Memory lane

Tomi Mustikka

Asuin pari vuotta sitten Saksassa ja jos ihan totta puhutaan, en ole kaivannut sen koommin takaisin. 

Elämä yllätti, mieli muuttui ja olen viipynyt Berliinin metrotunneleissa päivittäin unissani, toisinaan myös päivisin ja erityisesti Hercules Universalin viime syksynä julkaistulla filmillä. Oma menneisyyteni Keski-Euroopassa ei ole yhtä syntinen kuin videon nuorisolla, mutta taideteos muistutti siitä huolimatta monista jo unohtuneista seikkailuista. 

Niissä muistoissa ei harrasteta orgioita iltapäivän valonkajossa tai pukeuduta Anthony Vaccarellon Saint Laurentiin, mutta yhtä lailla arvokkaita ovat toki nekin. Olen kiittänyt Hercules Universalin tekijöitä jo aiemmin, tosin kerta kiellon päälle lienee tällä kertaa oikeutettu: kiitos Francesco Sourigues ja David Vivirido tästäkin tripistä!

//

I lived in Germany for some time and honestly, I haven't really been longing to go back.

Things do change, at least when it comes to my opinions, and I've lately caught myself daydreaming about Berlin. I blame it on the editors of Hercules Universal who positioned their new film in to the city of sins. 

My past years in Central Europe might not have been as crazy as the going gets on the video. I also didn't wear Saint Laurent those days, but the film still brought memories from the golden times I spent in Berlin. I've already once said thank you to the editors of Hercules Universal this year, but here we go again: thank you Francesco Sourigues and David Vivirido for this trip down the memory lane.

Photo: Hercules Universal

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.