Ladataan...
Toimitus

Vuodenvaihteen kunniaksi kokosimme yhteen vuoden 2016 aikana Trendissä julkaistuja ajatuksia, jotka aiomme kantaa mukanamme vuoteen 2017. Niiden myötä: hyvää uuttavuotta teille, rakkaat lilyläiset!



 

Haluatko lukea lisää viisauksia? Tilaa Trendi vuodelle 2017 tästä!


Kuvat: Suvi Kesäläinen, Johanna Laitanen, Annikki Valomieli, Minna Kurjenluoma, Jonas Lundqvist, Elina Simonen, Konsta Leppänen ja Sonya Mantere.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Harkitsetko vegaanihaasteeseen osallistumista, mutta täysvegaanius tuntuu liian isolta askeleelta? Löydä oma tapasi kokeilla näistä kolmesta.


1. Kotivegaani

Kotivegaani ostaa ruokakaappiinsa lihan sijaan linssejä. Kasvisten suosiminen lihan asemesta on hyväksi ympäristölle, ja lisäksi se on terveysteko: tutkimusten mukaan punainen liha kasvattaa riskiä sairastua syöpään, ja sitä kannattaisikin syödä korkeintaan kolmella aterialla viikossa. Sen sijaan kasviksia pitäisi syödä puoli kiloa – päivässä. Vaikka kotivegaanina voi edelleen syödä pihvin ravintolassa, yhteensä tulee todennäköisesti syötyä vähemmän punaista lihaa kuin sekasyöjänä.
 

2. Kahvimaitovegaani

Kahvimaitovegaani lorauttaa kuppiin kasvimaitoa lehmänmaidon sijasta. Pieni valinta, isot vaikutukset: kasvimaitoja, kuten soija-, kaura- tai mantelimaitoa, käyttämällä ei osallistu toisiinsa kytköksissä olevien maito- ja lihateollisuuden pyörittämiseen. Lisäksi tutkimuksista tiedetään, että ruuan kovat rasvat voivat johtaa sydänsairauksien syntyyn. Esimerkiksi soijamaidossa on kolme kertaa vähemmän kovaa rasvaa kuin kevytmaidossa.
 

3. Ennen kello kuutta -vegaani

Ennen kello kuutta -vegaani noudattaa vegaaniruokavaliota aamusta iltakuuteen. Jotkut taas ryhtyvät lounasvegaaneiksi ja valitsevat työpaikkaruokalassa päivittäin vegaanisen vaihtoehdon. Silloin pääsee osalliseksi vegaaniruokavalion hyödyistä ilman, että tarvitsee miettiä uusiksi omia kauppa- tai kokkailutottumuksiaan.
 

Haluatko lukea lisää juttuja hyvinvointiaiheista? Tilaa Trendi tästä!


Teksti: Raisa Mattila
Kuva: Istock Photo

 

Edit: ingressiin on lisätty maininta täysvegaaniudesta kello 11.53
 

Lue myös:

Testasimme: nämä ovat parhaat vegaaniset kahvimaidot

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

”En syö lihaa, en juo alkoholia, luovuin tavaroista. Meidän piti olla osiemme summa, milloin meistä tuli vähennyslasku?”

Kun luin nämä lauseet uusimmasta Imagesta, tuntui kuin olisin lukenut omaa päiväkirjaani – niin osuvasti teksti kiteytti sen, mitä itsekin ihmettelen. Missä vaiheessa elämästämme tuli kieltäytymistä?
 

Viime vuodet minusta on tuntunut siltä, että rajanveto, ein sanominen ja karsimalla kirkastaminen ovat uusia kansalaisvelvollisuuksia.

