Ladataan...
Tomi Mustikka

Knit: COS
Jacket: Levis
Trousers: Acne Studios
Shoes: Adidas by Raf Simons

Ihmisiä, ajatuksia ja tilanteita tulee sekä menee, mutta kiire pysyy matkassa mukana tasaisin väliajoin vierailevana vakiorivinä. Arki on käynyt taas hieman ylikierroksilla, mutta ainainen hoppu ei maistu enää samaan tapaan kuin nuorempana. 

Ihmisille, ajatuksille ja tilanteille on parempi antaa aikaa ja tilaa. 

Viime viikonloppuna oli onneksi mukavaa menoa! Hyvä ystäväni, Slow Is Beautiful -blogin Martina nappasi käsikynkkään lauantaina Suvilahden Kattilahallissa järjestettyyn Blogger's Inspiration Day -tapahtumaan. Inspiraatiopäivän anti ei varsinaisesti kutitellut miespuolisen bloggaajan tuntohermoja, mutta oli mukavaa olla sadan vuoden tauon jälkeen taas kanssabloggaajien ympäröimänä. 

Kuvausseinällä otettuun valokuvaan tiivistyi tämä hetki niin hyvin, että teki ihan vähän mieli nauraa. Edellinen ilta venähti salakavalasti vähän liian pitkäksi ja päädyin lopulta edustamaan eilispäivän vaatteissa. Kädet tärisivät Järvenpään Kukkatalon askartelupisteellä sellaista sambaa, että ne oli parasta laittaa salamavalon edessä taskuihin turvaan. 

Tosielämän Kummeli-sketsit eivät onneksi kuulu jokaviikkoiseen ohjelmistoon ja yhtä lailla onneksi kiirekin helpottaa taas pian. Kiitos Martina kivasta päivästä! 

Photo: Henri Ilanen

Share

Ladataan...
Tomi Mustikka

And in the end, the white man wins. 

Mitä sanoisit, jos viestisi tulostettaisiin Sydneyn Oopperatalon edustalle kiinnitettyyn 60 metriseen näyttöön? Korostaisitko valkoisen miehen ylivaltaa vai antaisitko äänesi heikommalle? Huutaisitko ääneen ne ajatukset, jotka pääsevät pintaan ainoastaan puolentoista promillen humalassa vai toivoisitko pelastusta Kanyelle?

And in the end, you learnt that you can't change people, no matter how hard you try. 

LaBeouf, Rönkkö & Turnerin #ANDINTHEEND-projekti sai alkunsa loppuvuoden synkkien uutisten siivittämänä. Yksityishenkilöt pääsivät purkamaan tuntojaan Sydneyn Ooppertalossa päivystäneille taiteilijoille, jotka lopulta projisoivat sanat rakennuksen edustalla sijaitsevalle valotaululle. Korkeakulttuurin mekan katolle ripustettiin kuvannollinen piraattiradion lippu, joka edusti kollektiivista ahdistusta ja uutta huomista. 

Kollektiivi on ollut viime aikoina uutisotsikoissa myös muihin ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Trumpia vastustava HEWELLNOTDIVIDE.US-projekti jouduttiin siirtämään turvallisuusuhkiin vedoten toiseen museoon. #IAMSORRY-performanssi on säilynyt puheenaiheena LaBeoufin kerrottua joutuneensa raiskatuksi Marina Abramovicin henkeä huokuvassa teoksessa. Kotimaan medialle kollektiivi on ollut erityisen mielenkiintoinen Nastja Säde Rönkön kansalaisuuden takia. Torille ja äkkiä!   

And in the end, tell the future generations it was good for economy, when they can't farm the land, breathe the air or drink the water. 

LaBeouf, Rönkkö & Turner on ollut myös meikäläisen viime aikojen pinttynein pakkomielle. #ANDINTHEEND-projekti sai päivänvalon erityisen sopivaan aikaan, sillä vaikka viime vuosi oli tapahtumiensa osalta monella tapaa lohduton, teki yleinen puhetapa siitä vielä hanka. Ihminen elää sykleissä, mutta vuosi 2016 aiheutti silti aivan liian paljon vuosilukuun keskittyvi meemejä. Hyvä, että ensemble päästi ilmaa pihalle.

Oopperatalon seinustalla esitetty valoshow on pyörinyt mielessäni pitkään. Se on samaan aikaan hauska, voimaannuttava ja helvetin lohduton. Viesteihin mahtuu koko polarisoituneen nettikeskustelun kirjo ja viestin sisältö muuttuu valonnopeudella unenomaisista tarinoista piikikkään poliittiseksi.  

Suosittelen nauttimaan taideteoksen ilman visuaalisia ärsykkeitä. Performanssi on vahvimmillaan silloin, kun taiteilijoiden äänet täyttävät tilan varoittamatta ja sanat uppoavat mieleen salakavalasti ja viheliään fyysisesti. 

And in the end, things change sooner than you would expect, and it really fucking hurts.

Photo and quotes: LaBeouf, Rönkkö & Turner

Share

Ladataan...
Tomi Mustikka

"I want a president that had an abortion at sixteen and I want a candidate who isn't the lesser of two evils --." 

Runoilija Eileen Myles pyrki Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 1992. Taiteilija kampanjoi virallisten listojen ulkopuolelta ainoana naispuolisena ehdokkaana Bill Clintonin ja George H. W. Bushin rinnalla. Mylesiä ei valittu presidentiksi, mutta vaalikampanja inspiroi onneksi muita artisteja, joiden sanat tuntuvat 15 vuotta myöhemmin kipeän ajankohtaisilta.

Tutustuin Zoe Leonardin I want a president -runoon ensimmäisen kerran reilu kuukausi ennen kuin Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi. Ihana Mykki Blanco tykitti taiteilijan vuonna 1992 kirjoittamat säkeet Dazed & Confused -lehden kameralle sellaisella intensiteetillä, että syljetyt sanat iskivät ilmat pihalle. Leonard kirjoitti runon alunperin Mylesin innoittamana lehdelle, joka ennätti lopettaa toimintansa ennen teoksen valmistumista. Taiteilijan runo lähti kiertämään painojulkaisun sijasta suusta suuhun, paperilta paperille ja viime vuonna se lopulta printattiin väliaikaisesti New Yorkissa sijaitsevan sillan alle.

Leonardin ajatukset kuvastavat 90-luvun alun poliittista ilmapiiriä Yhdysvalloissa, mutta mikään ei ole muuttunut viime kuukausien perusteella. Taiteilija ei kirjoittaisi samanlaista runoa enää tänä päivänä, mutta teoksen ydinasetelma on hänelle edelleen tärkeä. Millaisen henkilön tulisi johtaa yhteiskuntaa nyt ja tulevaisuudessa?

Mykki Blancon kanssa vietetyt kaksi minuuttia tuntuvat vaalien jälkeen entistä rankemmilta. Leonardin esittämät asiat kaikuivat lokakuussa itsestäänselvyyksinä, mutta videon voi tulkita nyt silkaksi kansalaistottelemattomuudeksi maailmassa, jossa kaikki on mahdotonta ja mahdollista. Yksi asia pysy onneksi ennallaan: Leonardin runo ei ole toteamus, vaan vaatimus.

"And I want to know why this isn't possible."

Photo: Screen shot, Source: High Line Art

Share

Pages