Ladataan...
Toimitus

 

Nyt-liite uutisoi nettisivuillaan eilen "erikoisesta työpaikkailmoituksesta", jossa suosittu muotibloggaaja etsii itselleen valokuvaajaa.

"Mielenkiintoista ilmoituksessa on se, että bloggaaminen on ammattimaistumassa Suomessa niin, että kuvioihin tulee valokuvaaja, jolle maksetaan."

Kuulostaa ihan win-win-win-tilanteelta – bloggaaja saa toisen käsi-, silmä- ja aivoparin, valokuvaaja töitä ja lukijat huippukuvia nautittavakseen.

Tosin muilla kuin ammattibloggareilla tuskin on varaa palkata itselleen henkilökohtaista ammattikuvaajaa, joten omien tai läheisten kuvaustaitojen kartuttaminen ja hyödyntäminen kannattaa edelleen.

Kysymys kuuluukin: otatko kuvat blogiisi itse vai onko sinulla oma luottokuvaaja?

Teksti: Pauliina, joka rakastaa kauniita kuvia.

Kuvat: Suvi sur le vif ja Ostrich Feathers, joiden kuvat ovat aivan ammattilaistasoa

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Hellepukeutuminen puhuttaa. Kepeä kesäasu ei välttämättä synny perinteisistä kukkakuoseista tai rantalookeista. Auringon paahtaessa täydeltä taivaalta valkoinen näyttää ja tuntuu nimittäin kesän viileimmältä väriltä. Mallia kokovalkoisen käyttöönottoon voi hakea tunnetuilta tyylitaitureilta.

Näyttelijä Zoe Saldana mainostaa parhaillaan uutta elokuvaansa New Yorkissa. Pirteän perinteinen pikkuvalkoinen sai kaverikseen henkäyksen ohuen neuletakin, kun Saldana poistui hotelliltaan. Tyylin viimeistelivät trendikkäät avokkaat ja näyttelijän kaunis raskausvatsa.

Nicole Richien kesä menee uutta tositeleviosiosarjaa kuvatessa. Richie saapui taannoin kuvauksiin Givenchyn valkoisessa hattaratopissa ja klassisissa valkoisissa farkuissa. Myös Richie luotti teräväkärkisiin avokkaisiin. Väripilkun asuun toi Richien hauska purkkatukka.

Vaan kumpi puki kokovalkoisensa paremmin, perinteisen pirteä Zoe vai hauskasti hattarainen Nicole?

Teksti: Laura Paananen, joka kiinnitti huomionsa ensimmäisessä kuvassa enemmän Zoe Saldanan takaa rynnistävän raitapaitaherran huvittavaan ilmeeseen, joten ääni menee siis tällä kerralla Nicolelle

Kuvat: Splash News

Share

Ladataan...
Toimitus

Luovutan!

Inhoan vaatekauppoja tasapuolisesti: jos voisin, en astuisi yhteenkään enää koskaan. Miksi vaatteiden ostaminen saa aikuisen ihmisen kiukuttelemaan? Tässä perusteluni kauppatyypeittäin.

Halpaketju

Halpavaateketjuissa asiakkaat käyvät uutuusrekkejä läpi hurjalla vauhdilla ollakseen ensimmäisiä. He tietävät, ettei mikään ei ole niin surullista kuin muutaman kuukauden ikäinen printtitoppi alennusrekissä.

Tartun hätäännyksissäni parinkympin paitaan ja tunkeudun pukukoppiin, jonka nurkat ovat täynnä sovituksessa hylättyjä kuteita. Pukukopin ovessa on reikiä; nöyryytyksen vuoksi tai siksi, etten varastaisi näitä arvottomia kangaskyhäelmiä. Ostan paidan liikoja miettimättä, koska onhan se halpa. Ensikäytön jälkeen parinkympin paitani on jo niin venynyt ja ryppyinen, etten käytä sitä enää koskaan.

Perusketjukauppa

Asiakasta kunnioitetaan pukukopeilla, joissa on reiättömät ovet, mutta miesten osasto on säälittävä nurkkaus vessojen vieressä. Hyvän valikoiman sijaan kaltaisilleni tuskastujille on varattu samanlainen rauhoittumispaikka kuin itkeville lapsille. Nöyryyttävän miesparkin viereen on aseteltu autolehtiä. Vanhakantaisten sukupuoliroolien korostaminen vasta saakin kävelemään ulos kaupasta.

