Turtuuko terrorismiin?

Toimitus

Viikonlopun ystävänpäivää varjosi Tanskassa tapahtunut terrori-isku. Sananvapautta käsittelevään keskustelutilaisuuteen ja juutalaissynagogaan kohdistuneissa iskuissa kuoli kaksi sivullista ja hyökkääjä. Uutisoinnin ja iskujen kulun on tiivistänyt Yle Kioski täällä.

Ensin iskut Pariisissa, nyt Kööpenhaminassa...voiko Suomessa tuudittautua turvaan terrori-iskun uhalta? Terrori-iskuja on vaikea pukea sanoiksi ja ajatukset poukkoilevat hajanaisina. Keskustelimme aamulla toimituksessa, kuinka iskut nostavat pintaan monia tunteita ja mietteitä, pelkoa, ahdistusta ja surua. Karuimmillaan alati lisääntyviin terroriuutisiin turtuu: tapahtumat voivat saada halun sulkea tapahtumat pois mielestä ”en halua lukea niistä, koska ei tuo kosketa meitä”.

Millaisia tunteita Tanskan tapahtumat herättivät sinussa? Keskustellaan yhdessä. Sana on vapaa.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Pakko kai tunnustaa, että minä en enää seuraa uutisia. Kieltäydyn osallistumasta päivittelyihin ja kauhisteluihin taas yhdestä terrori-iskusta/kouluampumisesta/kauppakeskuspommista/lapsen surmasta. Mitä enemmän niitä ajattelee, sitä kurjemmalta tuntuu. Olen siis mieluummin strutsi ja pistän pääni hiekkaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuntuu tosiaan pahalta olla mieluummin välittämättä. Jotenkin noi islam-asiat ja uskonnolliset sodat muutenkin tuntuu näin agnostikosta kaukaiselta ja vaikealta käsittää. Tuntuu että maailman pieniin pahuuksiin ei voi vaikuttaa. Toivoa vaan parasta omalta kohdalta! Karua.

Porkkana (Ei varmistettu)

Elämäni on niin täynnä velvollisuuksia ja vastuita, että vapaa-ajalla luen mieluummin kepeää hyvän mielen höttöä kuin uutisia maailman kurjuuksista. Tuntuu pahalta tunnustaa, ettei kiinnosta, mutta olen kokeillut sitäkin lähestymistapaa. Menetin yöuneni ja toimintakykyni viikkokausiksi kun surin kaikkia maailman nälkäisiä ja sairaita lapsia, inhottavia terroritekoja ja luonnonkatastrofeja. Olen liian empaattinen ja ne uutiset saivat minut olemaan haluamatta lapsia hetkeksi, sillä tuntui pahalta ajatella, että tietentahtoen toisin jonkun tähän maailmaan tai maailmaan, joka olisi muutaman kymmenen vuoden päästä moninkertaisesti kamalampi. Nykyään uutisten seuraamattomuus on tietoinen päätös, jolla suojelen itseäni. Näin minulla säilyy toimintakykyni ja on vielä mahdollisuus osallistua talkoisiin paremman maailman puolesta.

Tepita (Ei varmistettu) http://outlandish-blog.blogspot.fi/

Mielestäni median pitäisi ottaa terrorismin uutisoinnissa huomattavasti isompi vastuu tekemisistään: tappovideoiden levittely pelaa suoraan terroristien pussiin ja aiheuttaa aivan turhia pelkotiloja. Kauheuksilta ei pidä sulkea silmiä, mutta tappamisella mässäilyn sijaan voitaisiin keskittyä faktoihin siitä mitä terrorismin ehkäisemiseksi tehdään meillä ja muualla sekä pohtia uusia keinoja. Itselleni on myös käynyt vähän niin, että ei oikein enää kiinnosta. En minä halua nähdä kun joku murhataan, mutta kun muuta asiaa ei tunnu medialla aiheesta olevan, niin siirryn vaikka sitten siivoamaan mieluummin.

annakarin
Anna Karin

Mä oon ihan samaa mieltä! En ymmärrä sitä mässäilyä: mun mielestä sillä ei ole uhrien tai heidän läheistensä kunnioittamisen kanssa mitään tekemistä. Sen vuoksi olen jättänyt joidenkin iltapäivälehtien lukemisen ihan kokonaan. Tulee vain paha mieli sekä tapahtumista, että siitä, miten ne tuodaan esille. Kaikista kamalimpia ovat ne videot ja kuvat, joissa ihmisiä teloitetaan. Mitä helvettiä? Juuri sitähän terroristit medialta toivovat!

phocahispida

Terrorismiuutisiin turtuu, mutta toisaalta ne muistuttavat siitä, miten heikoin keinoin terrorismia useimmiten pyritään kitkemään;

Vastataan väkivaltaan väkivallalla, pelkoon ja ennakkoluuloihin niitä lisäämällä ja epätietoisuuteen sekä huonoihin elämän edellytyksiin kurjistamalla terrorismia poikinutta, usein heikkoa sosioekonomista lähtötilannetta entisestään. 

