#TB: Viileyden perikuva

Ladataan...
Tomi Mustikka

Ei epäilystä: Ghost in the Shell oli yksi tämän kevään tärkeimmistä ensi-iltafilmeistä. Nautin elokuvasta suunnattomasti enkä yhtään vähiten siksi, että siinä esiintyi yksi kaikkien aikojen cooleimmista ihmisistä, Michael Pitt. Seuraavassa muutama vuonna 2014 kirjoitettu miete viileydestä: 

Olen ollut aina varsin omaehtoinen sen suhteen, mitä tulee elämään ja sen osa-alueisiin. Karttuneiden vuosien mukana on tullut kuitenkin jokin alkukantainen tarve idolisoida ihmisiä muusikoista elokuvatähtiin ja seurata heidän tekemisiään aiempaa intohimoisemmalla pieteetillä.

Yhdysvaltalainen Flaunt-lehti on antanut julkisuuden henkilöille poikkeuksetta omanlaisensa valokeilan. Tähdet eivät ole saaneet ainoastaan palstatilaa, vaan aviisilla on ollut tapana lukea taiteilijoita ja sijoittaa heidät täysin omanlaisiinsa editorial-kuviin. Esimerkiksi musiikkinero Nicolas Jaar vakuutti lehden vieraana viime vuoden puolella synkissä ja jopa keski-aikaisissa kuvauksissa ja lehden uusinta numeroa tähditti puolestaan yksi universumin koleimmista ihmisistä, Michael Pitt.

Swag on pojille, tyyli miehille, mutta viileys on omistettu täysin rokkitähdille. Pitt kuuluu ehdottomasti jälkimmäisimpään kategoriaan, vaikka tutustuinkin näyttelijään ensimmäisen kerran Haneken Funny Games -elokuvan jenkkiversion kautta. Näyttelijän esittämää roolia sadistisena yksityiskoulun kasvattina voi kuvailla hyvällä omatunnolla hyytäväksi ja sen jättämät jäljet vaivasivat niin pitkään, että Pittin matkaa piti alkaa tutkia elokuvan jälkeen.

Pitt ei ole urallaan juurikaan loistanut blockbustereiden keulakuvana, mutta rosteriin on kuulunut indie-elokuvien lisäksi muuta siistiä. Näyttelijä on muun muassa ihan oikea rokkari: Pitt julkaisi yhden levyn Pagoda-nimisen orkesterin kanssa viime vuosikymmenen lopulla. Bändin soundi oli lainattu 90-luvun alusta ja se kuulosti hämmentävältä Incubuksen sekä The Smashing Pumpkinsin sekoitukselta. Sittemmin bändi haudattiin, koska aika loppui traagisesti kesken. Sen toki ymmärtää myös Kurt Cobainia esittäneeltä näyttelijältä.

Taiteilija on käynyt sekoittamassa myös muotipiirejä. Vuonna 2009 silloinen Yves Saint Laurent mainosti miesten talvimallistoa psykedeelisellä videolla, jossa Pitt kuunteli eroottista puhetta kameran filmatessa lähikuvaa näyttelijän kasvoista. YSL:n videota tunnetumpi lienee Pradan kesämalliston mainoskampanja, jossa tähti stailattiin Hollywoodin kulta-ajan mukaisesti. Yhdessä mainoskuvista Pitt poseeraa päällään paita, jota en ole saanut vieläkään pois mielestäni. Tuskin saan ikinä.

Viimeiset viileyspisteet Pitt kerää kuitenkin esiintymisestään erään punklegendan musiikkivideolla. Näyttelijä tähditti Joey Ramonen What a Wonderful World -coverin videota silloisen tyttöystävänsä kanssa. Saatuani tietää Pittin Ramones-kytköksistä, tahdoin heittää jo hanskat tiskiin ja luovuttaa tämän elämän suhteen. Aikaa kului, ostin tähden kuvittaman lehden ja tyynnyin pari lämpöastetta.

Tähdet tähtinä ja idolit idoleina, mutta esikuvia on hyvä olla. Toiset niistä ovat vain viileämpiä kuin toiset.

Sukupuoleton muoti oli helmikuun tärkein käsite. Voit palata asiaan tämän postauksen kera.  Photo: Tomi Mustikka

Share

Kommentoi

Ladataan...