Ladataan...
Tomi Mustikka

1) Siisteys

Liekö viime viikkojen työnhakuprosessin syytä, mutta hieman siistimpi ja huolitellumpi tyyli on alkanut kiehtoa enemmän. Nopea vilkaisu vaaterekkiin kuitenkin paljasti, että henkareilta ei löydy edes yhtä tavallista ja yksiväristä kauluspaitaa.

Että katsellaan uudestaan ensi keväänä, sillä aikaa suosittelen seuraamaan tätä kotimaista blogia.

2) Vihreä

Tilasin joulun alennusmyynneistä Soullandin tummanvihreän villatakin. Vihreä kuulosti juuri sellaiselta trendiväriltä, jota sini-musta -akselille jumiutunut puristikin voisi käyttää.

Jos omistaisin rajattoman budjetin sekä vaatekerraston, saattaisin yhdistellä väriä juuri yllä olevaan tapaan. 

3) Huolettomuus

Muutin ensimmäistä kertaa kimppakämppään loppusyksystä 2011 ja kommuunin suurin naurunaihe oli jaloissani pyörineet lenkkitossut. Viime vuoden aikana nauru lakkasi ja tänä keväänä tilanne on jo aivan toinen: Raf Simonsin ja Adidaksen kaltaiset lenkkariyhteistyöt ovat nyt ihan ookoo. 

Ennustankin, että lähiaikoina kuljemme juoksutrikoot päällä töihin ja sieltä suoraan lenkille, salille ja ennemmin tai myöhemmin kaljalle. 

(Pakko tähän väliin avautua, että Raf Simonsin ja Adidaksen lenkkarit ovat ihan saatanan rumat)

Kuva 2 täältä, loput Pinterestistä ilman oikeita lähteitä

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tomi Mustikka

Pahoittelut sinulle, joka pyysit kertomaan Barcelonan matkasta. Se vähän jäi, sillä olin suunnitellut jotain suurempaa. 

Ajattelin kerrankin repäistä ja julkaista hieman erilaisen postauksen. Sellaisen ihan itse otetuista kuvista tehdyn jutun, joka koostaisi edesmenneen vuoden tyylikkäästi yhden otsikon alle.

Palasia Barcelonasta Tukholmaan ja rakkaaseen Helsinkiin, sekä hetkistä niiden välissä. 


 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Tomi Mustikka

Toiset käyttivät viime perjantain diskoteekeissä, toiset ihailemassa saksan kieltä Tarantinon Kunniattomien paskiaisten parissa kotisohvalla. 

Maa saa kuitenkin pysyä valkokankaalla ja Berliinissä, koska hyvän saksankielisen musiikin konseptia ei ole tiettävästi keksitty. Ei tosin haittaa yhtään, sillä Islannin Bon Iver kelpaa varsin hyvin.

Parikymppinen Ásgeir Trausti on tulivuorisaaren kultapoika. Syyskuussa julkaistu debyyttialbumi keräsi valtavaa innostusta ympäri kotimaata ja hype on alkanut vähitellen valumaan yli valtion rajojen. Ja kävi myös niin, että Dyrd i daudathogn on ehdolla viime vuoden parhaaksi albumiksi koko Pohjoismaissa.

Vertaus Justin Vernoniin toimii ehkä musiikin osalta, mutta muusikoiden tarinat ovat aivan erilaisia. Traustin debyyttialbumin taustalla ei ole eroja, erakoitumista ja vellomista, vaan kannustavan ilmapiirin aikaansaama uukkari urheilusta musiikkiin.

Traustin ura on vasta alussa, mutta horistontissa kimmeltää jotain muuta kuin tuhkapilviä. Artistia on pyöritetty Yhdysvalloissa asti, ja debyyttialbumia valmistellaan parhaillaan kansainvälisille yleisölle. Levyn englanninkielistä käännöstä työstää itse John Grant. 

Itse tosin pelkään, että Traustin kappaleita ympäröivä taika katoaa kielen myötä. Islanti on kaikessa outoudessaan universaali kieli, sillä se antaa tunteille etusijan - sen kuulee muun muassa levyn nimikkokappaleessa. 



Kuva täältä

Share
Ladataan...

Pages