Vasta kun olen saanut karsittua arjestani kaiken epäolennaisen, minusta tulee todellinen minä. Minun tulee raivata kotini tavaroista, joita en tarvitse. Minun täytyy lakata notkumasta somessa ja katsomasta tosi-tv-sarjoja, koska ne lakastuttavat aivoni. Minun pitää lopettaa sellaisen ruuan syöminen, joka tekee pahaa joko vatsalleni, maapallolle tai molemmille. Minun pitää luopua harrastuksista, jotka eivät kehitä minua jatkuvasti joko henkisesti tai fyysisesti. Ja sitten kun mikään ylimääräinen ei valtaa alaa sisimmästäni, sinne jää tilaa syvimmän olemukseni kukoistaa.

Ja mikäs siinä, tehotuotetun lihan syönnistä ja pakonomaisesta älylaitteen kurottelusta kannattaakin luopua. Samalla kuitenkin mietityttää, mitä syvimmän olemuksen rakennusaineiksi kaiken karsimisen jälkeen jää.

Ehkei mitään, sillä yhä useampi meistä määrittää itseään nykyään niiden asioiden kautta, joista on luopunut. Me olemme sitä, mitä vastustamme.
 

Kieltäytymisestä on tullut houkutteleva vaihtoehto, koska meillä on liikaa valinnanvaraa. Emme osaa valita kaikesta siitä, mitä voisimme olla, joten on helpompi määrittää itseään sulkemalla asioita pois. Ajan henki myös suosii niukkuutta: tiedostava keskiluokka ei ilkeä pröystäillä, kun uutiset jäätiköiden sulamisesta ja Tyynenmeren muovijätelautoista toistuvat kuukaudesta toiseen. Lisäksi keskiluokalla on kirjaimellisesti varaa luopua: heillä on, mistä karsia.

Negaatioajattelusta tuli valtavirtaa jotenkin puskan takaa, vaikka sen kääntöpuoleen olin jo ehtinyt tottua: siihen, että ihmiset ovat täysillä sitä, minkä valitsevat: Jo pitkään treenaajat ovat olleet Treenaajia isolla T:llä. Vanhemmuuteen pyhänä tehtävänä suhtautuvat ovat kutsuneet omaa puolisoaankin äipäksi tai isukiksi. Lihansyöjät ovat postailleet somen täyteen kuvia verisistä pihveistään. Kun valinta on tehty, sitä ei piilotella.

Siinä, että oman valinnan puolustaminen on vaihtunut oman kieltäytymisen puolustamiseksi, on valitettavasti myös vaaroja. Vuonna 2016 negaatioajattelu näyttäytyi yhteiskunnallisesti erityisen synkällä tavalla. Enää ei suljeta pois asioita vain omasta arjesta vaan myös omasta maasta ja kulttuurista: pois pakolaiset, pois EU, pois työpaikkoja Kiinaan siirtävät amerikkalaisfirmat.

Kun samanmieliset sitten raportoivat äänekkäästi ja algoritmin tukemana yhteisistä kieltäytymisistään, kuplamme käyvät jatkuvasti ahtaammiksi.
 

Negaatioiden kautta elämisessä on muitakin haittoja. Rajaamiseen keskittyvä ihminen alkaa helposti nähdä itsensä kieltojen kimppuna. Jos tiukka vegaani sitten lipsahtaa ja syö lehmänmaitojäätelön, hän ei romauta vain poissulkemiseen pohjautuvaa ruokavaliotaan vaan samalla koko sisimmän olemuksensa.

Siksi toivon, että oppisimme puhumaan itsestämme enemmän niiden asioiden kautta, joita valitsemme – ja hyväksymään, että ne hohtavat kaikissa harmaan sävyissä. Silloin jää aikaa ja energiaa vaahdota niistä asioista, joita oikeasti kannattaakin vastustaa. Kuten vaikka vihapuheesta, rasismista ja väkivallan ihannoinnista.

 

Lue myös nämä:
 
Maria Veitolan viimeinen kolumni: ”Muiden naisten menestys edistää myös minun asioitani”

80-luvun koululainen, opettele pyytämään apua

 

 

Share
Ladataan...

Pages