Täydelliset kulmakarvat päivässä – mitä on microblading?

Toimitus

Yhä useampi hentohapsinen suomalainen on viime aikoina onnistunut kasvattamaan supertuuheat kulmakarvat. Kauneustoimittajamme Jenna Kämäräinen selvitti, mistä on kyse – ja sai palkinnoksi täydelliset maksikulmat.


Lähtökohtaisesti kasvojen tatuointi ei ole mielestäni hyvä idea, mutta olen varannut ajan juuri sellaiseen. Haluan testata kuluneen vuoden kiinnostavinta kauneusilmiötä: Aasiassa kehitettyä microblading-tekniikkaa, jossa kulmakarvoihin tehdään kestovärjäys terävillä neuloilla ja pigmenttivärillä.

Ympäri maailmaa microblading on ollut hypertrendi jo viitisen vuotta, ja nyt se on kunnolla rantautunut Suomeen. Microblading-koulutuksen hankkivat yleensä kosmetologit, meikkaajat ja aiem­min ripsienpidennyksiä tehneet kauneusalan yrittäjät. Yrittäjien lisääntyessä on noussut myös hoidon hinta, parista sadasta eurosta kolmeen sataan.

Haaveilen unelmieni kulmakar­voista: tummista, tuuheista ja muodoltaan kulmikkaista, sellaisista, joita ei ole nypitty turhan tarkkarajai­sesti, vaan ne näyttävät luonnollisen runsailta, ja jokainen karva sojottaa päättäväisesti kohti kattoa. Mutta koska olen suomalainen blondi, jolla on ohut tukka eikä juuri lainkaan säärikarvoja, lienee sanomattakin selvää, että omista kasvoistani unelmieni kulmakarvat eivät puske luonnostaan. Siksi olen vuosien varrella kokeillut lähes kaikkia mahdollisia tapoja feikata tuuheammat kulmat: ravintolisäpillereitä, ihmeliuoksia ja erilaisia kuituja sisältäviä geelejä.

Nykyään käytän joka päivä markkinoiden tumminta kulmageeliä ja värjään kulmani säännöllisesti kotona. Pelkkä väri on kuitenkin laiha lohtu: vaikka karvani ovat tummat, ne näyttävät edelleen harvoilta ja hentoisilta.

Siksi olen tullut microbladingiin. Microblading-terässä on kymmenisen neulaa, joilla viilletään ihon päällimmäisiä kerroksia. Neulat vievät väriaineen ihon päällimmäisten kerrosten väliin, ja sinne se jämähtää. Lopputulos kestää vuoden tai pari, ja kulmahoitolaan kävellessäni lohdutan itseäni: jos homma menee perseelleen, kulmani ovat pilalla pahimmillaan pari vuotta.
 

Irtokarvan varassa

Jo pari vuotta sitten luulin löytäneeni keinon päästä eroon lirukulmistani. Silloin sydämeni jätti pari lyöntiä välistä, kun kuulin, että Suomeen saapui kulmakarvojen tuuhennuspalvelu.

Varasin heti ajan, ja taitava kouluttaja stailasi ensin kulmiini täydellisen, kulmikkaan muodon. Hän teki millintarkkaa työtä: mittasi jokaisen kohdan kulmistani, nyppi ja piirteli aluksi kulmien rajat meikkikynällä. Sitten hän sävytti karvat kestovärillä tummanruskeiksi.

Kun katsoin peiliin, en ollut uskoa näkemääni. Ammattilaisen käsittelyn jäljiltä kulmani näyttivät ihan erilaisilta kuin värjättyäni ne kotona. Kulmien muoto oli ryhdikäs ja kulmikas ja sävy reilusti intensiivisempi kuin kotivärillä. Kasvoni näyttivät saman tien veistoksellisemmilta ja suoraan sanottuna ainakin pari kiloa kevyemmiltä. Sitten oli itse tuuhennusten vuoro. Kouluttaja liimasi ohuiden karvojeni sekaan yksittäisiä karvalisäkkeitä. Karvattomat kolot täytettiin ja hennoimpien karvojen tyveen lisättiin karvatuppoja. Lopputulos oli luonnollinen ja kaunis. Koko hoito maksoi noin viisikymppiä.

