Ladataan...
Travojago

Tänään lauantaina on Valencian suojelupyhimyksen päivä. Isolla kirkolla on isot bileet ja luonnollisesti parveke pitää koristella Valencian lipulla.

Kaukana kotoa eläville ikävä ystäviä ja sukulaisia ja kaikkea sitä mikä tapahtuu kaukana on alati läsnä. Sitä kaipaa ystävien rientoihin mukaan, haluaa ystävät mukaansa oman kotimaan menoihin. Välillä se on riipivää ikävää, joka laittaa miettimään koko muuton järkevyyttä.

Sitten tulee taas normiperjantai, kello lähestyy seitsemää, aurinko paistaa, lämpöä on lähemmäs 25 ja ilmassa tuntuu parin päivän päästä tuleva ukkonen. Ajan pyörällä töistä kotiin ja kukkaan puhkeavat akaasiat pistää aivastelemaan, mutta iltaisin kadun isot jasmiinipuut tuoksuu huumavilta. Pakko nuuskutella ja aivastella.

Isolla liikenneympyrällä tuoksuu meri, siitä aina tietää, että on kohta kotona.

Haen lähileipomosta tuoreen leivän, rouva suosittelee, että olisi tänään tehtyjä suklaakeksejä ja canapeitä. Otan molempia. Kaivan vitosen seteliä valmiiksi. Lämmin leipä ja keksit 1,82€ "eikö olisi pienempää?" löytyy kaksieuroinen. Vale, hasta luego.

Illalla paistetaan pihvit ja syödään jälkiruuaksi tuoreita mansikoita ja hunajamelonia ja tajuan ettei Suomessa olisi varaa syödä näin.

Lauantaiaamuna herään 9:45. Nykyään herään aina samaan aikaan, iltatyöt mahdollistavat itselleni luonnollisemman unirytmin. Alakerrasta tulee Miehen hipsterimusaa ja aurinkorasvan tuoksu sekoittuu kahvin tuoksuun. Olisi pitänyt keittää illalla kahvit ja laittaa ne jääkaappiin, jääkahvi kuumana aamuna on arjen luksusta. Avaan verhot ja ikkunan ja nautin etelän tuoksusta. Milloinkohan tähän tottuu? Makoilen vielä hetken sängyssä ja täytän ystävien messengerin höpöhöpö-viesteillä. 

Teen voileipää eilen ostamastani leivästä, aprikoosihilloa ja cheddaria. Vaniljasoijamaito loppuu kesken, onneksi on normimaitoa. Siirryn parvekkeelle syömään aamupalaani. 

Kel onni on se onnen kätkeköön. En yleisesti ottaen tee kehuskelupäivityksiä siitä kuinka mahtavaa on elää täällä. Osittain siitä syystä en kauheasti keksi mitään päivitettävää. Nyt päätän kuitenkin kertoa tästä normiarjesta. 

Iso kiitos Norrebro Summersille patistelusta paluuseen tänne blogimaailmaan. 

 

Share

Ladataan...
Travojago

Tämä postaus on omistettu sinulle, oman elämäsi sankarille, sinulle joka et tyydy pelkkään kissankultaan ja  jaat kanssani syvän ironisen rakkauden internetin mietelauseita kohtaan: 
Se oli eteläisessä Helsingissä kylmänä päivänä joitain vuosia sitten.

 

Se ei ollut rakkautta vaan sielujen sympatiaa.

 

Tyylitajusi on aina pettämätön ja rakkaus muotiin onkin yksi meitä yhdistävä tekijä.

 

For you, always.

 

Välillä on tiukkoja paikkoja jolloin sanat ei riitä.

 

Silloin voi lähetellä mahtavia mietelauseita

 

Koska

This too, shall pass. Aina tulee uusia lentoja vaikka edellinen meni jo. Buffetit ja karaoke kasvattavat sielua siinä välissä.

 

Joten

 

 

En pääse tätä sinulle laulamaan livenä joten tässä hyvä korvike. "May your heart always be joyful

And may your song always be sung.." ♥

 

Travojago kehoittaakin kaikkia lähettämään se siirappisin mietelause tai laulu ystävälle juuri tänään. Koska me kaikki olemme laulun arvoisia.

Share

Ladataan...
Travojago

Mies täällä hei.

Siinä että kovin isänmaallisia olisimme (emme ole), mutta onhan siinä jotain melko surullista, että siinä missä Espanjassa vietetään tänään perustuslain allekirjoittamispäivää ja lopullista irtautumista Francon diktatuurista, Suomessa poliisit esittelevät lehdissä mellakkavarustustaan, natsit marssivat luvallisesti kaduilla ja pääministeri käyttäytyy kuin diktaattori.

Rauhaa ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Alta löytyvä linkki kiteyttää nyky-yhteiskunnan täydellisen tarkkanäköisesti. Valitettavasti.

Share

Ladataan...
Travojago

On takuuvarmoja joululauluja, jotka saavat kyyneleet silmiin, vaikka ne kuulisi keskellä veroviraston jonoa. Siinä sitä sitten katsellaan kattolamppuja ja kröhitään ja huomataan, että hitsi vieköön, kun meni joku roska silmään.

Ykköspaikkaa pitää tällä hetkellä Carolan herkkä Himlen i min famn. En ole uskonnollinen ihminen, mutta laulun sanat saavat ajattelemaan Jeesuksen syntymää äitinsä kannalta. Ihmisen joka tosissaan uskoi, että tässä on nyt maailman vapahtaja, joka jo syntyessään kantaa maailmaa harteillaan. Se hetki, kun äiti katsoo lastaan ja miettii, että kannanko tosiaan taivasta sylissäni. 

Hyvänä kakkosena on Driving home for christmas. Etenkin nyt, kun on mennyt yli puoli vuotta siitä, kun viimeksi on saanut halata ystäviä tai silitellä siskon pojan hiuksia, alkaa sitä laskea päiviä jo kotiin tuloon. 

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä on ikisuosikkini Lumiukon Walking in the air. Siitä tulee mieleen aattoaamut kotona. Olemme syöneet riisipuuron (jonka manteli meni taas kerran siskolle tai isille).  Keittiössä laitetaan asioita uuniin ja pestään perunoita, asetellaan kalavateja ja leikataan sipulia. Ehkä joku lähtee lasten kanssa ulos ja mietitään, milloin sauna laitetaan lämpiämään. Otan kupillisen kahvia (jossa on vähän liian vähän maitoa ja kitkerää kahvia ja irvistän pikkuisen joka kerta kun maistan sitä, koska isin kahvikupit ovat liian pieniä), istun olohuoneen kulmassa olevaan tuoliin ja annan tutun tunnusmusiikin kuljettaa minut takaisin jokaiseen jouluun, jonka olen Suomessa viettänyt.

Share
Ladataan...

Pages