Aiheeseen on esitetty hyvä kannanotto täällä:

"Yritetään hoitaa sairauden oiretta, mutta ei itse sairautta, Kerkkänen kertoo. Hän viittaa sotilaallisiin keinoihin, jotka ovat valtavirtaa väkivaltaisen radikalismin vastaisessa työssä. - - Sotilaalliset keinot herättävät kostonhimoa ja antavat sitä kautta terroristeille mahdollisuuden oikeuttaa tekonsa kansalaisten silmissä. Tässä on hirvittävän suuri ristiriita, että käytetään toistuvasti menetelmiä, jotka itse asiassa motivoivat ja vahvistavat ääriliikkeitä.
- -
Kerkkäsen mukaan suurin osa liittyy äärijärjestöihin sosioekonomisista syistä. – Kyse on muun muassa inhimillisen turvallisuuden puutteesta. Tämä tarkoittaa, että tavallisella kansalaisella ei ole niitä elämän edellytyksiä, jotka loisivat turvallisen elämän. Kerkkänen listaa yksittäisiksi riskitekijöiksi muun muassa suuren nuorisotyöttömyyden, epäluottamuksen hallintoon sekä koulutuksen ja terveydenhuollon puutteen."

 

Michèle (Ei varmistettu)

Pysyttäisiinkö kevyissä aiheissa? Haluaisin pitää ajatukset ilmavina. Siihen lily ja trendi ovat oivia. Simppeliys, vapaasti leijailevat höytyvät ja terroristit eivät oikein sovi yhteen. Peace, suloista viikkoa!

What else is there?

Mun mielestä varsinkin Iltalehti (ja muutkin suomalaismediat) ovat kovia maalailemaan piruja seinille. Samalla tavalla kun ne ennustaa aina "vuosisadan lumimyrskyjä" jotka peittää koko suomen lumeen ja mitään ei kuitenkaan tapahdu, ne koittavat luoda kauhua tuollaisella uutisoinnilla... 

Nytkin median mukaan "Koko Tanska on shokissa" ja "koko Kööpenhamina pysähtyi". En tunne yhtäkään tanskalaista ketä koko tapaus olisi hetkauttanut pahemmin. Ei he siitä tietenkään iloisia ole, mutta kaikki jatkoivat elämäänsä ihan normaalisti, heti. Tanskalaiset nyt ei muutenkaan reagoi muutenkuin "oho hupsista" melkein yhtään mihinkään, siksikin mua nauratti nuo otsikot. :D

En siis koskaan tietoisesti ole lukematta maailman pahoista asioista, olen niistä huolissani melkein päivittäin, mutta lähes aina median uutisoinnissa kärpänen on härkänen.

 

Nella
Nellancholia

Toivon, ettei kukaan hermostu tästä. Oon aina ajatellut, että vaikka uutiset olis kuinka masentavia, maailman tapahtumien seuraaminen ja sen myötä aktiivinen osallistuminen poliittiseen diskurssiin ainakin jokapäiväisessä arjen vuorovaikutuksessa on aivan huipputärkeitä asioita. Näen sen tavallaan kaikkien (joilla on siihen mahdollisuus) velvollisuutena yrittää ymmärtää millaisessa maailmassa me oikein eletään. Ihmisten toimeentulo ja yhteiselo tällä planeetalla on kuitenkin yhtäläisesti kaikkien vastuulla.

Mun näkövinkkelistäni selkänsä kääntäminen vaikeille maailman tapahtumille on itsessään poliittinen valinta, jonka mahdollistaa vain ja ainoastaan poikkeuksellisen etuoikeutettu asema. Irtisanoutuminen ikävistä asioista on siis harvinaislaatuinen etuoikeus. En tarkoita tietenkään, että kaikkien on oltava vakavia ja huolestuneita 24/7 ja liityttävä suoran toiminnan aktivistiryhmiin tai haettava eduskuntaan, vaan että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus - mukavien juttujen ohella - seurata maailman menoa, muodostaa kriittiseen pohdiskeluun perustuvia näkemyksiä ja esim. vaikuttaa vallitsevaan asenneilmapiiriin omissa ympyröissään rakentavan keskustelun kautta. 

Mulla itselläni on Tanskan tapauksesta ikävä olo, koska eurooppalaisilla muslimeilla on jo nyt todella hankalat oltavat. Ääriliikkeiden toiminta ajaa rauhanomaista elämää elävät ihmiset ja yhteisöt todella vaikeaan asemaan ja lisäävät entisestään oikeistopopulismin suosiota. Ja näiden konfliktien myötä vastakkainasettelut vain kärjistyvät ja toiveet demokraattisesta yhteiselosta lipuvat yhä kauemmas.

Lienee kai sanomattakin selvää, että musta on erittäin hyvä asia, että Lilyssä tuodaan esille vakaviakin aiheita.

Nella
Nellancholia

P.S. En tietenkään tarkoittanut tuolla aiemmalla, että kaikkien on tiedettävä kaikesta kaikki ja kaikkien asioiden vaikutettava yhtäläisesti kaikkiin. Valikoiva on oltava aina ja oma elämäntilanne vaikuttaa väistämättä omaan filtteriin. Lähinnä vain tartuin ajatukseen siitä, että täysin irtisanoutuisi uutisten seuraamisesta. Koska se viittaa mun silmissäni joko totaaliseen poliittisesta apatiaan tai siihen, että kaikki on kertakaikkiaan niin hienosti, että on mahdollisuus pysyä kaikesta ainakin etäällä, ellei irrallaan. 

P.P.S. Toivon edelleen, ettei kukaan pahastunut. Tää nyt oli tämmönen aamuöinen devil's advocate -pälätys.

Toimitus
Toimitus

Harvinaisen hyvin sanottu.

Juuri tätä me täällä toimituksessakin pohdimme: kepeät aiheet ovat tärkeitä hyvinvoinnille ja mielelle, mutta Lilyssä on tilaa vakavillekin aiheille. Kumpaakaan ei voi arvottaa toisen edelle.

Juuri monipuolisuus on mielestämme saitin suola.

Kommentoi