Valitettavasti karvat varisivat viikossa. Koska minulla on tapana pestä kasvoni kaksi kertaa päivässä kovin ottein, en osannut käsitellä irtokarvoja tarpeeksi hellästi. Kuulin sittemmin palvelun maahantuojalta, ettei tuuhennusta ole suunniteltu jatkuvaan käyttöön vaan poikkeustilanteisiin. Esimerkiksi kulmakarvansa menettäneet syöpäpotilaat saavat tuuhennusten avulla kulmansa takaisin vaikkapa hääpäivänsä ajaksi. Eli vaikka palvelu ei ratkaissut minun kulmaongelmaani, sille on paikkansa.
 

Vapaaehtoisesti viillelty

Alan hikoilla, kun microblading-hoitajani Annika Kakko pyytää minua asettumaan hoitopedille tatuoi­tavaksi. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut, että makaan vielä joskus vapaaehtoisesti viilleltävänä. Mutta minkäs teet: unelmiensa eteen on tehtävä uhrauksia.

Pedillä maatessani yritän rupatella. Kysyn Kakolta pitkiä, visaisia kysymyksiä, sillä mieleeni hiipii yllättäen pieni pelko: miten tässä käy? Nopeasti olemme kuitenkin suunnitelleet kulmat, jotka sopivat kasvoihini parhaiten, ja sitten on viiltojen vuoro.

Kakko alkaa vedellä ihoani rikki paperiveistä muistuttavalla terällä. Ensimmäiset viillot tehdään ilman puudutusta. Kun terä osuu ihooni, huokaisen helpotuksesta. Olin kuullut, että microblading sattuu yhtä paljon kuin tatuointi. Vaikka minulla ei ole tatuointia, olen nähnyt telkkarissa tarpeeksi monta ihmistä kirkumassa, itkemässä ja pyörtymässä tatuointituolissa. Olen varautunut pahimpaan.

Terän viilto ei kuitenkaan satu kovin paljon enempää kuin kulmakarvojen nyppiminen pinseteillä – mutta eihän se silti kivaa ole. Kipu on täysin siedettävä, mutta silti piikkikammoisten kannattaa jättää tämä innovaatio väliin.

Parin minuutin päästä saan ensimmäistä kertaa peilin käteeni. Huokaisen ihastuneena. Kakko on piirtänyt omien­ karvojeni väleihin todella ohuita tummanruskeita viivoja. Ne ovat niin luonnollisia, että niitä on vaikea erottaa oikeiden karvojen joukosta. Olen äimänä.

En voi käsittää, miten joku voi paljaalla kädellä piirrellä niin uskottavasti risteäviä karvoja, juuri oikeisiin kohtiin. Taputan käsiäni, tuuletan. Käytän jokaisen tuntemani ylisanan. Vähitellen Kakko tekee lisää viiltoja ja imeyttää niihin lisää väriä. Käyn moneen kertaan katsomassa peilistä kulmiani eri valoissa ja asennoissa, kunnes lopulta kulmat ovat valmiit ja sanalla sanoen täydelliset.

Kotimatkalla lähetän kulmakarvoistani kuvia lähimmille ystävilleni. Kaikki ovat tohkeissaan ja käyttävät vastausviesteissään juhlavimmat emojinsa ja valtavan määrän huutomerkkejä. Osa onnittelee. Puolet päättää varata microblading-ajan heti, kun se on mahdollista. Kakon käsittelyyn ensimmäiset heistä pääsevät aikaisintaan kesälomien jälkeen, ja silloin minun ihoni on jo ajat sitten toipunut tatuoinnin aiheuttamista ruvista. Jäljellä on vain tiheä riviä kulmakarvoja, jotka kohoavat täydellisen tummina ja tuuheina kohti sinistä taivasta.
 

