Ladataan...
Toimitus

Norjalainen nuortensarja Skam on noussut todelliseksi ilmiöksi sekä teinien, heidän vanhempiensa että erityisesti toimituksemme kolmekymppisten keskuudessa. Koska sarja päättyy juuri nyt Yle Areenassa pyörivään, Sanan arkea seuraavaan kauteen, lähestyviin Skam-vajareihin kannattaa alkaa varautua. Onneksi Yle täyttää pian syntyvää aukkoa jo nyt toisella mahtavalla norjalaissarjalla.

Nuoret ja lupaavat on kuin Skamin isosisko. Sen parikymppiset päähenkilöt miettivät niitä asioita, joita Sana, Vilde, Noora ja Eva tulevat miettimään seuraavan vuosikymmenen aikana: mitä haluan tehdä työkseni, millaisessa parisuhteessa haluan olla ja ehkä perustaa perheen, missä vaiheessa en enää voi pyytää vanhemmilta apua ja minun pitää kantaa itse täysi vastuu valinnoistani?

Sarjan päähenkilöt ovat oslolaiset ystävykset Elise, Alex ja Nenne. Sarjan alussa stand up -koomikon urasta haaveileva Elise (Siri Seljeseth) palaa Yhdysvalloista Norjaan ja päätyy asumaan vanhempiensa luokse. Alex (Alexandra Gjerpen) pyrkii vimmatusti opiskelemaan näyttelijäksi, ja Nenne (Gine Cornelia Pedersen) haaveilee urasta kirjailijana.

Nuorten ja lupaavien esittelyteksti esittää kysymyksen, jota moni parinkympin korvilla aikuisuuteen astuessaan miettii: milloin lakkaa olemasta nuori ja lupaava ja on vain säälittävä ja saamaton? Kaltaiselleni kolmekymppiselle Nuorten ja lupaavien katsominen tuntui aluksi samalta kuin Girlsin ensimmäisten kausien seuraaminen: sarjan kuvaamasta elämänvaiheesta on ehkä hieman liian lyhyt aika, jotta siihen voisi suhtautua yhtä armollisesti kuin Skamiin ja omiin teinivuosiin.

Mutta mitä pidemmälle sarja etenee, sitä terapeuttisemmalta sen katsominen tuntuu. Sitä alkaa antaa itselleen anteeksi sen, ettei ole joka tilanteessa valmis aikuinen, ja tajuta, ettei ehkä tarvitsekaan olla, eikä se tee säälittäväksi – jokainen meistä on välillä eksyksissä.
 

Nuoret ja lupaavat, kaudet 1 ja 2, ovat Yle Areenassa 11.7. asti. Lisäksi sarja alkoi pyöriä Yle TV2:ssa tämän viikon maanantaina 29.5. ja sarjasta esitetään telkkarissa uusi jakso joka arkipäivä kello 20.30.
 


Lue myös:

Kyllä, se on hyvä – 3 syytä, miksi uusi Wonder Woman -elokuva kannattaa katsoa

Anna Puu: ”Jokaisen pitää välillä saada olla vähän kreisi”

 

Kuva: Ylen kuvapalvelu

 

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

Tiedämme, mitä kuuntelet tänä kesänä: Antti Holman vinksahtanutta, makaaberia ja aivan törkeän hauskaa Radio Sodoma -podcastia, joka on kuunneltavissa Yle Areenassa perjantaista alkaen. Mutta miksi ronskista huumoristaan tuttu Holma sanoo olevansa nynny?


Miten kuvailisit Radio Sodomaa?

”Se on visvainen alitajuntaviemäri, joka on kaikkea muuta kuin freesi. Kuunnelma jatkaa samaa teemaa kuin blogini Sodoman seudun sanomat. Rakastan radioparodioita. Fanitin nuorena Paula Norosta. Nauhoitin hänen ohjelmiaan c-kasetille ja kuuntelin yhä uudelleen. Fanitin myös Alivaltiosihteeriä. Radio Sodoma on tribuutti mainittujen kaltaiselle radiohuumorille.

