Ladataan...
Toimitus

Keväällä 2015 Roope Salminen ihmetteli, miksei mikään tunnu miltään. Hän oli vihdoin saanut kaiken, mistä oli haaveillut: hittibiisin, festarikeikkoja, juontajan töitä, koekuvauksia, haastatteluja – ja toteutti kaiken lisäksi unelmaansa rakkaiden yhtiökumppaneiden ja bändikavereiden kanssa. Hän pyöritti omaa tuotantoyhtiötä ja improvisaatioryhmää ystäviensä Sasu PaakkunaisenKalle Lindrothin ja Aku Kallosen kanssa ja oli päätynyt räppäämään Roope Salminen ja koirat -yhtyeeseen yläasteaikaisen ystävänsä Ossi Saarinen pyynnöstä.

Vain hieman aiemmin Salminen, 26, oli tunnettu – jos ylipäätään oli tunnettu – lähinnä näyttelijä Eppu Salmisen poikana ja entisenä Kotikatu-näyttelijänä. Kaikki muuttui, kun hän juonsi keväällä Uuden musiikin kilpailun, kisasi Tähdet, tähdet -ohjelmassa Suomen parhaan esiintyjän tittelistä, ja Roope Salminen ja koirat -yhtyeen Madafakin darra -rallatus nousi maan viralliseksi nousuhumalan soundtrackiksi.

Mutta suosion harjalla Salminen huomasi uudestaan ja uudestaan ajattelevansa, miten turhalta kaikki tuntuu.

”Tein pelkästään töitä, ja minulla oli tyhjä olo. Ihmettelin, miksi minulla ei ole kivaa. Ajattelin, että tätäkö tämä on. Tästäkö minä olen unelmoinut vitun pitkään?”

Salminen ei kuitenkaan myöntänyt, ettei unelman eläminen tuntunut unelmaelämältä. Kaveriporukka hehkutti menestystään, eikä väsymyksestä valittaminen tuntunut sopivalta. Haaveen eteen oli taisteltu yhdessä vuosia.

”Ihastumisista ja parisuhdeongelmista tilittäminen on minulle ihan no problem, mutta samalla kun kaikki heittävät uramenestyksestä yläfemmoja, on vaikea näyttää heikkouttaan ja sanoa ääneen, että teen liikaa duunia.”
 

Vasta kun Salminen lähti loppukeväästä yhtiökumppaneineen vetäytymismatkalle Tallinnaan, hän sai sanottua, ettei jaksa. Kaverit keksivät ratkaisun: Sasu Paakkunainen voisi ryhtyä Salmisen manageriksi.

”Se on ollut maailmanhistorian paras idea. Sitä ennen minulla oli niin paljon kaikkea, että oli vaikea pitää pää kasassa.”

Nyt Paakkunainen aikatauluttaa Salmisen päivät ja vastaa tämän puolesta sähköposteihin. Hän tietää, milloin Salmisen kannattaa kirjoittaa, milloin levätä ja milloin tämä on henkisesti oikeassa mielentilassa antamaan hassutteluhaastatteluja.

Työtaakan jakaminen tuntuu Salmisesta luontevalta. Hän ei ole koskaan epäröinyt pyytää apua tai tyrkyttää itseään hommiin, joista on kiinnostunut. Hän on soitellut ohjaajille, kysellyt puolitutuilta näyttelijöiltä uravinkkejä, katsotuttanut isällään juontotöitään ja kirjoittanut lyriikoita uudestaan kavereiden palautteiden perusteella.
 

Toisaalta Salminen toteuttaa unelmiaan ihmissuhteiden ja yöunien kustannuksella. Hän sanoo suoraan, ettei hänellä ole aikaa käydä kavereiden kanssa kaljalla. Se ei ihmetytä, jos näkee Salmisen kännykän kalenterimerkinnät: parille päivälle on buukattu kaksi Koirien keikkaa, bänditreenit, improkeikka, juontokeikka, koulutus ja muutama haastattelu.

”Olen tehnyt sen uhrauksen, etten näe ystäviäni. Myös toimivan parisuhteen löytäminen vaatii hyvää tsägää.”

