Ladataan...
Tomi Mustikka

Keväällä elokuvateattereissa pyörinyt Howl liimautui salakavalasti tajuntaani.

Allen Ginsbergiä näyttelevä James Franco on nykypäivän nero, jonka käsittelyssä runoilijan ja Howlin tarina muuttuu vangitsevaksi, suuruudenhulluksi ja erityisen inspirovaksi. Sellaiseksi saduksi, jonka tatuoi puolihuolimattomasti kulkemaan oman elämänsä rinnalla.

Postisetä toi tänään oman kappaleeni runoraamatusta ja lisäksi jotain muuta, jota esittelen tarkemmin myöhemmin. Tänään nimittäin uppoan tähän.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tomi Mustikka

Vihasin erästä asiaa koulujen alkamisessa yli kaiken. 

Heti alkajaisiksi pulpetille läimäistiin tarinavihko ja käskettiin kirjoittaa kuluneesta kesälomasta. Kipristelin ja kärvistelin, kunnes olin saanut vuodatettua pari sanaa suven ihmeellisestä elosta. 

Tänään oli vähän sama fiilis kuin koulujen alkaessa. Parin päivän loma sekoitti nimittäin pakan aivan täysin. En tahtonut muistaa tietokoneen salasanaa ja unohdin napittaa paidan alimmat napit. 

Kotiin tullessani pohdin, mitäköhän sitä tänne kirjoittaisi. Noh, ehkä sitten siitä juhannusviikonlopusta yhtä niukoin sanankääntein kuin silloin ala-asteella.

Juhannuksena...

tylsistyin autossa,

valokuvasin leppäkerttua,

näin palavan pihasaunan puukasan eli kokon,

innostuin mehiläisistä,

tylsistyin vielä vähän lisää autossa

ja löysin viimein yhteisen sävelen Billy Corganin kanssa.

Lisäksi ammuin vesipyssyillä, toimin lapsenvahtina ja kaahasin mökkitiellä. 

Oliko tämä nyt se vaihtoehtojuhannus?

Kuvat © Blodtørst

Share
Ladataan...

Pages