Ladataan...
Toimitus

Jos kaupassa tarttuu automaattisesti jauhelihapakkaukseen ja lempiruoka on pihvi, miten innostua huomenna alkavasta lihaton lokakuu -haasteesta? Kokosimme toimivia reseptejä ja ratkaisimme viisi yleisintä ongelmaa, joihin lihansyönnin vähentämisyritykset yleensä tyssäävät.



1. Olen tosi kiireinen ja kokkaan aina samoja luottoruokia. Minulla ei ole aikaa perehtyä kasvisruokiin.”

Luottoruoka on arjen pelastaja – ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Hanki siis pari uutta luottokasvisruokaa. Kokeile vaikka tätä linssikeittoa, joka valmistuu 10 minuutissa. Kun teet yhdellä kerralla suuremman satsin, säästyt jokailtaiselta kokkaamiselta.

Suosittelemme myös kuvassa näkyvää ihanaa syyspastaa, joka valmistuu nopeasti yhdessä padassa. Opettele myös tämän helppo ja halpa kasvissosekeitto, jonka voit soveltaa siitä, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Samalla vähennät ruokahävikkiä. Win win!
 

 

2. Lapseni ovat nirsoja. Jos vaihdan nakit ja muusin pinaattiin, tuloksena on takuuvarmasti itkupotkuraivarit.

Tässä viisi reseptiä, jotka takuulla maistuvat vaativillekin ruokailijoille: kukkakaalilla kevennetty Mac & Cheese -vuoka, turvallinen soijarouhelasagne, luotettavat porkkanaletutuunissa paistetut falafel-pyörykät ja kasvitäytteiset suippopaprikat. Nam!
 

 

3. Kokeilin kerran soijarouhetta, eikä se maistunut miltään. En halua syödä kuukauden ajan tylsää ja mautonta ruokaa.

Lihan korvikkeita, kuten tofua, quornia ja soijarouhetta, saa usein maustaa reippaalla kädellä. Kaupoista löytää nykyään myös paljon hyviä valmiiksi maustettuja tuotteita, kuten nyhtökauraa, jota myydään sekä maustamattomana että kahdella eri tavalla maustettuna: italialaisittain tomaatilla, savupaprikalla ja persiljalla sekä itämaisella twistillä kaffirlimetillä, seesamilla ja inkiväärillä. Nyhtökaura sopii hyvin pastoihin ja patoihin, kokeile vaikka tätä herkullista nyhtökaura-parsakaalipastaa. Anna myös tälle quornilla täytetylle myskikurpitsalle mahdollisuus.

Muista myös, ettei kasviruoan tarvitse tarkoittaa soijanakkeja tai soijarouhemakaronilaatikkoa. Kokeile reseptejä, joissa lihaa ei yritetä korvata millään muulla aineksella, kuten tätä punajuurihummuksella viimeisteltyä kvinoasalaattia. Tee myös tutustumismatka asialaiseen keittiöön: monet curryt ja intialaiset padat voi tehdä ilman punaista lihaa tai jopa vegaanisina. Erityisesti suosittelemme lihattomalle lokakuulle lohicurrya ja lämmintä tofusalaattia.
 

 

4. Urheilen paljon – ei kasvisruoalla kasvateta lihaksia!

Ei pidä paikkaansa. Suomen kuuluisin julkkisbodaaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ryhtyi kasvissyöjäksi viime vuonna. Iltalehden haastattelussa Nikander kertoi aistivansa, että ulkomaisissa bodauspiireissä kasvissyönnistä on tulossa trendi. Vuoden 2014 Mr. Universe -kilpailun voittaja Barny du Plessis noudattaa esimerkiksi vegaaniruokavaliota. Vegaaniliiton sivuilla kerrotaan myös, että Paavo Nurmi söi aktiiviuransa aikana vain kasvisruokaa.

Jos urheilet paljon, lisää ruokavalioosi hyvälaatuisia proteiineja. Hyviä lähteitä ovat täysjyväviljat ja palkokasvit, kuten pavut, linssit ja herneet. Vegaaniliiton sivuilla on kattava lista siitä, mitä urheilevan vegaanin ruokavalioon tulisi sisältyä. Bodaajalle sopivia proteiinipitoisia reseptejä ovat esimerkiksi nämä mustapapupihvit.
 

 

5. ”Syön paljon ulkona, ja koska suomalaisissa ravintoloissa kasvisruoka on usein pelkkiä höyrytettyjä kasviksia, ei paljon nappaa.”

Nykyään on helpompaa kuin koskaan olla kasvissyöjä Suomessa. Isoimmissa kaupungeissa ravintoloiden ruokalistoilla on melkein aina kasvisruokaa, ja ne ovat yleensä mielikuvituksellisempia kuin pöperöt, joita kotona tulee kokattua. Jos listalta ei löydy kasvisruokaa, suurin osa ravintoloista pystyy nykyään loihtimaan kasvissyöjälle jotain muutakin kuin höyrytettyjä pakastevihanneksia. Esimerkiksi kaikista Suomen Chico’s-ravintoloista saa vegaaniversion valitsemastaan burgerista. 

Lataa myös puhelimeesi näppärä Happy Cow -sovellus, joka kertoo, missä voit syödä kasvis- ja vegaanista ruokaa Suomessa ja ulkomailla. Vegaaniliitolla on myös kattava lista Suomen vegaaniystävällisiä ravintoloista, joita on ilahduttavan paljon!

 

 

Lue myös nämä:
 
Miksi sesonkisyöminen kannattaa? 
 
löydä itsellesi uusi trendiruokavalio.