Onneksi työkaverit ovat Salmiselle kuin perhettä.

”Tällä hetkellä managerini Sasu on mulle kaikkein läheisin ihminen. Olemme olleet ystäviä kymmenen vuotta ja rakastamme toisiamme paljon. Minulla on häneen täysluotto ja kerron hänelle kaiken, mitä elämässäni tapahtuu.”

Muutkin läheistet hän aikoo pitää elämässään, tuli millaista menestystä tahansa. Salminen saattaa kadota viikoiksi kiertueille tai kuvauksiin, mutta ystäviensä elämästä hän ei katoa.

”Olen tehnyt selväksi mun ystäville, että olen olemassa heitä varten. Olen vähän kuin Batman: mua ei aina näy, mutta olen valmiina, jos jotain sattuu.”
 

Lue lisää Roope Salmisesta tammikuun Trendistä. Haluatko lukea lisää tällaisia juttuja? Tilaa Trendi tästä.


Teksti: Heini Maksimainen
Kuvat: Elina Simonen

 

Share

Ladataan...
Toimitus

”Nude on kaikkea muuta kuin neutraali muotimääre, sillä kun puhutaan nudesta, puhutaan itse asiassa valkoisesta ihosta. Siitä, että valkoinen iho on kaunis ja normaali – normi – ja kaikki muu on toista, ruskeaa. Puhutaan siitä, kenen oletamme kuluttavan ja kuka on vain sivuseikka, kenen tarpeilla ja naiseudella on väliä.”

Lue Koko Hubaran ravisteleva kolumni siitä, miksi kauneudessa ja muodissa nude-sana pitäisi ajatella kokonaan uusiksi.
 

Kuva: All Over Press

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Elämässäni on muutamia päiviä, joita en haluaisi elää uudelleen: Päivä ennen ylioppilaskirjoituksia, koska jännitin niin paljon. Päivä, jolloin lensin maailman laidalta toiselle kaikkien aikojen pahimmassa krapulassa. Ja ennen kaikkea päivä tai oikeammin päivät, joina synnytin. Siispä toverini ensisynnyttäjä, pidä tukivyöstäsi kiinni: näitä asioita synnytyksestä ei kerrota neuvolassa, mutta niihin on hyvä varautua.