Ehkä en uskalla myöntää, että olen kliseinen mies. Brittitutkimuksessakin kerrotaan, että miehet kyllästyvät shoppailuun minuuteissa, kun taas naiset jaksavat tunteja.

Suunnittelijan oma kauppa

Astun sisään kankaiden täyttämään työhuoneeseen, joka on kustannussyistä myös suunnittelijan liike. Anteeksi että häiritsen luomistyötä anteeksi kun koskin täydellisesti installoituja muotitaidetta kaunis näyttely kiitos vaan hei.

Kirpputori

Vanhan tavaran myyminen saa minut surulliseksi. Hylättyihin liikehuoneistoihin perustetut kirpputorit muistuttavat uusien tavaroiden tuomasta toiveikkuudesta, joka on täysin hiipunut. Kaikkialla on liikaa tarpeettomia vaatteita.

Kirpputorit ovat vaivalloisia ostospaikkoja, joissa vaatteiden etsimisestä pitää nauttia. Amerikkalaispsykologit väittävätkin, että shoppailu nostaa ihmisissä esille vanhan metsästäjä-keräilijän luonteen. Monissa shoppailututkimuksissa tarkkaan saalista etsivät miehet lasketaan metsästäjiksi ja harhaillen pientä kohdetta hakevat naiset keräilijöiksi. En usko noihin tutkimuksiin. Minua ahdistaakin shoppailussa juuri se, että sen yhteydessä korostetaan niin kevyesti perinteisiä rooleja.

Second hand

Mikäs tässä shoppaillessa eläväisen kaupunginosan kivijalkaliikkeessä, kun kauppias on kolunnut kirpputorit puolestani ja myy parhaimmistoa. Second handissa ahdistaa se, että joku on haalinut nämä colleget tänne eurolla ja laittanut 50-kertaisen hinnan. Ahneus iskee. Okei, maksetaan sitten, muttei tämäkään ole miellyttävää kaupankäyntiä.

Tavaratalo

Hissimusiikki soi hiljaa ja kaiuttimista toitotetaan lihatarjouksia. Tavarataloista on tullut rauhallinen sovituspaikka tuotteille, jotka ostetaan myöhemmin netistä. Kerrankin on tilaa eivätkä vähäiset myyjät häiritse, mutta ihana tyhjyys ei voi kestää kauan. Sammutanko valot mennessäni?

Boutique

Myyjä vaivautuu keskeyttämään someselailunsa hetkeksi arvioidakseen, kaipaako sisään astunut hikinen, rähjäinen ja pulska tyyppi todellakin heidän muotoiluaan. Maksaisin heidän vaatteistaan, mutta pelottaa, etteivät ne sovi minulle, ja eiväthän ne sovi.

Luksusbrändikauppa

En avaa edes ovea liikkeeseen, jossa vaatteen törkeä hinta ei pohjimmiltaan perustu laatuun ja omaperäisyyteen vaan kullattuun brändiin. Väärä paikka rahalle.

Nettikauppa

Nettikaupassa ei jaksa selata läpi kuvia, ei missään nimessä tiedä omaa kokoaan ja vaatteen saaminen kestää liian kauan. Jos tulee tilattua huono riepu, ei tällainen kirjaston kirjatkin aina myöhässä palauttava ihminen pääse rätistä koskaan eroon.

Sukupuoleni on kirous tässäkin, tilasto kertoo. Suomalaismiehistä 36 prosenttia tilasi vaatteita netistä viime vuonna, ja heistä vain neljäsosa palautti ostoksia. Naisista 65 prosenttia osti netistä ja reilusti yli puolet jaksoi palauttaa vaatteita.

Jos netti on vaatekaupan tulevaisuus, tuokaa minulle pari perunasäkkiä. Vietän niissä loppuelämäni vuorilla.

 

Lue Tero Kartastenpään aikaisempia kirjoituksia:

7 huonoa perustelua miksi sukupuolettomuus ei toimi

Nännisota etenee kahdella rintamalla

Sivistynyt bileröökaaja

Feministien hylkäämä mies

Kun dyykkari kinkun löysi

 

Seuraahttps://twitter.com/kartastenpaa

Share
Ladataan...

Pages