Suosittelen kuuntelemaan Radio Sodomaa kesän kauheimpina hetkinä. Pane se soimaan, kun juhannus on mennyt pilalle, sää on hirveä tai muut suuret odotukset, joita kesään aina kuuluu, ovat jääneet ylittymättä.”
 

Esität kuunnelman kaikki roolit itse. Onko sinulle tärkeää työskennellä yksin?

”On, minähän tekisin kaiken yksin jos voisin! Parhaimmat jutut kuitenkin tulevat aina muiden ihmisten kautta, eli on hyvä, etten voi tehdä kaikkea yksin. Radio Sodomaan on tullut helvetisti lisää hyvää, kun äänisuunnittelija Suvi Tuuli Kataja tuli mukaan työstämään sitä. Mutta rakastan kyllä sitä, että voin yksin nyhjöttää äänityskopissa.”
 

Olet lahjakas näyttelijä, kirjailija ja tehnyt hauskoja videoita eri somekanaviin. Miksi podcast innosti?

”Se kanava, jossa en ole vielä ollut, on aina minulle tärkein. Haluaisin tehdä lisää videoita, mutta ideani ovat kuluneet mielestäni loppuun. Radioparodia oli ihan uusi aluevaltaus. Lisäksi radiossa ei tarvitse välittää siitä, miltä näyttää. Ihmiset saavat kuvitella hahmot sellaisiksi kuin haluavat.  Ilmaisumuotona radio on vapaa. En tekisi videolla pyssyjen paukuttelua tai monia muitakaan asioita, joita Radio Sodomassa kuullaan.” (Tämän jutun pääkuvassa tosin näet, miltä näyttää Radio Sodoman juontaja Kalevi Tuoninen.)
 

Mikä on tyylisi työskennellä?

”Olen huomannut, että kiireessä syntyy paras lopputulos. Kirjoitin Radio Sodoman paniikissa kahdessa päivässä. Olin buukannut itselleni liikaa kaikkea, mikä on minulle tyypillistä.

Radio Sodomalle kiire on tehnyt hyvää: usein yöllä, kun kirjoittaa kostonhimoisena raivosta, syntyy paras matsku. Niin on käynyt minulle aiemminkin. Vaikkapa Vittu-laulu syntyi eräänä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun olin aivan loputtoman väsynyt. Olin luvannut kirjoittaa laulun keikalle, joka oli parin päivän päästä. Laulu ei itse asiassa edes syntynyt vitutuksesta vaan pakon sanelemana kahdessa tunnissa. Seuraavana iltana, kun harjoiteltiin laulua, tajusin, että tämähän on hauska. Voi olla, että pakko on loppuelämäni ajan paras muusani.”
 

Tunnut tarttuvan tosi rohkeasti uusiin haasteisiin, teet kaikkea Cheekin esittämisestä (tuleva Veljeni vartija -elokuva) äkkiväärään radioparodiaan. Mistä saat rohkeutta heittäytyä?

”Oikeastaan vihaan heittäytymistä. Tavallaan rakastan sitä, mutta olen jotenkin niin vanha, että saan kiksit vasta ’ihanaa kun se on ohi, selvisin siitä’ -tunteesta.

En ole rohkea, olen nynny. Ilmaisen itseäni kanavissa, joissa olen turvassa, vaikkapa radiossa tai fiktiivisessä roolissa elokuvassa. Tein tätä kuunnelmaa Lontoossa niin, että minulle ystävällisesti hommattiin pieni studio, johon saatoin mennä ja laittaa oven kiinni. Siellä luin Radio Sodomaa eri äänillä, enkä tiedä turvallisempaa tilaa.”

 

Radio Sodoma Yle Areenassa: 2.6. julkaistaan jaksot 1 & 2 ja sen jälkeen yksi jakso tiistaisin ja perjantaisin 18.7. saakka (poikkeuksena juhannusviikko, jolloin jaksot tulevat ti ja to).