  1. Synnytys voi viedä päiviä. Itselläni ensimmäiset merkit lapsen halusta nähdä päivänvalo tulivat keskiviikkona ja poika pätkähti maailmaan perjantaiaamuna. Jos olisin tiennyt, että alkuviikosta lounaaksi syömäni thaicurry olisi viimeinen ateriani päiväkausiin, olisin syönyt lautasen tyhjäksi. Nimittäin supistusten käynnistyttyä viimeinen asia mielessä on ateriointi (tai sitten se hengittelyn lomassa mussuttamasi pasteija yökätään paperikoriin). Ja synnytyksen käynnistymisessä voi tosiaan mennä päiväkausia.
  2. Ajantaju häviää. Ennen synnytystä tuntuu absurdilta, että sitä kyykkisi jumppapallon päällä tunnin kuumassa suihkussa. Mutta kyllä, siellä istuisi supistuksia helpottamassa helposti parikin tuntia, kuten synnytyssairaalassa neuvottiin. Ja ei, tositilanteessa ei ajattele vedenkulutusta tai sitä, herääkö alakerran naapuri kohinaan vai ei.
  3. Unohda leffoista tuttu mielikuva: synnyttävää äitiä ei kiidätetä pyörätuolilla ovelta suoraan synnytyssaliin. Todennäköisesti kävelet itse omin jaloin synnytyssaliin ja ehkä päivität samalla Snapchatiin, että tässä sitä mennään.
  4. Aina ei tiedä, että lapsivesi on mennyt. Tai sitten se lorahtaa klassisesti leffatyyliin eli hulahtaa yllättäen pöksyihin. Itselläni lapsivesi lorahti ilmeisesti kätevästi vessakäynnin yhteydessä.
  5. Supistukset saattavat olla synnytyksen raskain osa, koska ne vaativat sekä kivunsietoa että sinnikkyyttä. Kun ponnistamisen aika tulee, sitä on oikeastaan helpottunut, koska asia edistyy vihdoin!
  6. Puhutaan nyt suoraan: ponnistaminen tuntuu vähän samalta kuin olisi maailman kovin ummetus.
  7. Unohda leffakliseet osa 2. Ponnistaessa yllätyin siitä, että minua ei neuvottu karjumaan kuten leffoissa, vaan päinvastoin tuli olla hiljaa ja pinnistää (anteeksi, mutta suuntaa mielikuvalle antaa edelleen se ajatus maailman kovimmasta kakasta…).
  8. Kakkajutut ne jatkuvat, mutta näin se vain on kun pinnistetään: saatat kakata synnytyksen yhteydessä. Sitä sattuu ja kätilölle pökäleesi on arkinen näky, toisin kuin ehkä puolisollesi. Tähän on hyvä varautua, jotta puoliso osaa sulkea silmänsä ajoissa.
  9. Ahdistus saattaa iskeä. Harvoin sitä aikuinen, asiantunteva nainen joutuu tilanteeseen, jossa kaikki ympärillä tietävät enemmän kuin itse. (Paitsi ehkä se puoliso – ja saatat joutua rauhoittelemaan häntäkin.)
  10. Saat tiristettyä jostain sisimmässäsi aina, uskomatonta kyllä, lisää voimia. Suhtaudu synnytykseen kuin pitkäaikaiseen suoritukseen, elämäsi rankimpaan maratoniin.
  11. Voi olla, että et tirauta kyyneleen kyyneltä, kun saat vauvan käsivarsillesi. Se ei tarkoita, ettetkö olisi onnellinen ja etteikö rakkaus vauvaan roihahtaisi. Olet vain todella uupunut ja hämmentynyt. Nyt se elämä nimittäin muuttui.
  12. Eikä siinä vielä kaikki. Kun vauva on saatu maailmaan, myös istukka synnytetään. Mutta äskeisen ponnistelun jälkeen se ei tunnu juuri miltään.
  13. Alakertaan laitetaan mahdollisesti tikkejä. Se sattuu vähän mutta on nopea rutiinitoimenpide. Tikkejä ei poisteta vaan ne sulavat noin viikossa.
  14. Synnytyksen jälkeen saatat saada lääkemitallisen konjakkia (se auttaa virtsan muodostuksessa, ja virtsaaminen mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen on tärkeää) – ainakin minä sain. Tai ehkä vain näytin olevan todella sen tarpeessa?
  15. Saatat olla heti kävelykunnossa, eli siitä vain laverilta alas ja suihkuun.
  16. Vauvasi ei ole ainoa vaippahousu. Saat käyttää vaippaa, koska synnytyksen jälkeen sinulla on ”elämäsi isoimmat kuukautiset”. Älä uhraa omia pöksyjäsi, vaan käytä sairaalan tarjoamia verkkopikkuhousuja. Ai mitkä verkkopöksyt? Unohda mielikuvat seksikkäästä pitsipyllystä, näytät lähinnä joulukinkulta.
  17. Kaikki tämä katoaa mielestäsi suhteellisen nopeasti, ehkä siksi, että muutoin kukaan ei hankkisi enempää lapsia. Jäljelle jää vain tunne siitä, että ”sehän meni ihan mukavasti”.

Tärkeintä on tietysti pitää mielessä, että jokainen synnytys on omanlaisensa ja juttu on kirjoitettu muutaman ensisynnyttäjän kokemusten perusteella – sinun synnytyksesi on ehkä täysin erilainen. Näistä saattaa olla hyötyä tai sitten ei tai ehkä haluat jättää kaikki neuvot omaan arvoonsa. Itse en ottanut kuuleviin korviini pomoni sanoja, kuinka ”kannattaa pyytää peräruiske ajoissa”. No, nyt ymmärrän, mitä sillä tarkoitettiin.

Maltatko olla lukematta? Lisää toimituksen kolumneja: Lapsetonkin vanhenee ja Parisuhde ei ole sairaus
Uutiset ja kiinnostavimmat jutut muodista, kauneudesta ja elegantista elämästä: Klikkaa Lily Edit
Share
Ladataan...

Pages