraen niin, että kyyneleet valuivat silmistä. Kiitos tästä! :D

Anna Karhubear

Parasta mahdollista palautetta, kiitos. Siihen pyrittiinkin :)

mirvaannamaria

Nyt just mä oon niin onnellinen että mulle tehtiin suunniteltu sektio :D Kiitos tästä!

Anna Karhubear

Haha! Hyvä että juttu viihdytti :D

CougarWoman
CougarWoman

Miksi mä luin tän..?!?! 

Auts. 

Anna Karhubear

Kieltämättä kirjoittaja kipuili myös hieman sen kanssa, tuleekohan tässäkerrottua vähän liikaa tietoa... :D

ande
Pilvilinnoja

Tämä on niin totta! Tosin kuopuksen synnytyksen kanssa jälkeisten synnytys oli ehkä kamalampaa kuin itse synnytys, kun istukka ei meinannut irrota ja väkisin yrittivät repiä irti. Hyh.

Anna Karhubear

Urg, kuulostaa... mieleenpainuvalta. Hyvä että jurttu kolahti!

emmasuortti (Ei varmistettu) http://100yotakesaan.fitfashion.fi/

Miksi ylipäätäänsä kukaan ei kerro raskaudesta tai sen tuomista "oireista" puoliakaan ja nää synnytyksen ilotkin on auennut vasta blogien myötä.. Teen jonkun kirjan tästä raskausajasta ja synnytyksestä oikeilla termeillä kun tää kaikki on ohi:D

Anna Karhubear

En tiedä, miten olisin selvinnyt raskaudesta ja vauva-ajasta ilman blogienvertaistukea! Ja tee se kirja, yksi lukija ilmoittautuu heti! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olin kyl yks niistä leffatapauksista. Ovelta pyörätuoliin, synnytyssaliin ja huutamaan niin, et varmaan koko sairaala kuuli. Ei ehtiny mitään neuvoi saada ja jossain vaihees tajusin, et "ai just, mun pitää olla hiljaa". Vajaa tunti ja se oli siinä. Tyttö tuli viel peppu eellä linkkuveitsiasennossa. Supistukset oli kyl hirveitä, mut kotona oottelin miestä töistä :D

Anna Karhubear

Kuulostaa kyllä todelliselta leffatapaukselta! Tosiaan, jokainen synnytys on omanlaisensa ja osa menee dramaattisemmin. Epämääräisistä asennoista en halunnut edes kirjoittaa ettei tästä ihan jännityskertomusta tule, mutta pojalla oli myös sellainen "suht haastava saapumistapa" :D Tärkeää muistaa, että synnytyssairaalassa on parhaassa mahdollisessa hoidossa, oli lapsen asento mikä tahansa.

AaDee (Ei varmistettu)

Miks kukaan ei kerro siitä, kun synnytys ei etene, ei supistuksia, ei mitään? Raskaus jo kaksi viikkoa yli, sairalaan otetaan säälistä, ja käynnistyskään ei tuota ulosta. Lopuksi päädyttiin sektioon, äidin pyynnöstä, kun ei jaksanut olla enää tökittävänä, kourittavana ja ihmeteltävänä "eikö nyt oikeasti tunnu missään?", "ei tämä supistuskyrä oikein näytä mitään". Juu, ei tunnu supistelevan, johan minä sanoin sen teille kaksi viikkoa sitten! Kiitos kuitenkin Kätilöopiston ihanalle henkilökunnalle yksinäisen synnyttäjän huolenpidosta...

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Tai sitten supistukset kestää 16 viikkoa (kyllä, voi kyllä) lähes päivittäisenä riesana, jäät saikulle, sua pelotellaan keskosella jne. ja synnytys lopulta käynnistetään kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, pääasiallisena syynä unettomuus+pään hajoaminen. Ja sit se ei meinaa edetä millään ja yhtäkkiä etenee kamalasti ja sitten taas jämähtää kunnes lopulta pääset ponnistamaan, MUTTA saat paniikkikohtauksen kesken ponnistamisen... JOU! 10 pisteen vauva, mutta aika ei todellakaan kultaa muistoja.

AnnikaN (Ei varmistettu) http://aamukahviaddikti.blogspot.com

Kuulostaa tutulta. Mulla alko kans päivittäiset kipeet supparit aikaseen (rv 20). Sairaslomalle ja sohvalepoon aika pian tuon jälkeen keskenmenomahdollisuuden takia. Synnytys käynnisty veden menolla 20 viikkoo myöheemmin ja kuinka ilonen olin, että nyt tää loppuu. Synnytys pysähtyi 5cm kohdalla ja sitä yritettiin sitten oksitosiinilla avitella. Supiatuksia kyllä tuli tauotta, mutta ei ne enää edistäneet mitään. Lopulta 2vrk synnytyksen kestolla kiireelliseen sektioon keskeytyneen synnytyksen takia. Mulla jostain syystä ei nyt jälkikäteen oo kauheen huono fiilis kuitenkaan, koska vauvalla on kaikki hyvin ja itekin toivuin nopeesti. Tosin seuraava lapsi syntyy suunnitellulla sektiolla...

Aditu
MILF journal

Osittain kuulostaa tutulle, vaikka aikaa meni "vain" yö. Onneksi mieli on siitä jännä että sulkee sairaala-aikaa pois, mutta sen verran olen tolkuissani, että ei uudestaan! Ja minä kyllä itkin, helpotuksesta että se on ohi! Sitten piti havahtua että niin joku vauvakin... :D

NannaKoo (Ei varmistettu) http://selviytymistarina.wordpress.com

Tiedättekös, minusta synnyttäminen oli hieno kokemus ja yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Eläisin sen uudestaan koska vaan! Ja silloinkin meikkaisin ennen lähtöä sairaalaan, menisin sinne korkkareissa ja käyttäisin vain omia vaatteitani. Ihan periaatteesta! :D

Kärsin niin pahasta synnytyspelosta, että harkitsin ensimmäisen ultran jälkeen hyppääväni sairaalan ikkunasta. Nyt olen iloinen, että pelkäsin sektiota enemmän ja päätin (yrittää) luonnollista synnytystä. Vaikka raskaus oli vaikea ja kamala, eikä synnytyskään ihan helppo, kokemuksena en vaihtaisi kumpaakaan. Koin upeita tunteita ja opin arvostamaan aidosti kehoani.

Minulle totuudenmukaisimmat synnytyssivut löytyivät Bebesiltä. Olen iloinen, että tutustuin niihin ja sain Vauvantain synnytysvalmennuksen myötä lapsen isän aktiiviseksi avuksi synnytykseen. Urakka ja kokemus tuli koko perheelle yhteiseksi voimavaraksi.

Eli voin aidosti sanoa kaikille tuleville synnyttäjille, että ei se välttämättä niin kamalaa ole! ;)

MinnaLa (Ei varmistettu) http://onperhosiamasussa.blogspot.fi

Nauroin ääneen tolle joulukinkkuvertaukselle. Niin osuva :D

Mä olen saattanut maailmaan kaksi lasta ja voisin ilomielin kokea molemmat synnytykset uudelleen vaikka tältä istumalta <3

Kommentoi