Antti Holma on niin hauska (Myös videolla) + hänellä oli mahtava opettaja koulussa



Teksti: Anna Karhunen
Kuva: Yle Kuvapalvelu/Jukka Lintinen & Tuuli Laukkanen

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Toimitus

1. Siinä on upeita taistelukohtauksia, joiden kantava voima on nainen

Wonder Womanin katsominen on valtavan pysäyttävää siksi, että sitä seuratessa tajuaa, miten harvoin näkee naisia toimintaelokuvien taistelukohtauksien päähahmoina. Silloin kun naiset ovat päässeet esimerkiksi Batmanin ja Teräsmiehen varjoista mukaan taisteluun, kuten viime vuosien sarjakuviin perustuvissa elokuvissa Guardians of the Galaxy ja The Avengers, naiset ovat olleet jäseniä isommassa jengissä. He ovat olleet mukana taisteluissa, joiden kantavat voimat ovat lopulta olleet miehiä.

Wonder Womanissa on toisin. Varsinkin elokuvan alku, jossa kuvataan Ihmenaista eli Dianaa (Gal Gadot) kotisaarellaan amatsonisotureiden kanssa, saa hieromaan silmiä, niin harvinaista herkkua se on: pelkkiä naisia treenaamassa jousiammuntaa, lähikamppailua ja hyökkäyksiä ratsain, upeasti kuvatuissa taistelukohtauksissa. Elokuvan myöhemmissäkin vaiheissa, kun Diana taistelee miesten rinnalla, hän on yksin se, joka hoitaa homman kotiin. Seuraava toive olisi jatko-osa, jossa Ihmenainen ei joutuisi juoksemaan pakkassäässä paljain käsin ja jaloin samalla, kun miehet taistelevat hänen rinnallaan paksuissa talvipalttoissa.

 

2. Se viihdyttää, vaikka ei tuntisi alkuperäistä sarjakuvaa

En itse ole sarjakuvien tuntija, mutta olen silti nähnyt viime vuosina monta Marvelin ja DC Comicsin sarjakuviin perustuvaa elokuvaa. Niitä katsoessani minulle on tullut monta kertaa tunne, että juoneen on upotettu sisäpiirivitsi tavalla, joka on alleviivannut omaa ulkopuolisuuttani – sitä, että tätä ei tajua, jos ei tunne alkuperäistä tarinaa.

Älkää ymmärtäkö väärin, minusta on ihanaa, että faneille annetaan leffoissa omat kädenojennuksensa, mutta parhaimmillaan ne tehdään niin, etteivät ne häiritse meidän muiden katselukokemusta. Wonder Womanissa ei tuntunut kertaakaan siltä, että jotain olisi mennyt ohi.
 

3. Se saa pohtimaan nykymaailman menoa

Elokuva sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan: Diana saapuu syrjäiseltä saareltaan Lontoon kautta sodan repimään Eurooppaan ja toivoo löytävänsä sodan jumalan Areksen – ja hänet tappamalla lopettamaan kaikki sodat.

Sijoittamalla tapahtumat aikaan, jolloin esimerkiksi Isossa-Britanniassa naiset eivät saaneet äänestää, ohjaaja Patty Jenkins (nainen on muuten yhä harvinaisuus toimintaelokuvien ohjaajana) saa Ihmenaisen ihmettelyjen kautta nostettua esiin sukupuolten epätasa-arvon kysymyksiä: Ihmenainen miettii, miksi hänen pitäisi pukeutua tukalaan mekkoon, onko korsetti omanlaisensa haarniska ja miksi naiset eivät ole mukana sotimassa. On virkistävää, että elokuvassa Dianan sukupuoli on ihmettelyn aihe kaikille muille paitsi hänelle itselleen, sillä hän on kasvanut uskoen, että hän on aivan yhtä kykenevä kuin kuka tahansa muukin.

Lisäksi elokuvan tapa pohtia ihmisen hyvyyttä ja pahuutta ja sitä, miten meistä jokaiseen mahtuu molempia, saa väkisinkin miettimään nykyhetkeä ja sitä, onko ihmiskunnalla toivoa.
 

Wonder Womanin ensi-ilta on perjantaina 2.6.
 


Lue myös:

Onko tämä vuoden 2017 tärkein elokuva?

Limaiset ahdistelijamiehet voittavat elokuvapalkintoja – saako heidän elokuvistaan silti tykätä?

 

Kuvat: Clay Enos / TM & © DC Comics

 

 

Ladataan...

Pages