 

Kuva: Suvi Kesäläinen

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

”Nousuhumala on voittoisimpia ja ihanimpia tiloja, mitä tiedän. Poskille nousee puna ja mieleen koko ajan uusia kerrottavia juttuja. Ihmiset näyttävät kauniilta ja tuntuvat mielenkiintoisilta.

Uskon, että moni kokee näin, mutta Suomessa alkoholista puhutaan sievistellen. Melkein kaikilla on kokemuksia siitä, että joku läheinen juo liikaa ja seuraukset ovat ikävät. Siksi meidän täytyy toistella erilaisia kliseitä, kuten ’alkoholismi on sairaus’ ja ’itse juon vain kaksi lasia hyvää viiniä ruuan kanssa’. Tilastojen valossahan se ei ole totta: suurin osa juo enemmän, mutta ei se silti tee heistä alkoholisteja.

Juon itseni jonkinlaiseen humalaan keskimäärin kerran viikossa. Viinapääni on optimaalinen, sillä tulen pienestäkin määrästä huppeliin. Saatan nauttia neljä lasia viiniä ystävän kanssa taidenäyttelyretkellä tai juoda kymmenen tuoppia olutta syntymäpäiväjuhlissa. En ikinä avaa viinipulloa kotona vain itseäni varten. Alkoholi on aina ollut minulle sosiaalinen juttu.

Olin 13-vuotias, kun kokeilimme alkoholia tyttöporukalla. Jonkun isoveli oli hakenut meille olutta. Maistelimme sitä kodin lähellä olevan hiekkakuopan laidalla. Jokaisen hörpyn jälkeen piti ottaa vähän salmiakkijauhetta, koska olut maistui niin kamalalta. Aiemmin olin viettänyt aikaa kahdestaan eri tyttökavereiden kanssa, mutta alkoholin ansiosta meidän oli luontevaa hengailla isommassa porukassa. Meillä oli yhteinen salaisuus, ja se oli kivaa.

Alkoholi on myöhemminkin edistänyt ihmissuhteitani. Vaikka tulen humalassa joskus sanoneeksi jotain, mitä kadun, vielä useammin puhun juuri oikealla tavalla suoraan.

Juominen auttaa myös rentoutumaan. Olen aikamoinen suorittaja. Arkeni on yhdistelmä työtä, äitinä olemista ja treenaamista, ja välillä tuntuu, että väsymys kaventaa persoonaani. Pari lasin jälkeen tunnen olevani enemmän oma itseni. Juhliminen tuo elämääni tarpeellista pientä holtittomuutta. Kun lähden kaljalle, en tarkista sähköpostia.”
 

Teksti: Venla Rossi
Kuva: Ilkka Saastamoinen

Juttu on julkaistu juuri ilmestyneessä Trendissä, jonka teema on Voima!



Lue myös nämä:

Paljonko juot viikossa alkoholia?

Käsi joka kesäbisseä kallistaa

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

 

KIRJA, JOHON PALAAN

Charles Bukowski: Rakkaus on koira helvetistä

Samoihin aikoihin, kun Henri Pulkkinen eli Paperi T innostui teininä räpistä, hän nappasi isänsä hyllystä Charles Bukowskin katkeransuolaisen runokokoelman. Siihen asti hän oli kuvitellut, että runous on lähinnä kuvausta solisevista puroista.

”Tajusin, että jos runouden ei tarvitse olla riimejä luonnosta, niin ehkä rap-lyriikoissakin voi keskittyä muuhun kuin aseisiin ja mimmeihin. En myöskään ihan tiennyt, mitä mieltä olla runojen vähän kusipäisestä tyypistä, ja ristiriita jätti jäljen omaan kirjoittamiseeni.”

 

KIRJA, JOKA ON KESKEN

Karl Ove Knausgård: Taisteluni

Paperi T ei tykkää lukea stressissä – ja keikkakiireissä rauha on harvinaista.

”Kerran stressin keskellä mietin, että ei tässä varmaan muu auta kuin lukea jotain Knausgårdia, haha! No, aloitin ensimmäisen osan ja yhtäkkiä huomasin, että kello oli puoli kolme yöllä. Yleensä en lue kirjoja yhdeltä istumalta, mutta Taisteluni oli niin fyysinen kokemus, että oli pakko. Nyt pidän taukoa ennen kuin tartun kakkososaan.”

Hän kuvailee kirjaa tunnustuksellisuuden ylistykseksi.

”Kaikessa rujoudessaan se iskee suoraan inhimillisyyden ytimeen.”
 

KIRJA, JOHON TARTUN SEURAAVAKSI

Lydia Davis: Can’t and won’t

Paperi T:tä innostaa kirjoissa enemmän kirjailijan tapa panna sanoja peräkkäin kuin mukaansatempaava tarina.

”Mietin usein lukiessa, etten itse osaisi koskaan kirjoittaa mitään yhtä hyvää. Ihailen erityisesti runoudessa sitä, että siinä mennään totuutta kohti ja sanotaan vaikeita asioita helposti.”

Amerikkalaisen Lydia Davisin novellikokoelmassa kiehtoo juuri kirjan runomaisuus: lyhin novelli on lauseen mittainen.

”Lyhyys on hyvä myös siksi, etten ehdi lukea kaikkea, mitä haluaisin. Davisin kirjan voin heittää reppuun ja lukea sitä erissä silloin kun on aikaa.”

 

Lue myös nämä:

Pamela Tolan kirjavinkit
Luuletko, ettet pidä dekkareista? Lue nämä niin mielesi muuttuu



Teksti: Laura Kangasluoma
Kuva: Joonas Vuorinen

Juttu on julkaistu kesäkuussa 2016 ilmestyneessä Trendissä.

 

Share
Ladataan...

Pages