Tilaa Trendi tästä!


Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuva: All Over Press


Lue myös nämä:

Tee perässä: kulmien kotivärjäys

Näin levität kuultovoiteen kauniisti

 

 

 

Share

Kommentit

journalismia (Ei varmistettu)

hei kuva olis kiva...

Toimitus
Toimitus

 

 
Toki! Tässä jutun kirjoittajan kulmat ennen ja jälkeen.

Nimim (Ei varmistettu)

Olisiko kuvaa myös muutama, 3-4 viikkoa microbladingin jälkeen? Kannattaa ehkä miettiä kahteen kertaan toimenpidettä ja tosiaan nähdä myös miltä toimebpide näyttää pidemmän ajan kuluttua: http://yle.fi/uutiset/3-9599487

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri mietin tuota samaista Ylen juttua, hyvä että se oli tänne jo linkattu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos, että nostit esiin myös toisenlaisen näkökulman! Miten on mahdollista, että Trendin jutusta puuttuu kaikki kritiikki kokonaan? Vaikka itse olisi kuinka haltioissaan, toimittajan tulisi mielestäni ainakin mainita, millaisia riskejä on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä kaipaisin tähän jotakin kommenttia Lilyltä, jännä että tällaista näin kritiikitöntä tekstiä julkaisee!

Vierailija (Ei varmistettu)

Houkuttelevaahan toi periaatteessa on et kulmat mintissä vuoden verran 24/7, mut tähän en kyllä silti uskalla lähteä - miltä kulmat näyttää sitten joskus, kun ei enää halua/ole varaa/jaksa pigmentoida kuluneiden pigmenttien päälle? Miten väri voi reagoida ihossa? Vähän liian epämääräistä et uskaltais.

-K- (Ei varmistettu)

Joo itsekin jäin kaipaamaan myös sitä toista näkökulmaa asiaan. Mutta tuossa Ylen jutussa, mikä ylempänä mainittiin, kerrotaan nimenomaan niistä osaamattomista tekijöistä ja niiden aiheuttamasta harmista. Eli tilannehan on ihan toinen, jos ammattilainen on asialla.

Tuulihattu

Käsittääkseni kuitenkaan ammattilainenkaan ei voi tietää etukäteen, haalistuuko kulmat todella luvatussa ajassa tai miten väri reagoi juuri ko. asiakkaan kanssa, tuleeko vaikkapa allergiaa. Siksi jutussa olisi voinut olla edes pieni maininta tästä että tekijä kannattaa valita huolella ja ettei toimenpide ole täysin riskitön koskaan. Tämä juttu oli kyllä ihmeen kritiikitön. 

Toimitus
Toimitus

Hei kaikki! Ja kiitos kommenteista. Tuo mainittu Ylen juttu ilmestyi sen jälkeen, kun numero, jossa tämä juttu oli, oli jo lähtenyt painoon. On todella arvokasta, että linkkasitte sen tähän, koska monilla on myös toisenlaisia kokemuksia microbladingista kuin meidän juttumme kirjoittaneella toimittajalla. Niin kuin tuossa yllä nimimerkki -K- kirjoittaa, tekijöissä on eroja, ja olisi todella hyvä, että hoitojen yleistyessä lisääntyisi myös niiden valvonta. Kiitos vielä kommenteista!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,
Olisiko nyt mahdollisuutta tehdä kakkososaa tästä: Miltä näyttävät kulmat nyt? Miten suhtaudutte asiaan nyt kun uutinen tullut ulos?

Kiitos!

Toimitus
Toimitus

Todellakin! Tässä tuore meikitön kuva kauneustoimittajan kulmista tältä viikolta. Kuten yllä sanottua, Ylen juttu oli todella arvokas ja nosti esiin sen tärkeän seikan, että jos microbladingiin lähtee, kannattaa varmistaa, kenelle on menossa. Toivomme, että hoitojen valvonta yleistyy.

Kommentoi