Ravintolan pöytä, pöydässä viisi naista. Tapahtuu jotain, jota ei olisi vielä pari vuotta sitten voinut kuvitellakaan: kaikki istuvat hiirenhiljaa.

Mutta sellaista se sosiaalinen elämä nykyään on, kiitos sosiaalisen median. On ihan ok kutsua ystävät kylään ja kadota sitten Facebookiin tai viedä puoliso syömään ja väsätä ravintolassa Twitter-viestiä.

Turha varmaan mainitakaan, kuinka ärsyttävää tämä tällainen on, jos sattuu omistamaan vanhanaikaisen Nokian. Yritäpä siinä sitten viritellä fiksua keskustelua, kun vastapuolen nerokkain argumentti on joo, joka mumistaan Instagramin selaamisen lomassa. Olisi kiinnostavaa tietää, joko kännykkä on voittamassa likaiset sukat klassisen parisuhdekinan aiheena.

Kännykkäaddiktit eivät tietenkään näe kännykän sörkkimisessä mitään pahaa. Heidän mielestään on vain kiva, että auringonlaskun voi tallentaa kännykkään sen sijaan, että ihan vain nauttisi auringonlaskusta.

Koska aihe herättää kännykkäaddiktien ja kaltaisteni nostalgikkojen välillä kiivasta keskustelua, päätimme tietenkin tehdä aiheesta jutun. Aiomme selvittää kesäkuun lehteä varten, mitä jatkuva kännykän kyttääminen oikein tekee meille. Tarvitsevatko ihmisen aivot kännykkälepoa vai voiko ihminen elellä onnellisena ja hyvinvoivana olematta juuri koskaan kunnolla läsnä?

Kesäkuun lehteä odotellessa ajattelin kysellä aiheesta teidän mielipiteitänne. Miten älypuhelin on muuttanut teidän arkeanne? Meneekö teilläkin hermot vai oletteko itse niitä, jotka katoavat Facebookiin, jos bussia pitää odottaa ainakin kolme minuuttia? Miten teidän mielestänne älypuhelinta pitäisi käyttää sosiaalisissa tilanteissa?

Mielipiteitänne odotellen

Toimitussihteeri Heini

P.S. Tunteitani hyvin kuvastava gif on napattu täältä.

Kirjoitin huhtikuun Trendiin jutun siitä, miten laihduttamisesta on nykyään tullut jotenkin noloa puuhaa. Treenaamista saa kyllä hehkuttaa, mutta tuntuu lähes epäfeministiseltä myöntää, että haluaisi yksinkertaisesti pudottaa pari kiloa.

Inspiraatio aiheeseen nousi osittain täältä Lilystä: Pynakynä-palstalta ja Kaikki mitä rakastan -blogista.

Vähän jännitti etukäteen, saanko jutusta oudon laihdutusfanaatikon leiman. Palaute on kuitenkin ollut kannustavaa - muutkin olivat selvästi ihmetelleet samaa ilmiötä. Eräs lukijapalaute ilahdutti erityisesti, sillä siinä asia summattiin niin hyvin, etten itsekään olisi osannut paremmin.

"Juttu oli oivaltava ja puhui ilmiöstä, josta ei tällä hetkellä vielä kauheasti uskalleta puhua. Överin fitnessintoilun arvosteleminen on aina kateellisten panettelua. Omat ystäväni pyörittelivät silmiään ja tuhahtelivat kieltäytyessäni kahvilassa pullasta. Mainitessani, että yritän kevään kunniaksi päästä parista ylimääräisestä kilosta eroon, sain vastaukseksi arvostelevan saarnan laihduttamisesta. Eikö se, että tietää tasan tarkkaan miltä haluaa näyttää, ole myös itsensä rakastamista? Onko pullaa pakko tunkea suuhun vain todistaakseen, että on sinut itsensä kanssa? Kiitos, että otitte aiheen puheeksi!"

Nimimerkkiä En edes tykkää pullasta nöyrästi kiittää toimituspäällikkö Maija.

P.S. Palautettanne - sekä kehuja että haukkuja - otamme mielellämme vastaan täällä.

On iltapäivä ja istumme kokoustamassa Trendin tulevista jutuista. Olemme puineet aborttiaiheista juttua jo tovin, kun toimitussihteeri Heini sanoo jotain havahduttavaa: "Miksi abortista puhutaan porukassa aina niin, kuin kenellekään läsnäolevalle ei olisi tehty sitä? Niin kuin se olisi aina tapahtunut joillekin toisille."

Se on totta. Tiedän, ketkä ystävistäni käyvät terapiassa. Tiedän, kenellä on ollut nuorena syömishäiriö. Tiedän, kuka on yrittänyt jo kauan tulla raskaaksi mutta ei ole onnistunut. Mutta abortistaan on harva avautunut.

Miksiköhän?

Olemme tekemässä Trendiin juttua abortista ja etsimme haastateltavia. Voit kertoa tarinasi omilla kasvoillasi tai nimettömänä. Jos olet valmis haastateltavaksi, laita viesti osoitteeseen meilit.trendi(at)a-lehdet.fi ja kirjoita otsikoksi "haastattelu". Kerrothan viestissä hiukan olosuhteista, joissa päädyit aborttiin.

Tiistain kuulumiset: toukokuun lehti on menossa painoon, ja toimituksessa on jostain syystä kylmä kuin maaliskuisissa bikinikuvauksissa. Siksi päiväämme on piristänyt Tassuja ja töppösiä -palstan kuva nerokkaista tassunlämmittelijäkissoista.

Parin viikon päästä ilmestyvässä toukokuun Trendissä on mainio juttu, jossa  Eeva Kolu kertoo, miten elämä muuttuu, kun ottaa tyylioppia aina niin eleganteilta pariisilaisilta. Eeva on kyllästynyt olemaan homssuinen, ja hän päättää selvittää, miksi pariisilaiset vaihtavat farkut suoriin housuihin jopa mennessään roskakatokselle.

Rakastan jutussa erityisesti yhtä lausetta, jolla Eeva kuvaa ei-niin-pariisilaista tyyliään: "Kiireaamuina kiskon lattialta ylleni ensimmäisen vastaantulevan trikoomytyn."

Kuulostaa jotenkin tutulta. Viime aikoina on tuntunut siltä, että joku muukin kuin Eeva saattaisi tarvita pariisilaista eleganttiuslisää.

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että...

...on tullut maanantaina töihin eriparisukissa ja farkuissa, joissa on perjantaisesta pastasta muistuttava oliiviöljyläntti. (Ja että on etsinyt aamulla päällepantavaa sieltä lattialta.)

...on muotoillut aamulla hiuksensa länttäämällä märkään tukkaan pyöräilykypärän.

...on menettänyt silmämeikkiä tehdessään noin neljäsosan vasemman silmän ripsistä. (Uusi ripsientaivutin on ollut ostoslistalla jo tovin.)

...on jotenkin ajanut työpisteensä yllä olevaan tilaan.

Syytän tästä kaikesta keskiviikkona painoon menevää toukokuun Trendiä ja sen aiheuttamaa kiirettä enkä ollenkaan omaa epäpariisilaista elämänhallintaani.

Mites on teidän laitanne? Oletteko tyylikkäitä järjestyksen ihmisiä vai niitä, joiden mielestä ei ole ollenkaan väärin etsiä päivän asua pyykkikorista?

Terveisin Heini

P.S. Toukokuun lehti ilmestyy 7.5. Annan itselleni siihen asti aikaa vieroittautua eriparisukista.

Mistä on kyse? Onko Trendin ja Lilyn toimituksessa otettu käyttöön työpaikkaunivormu?

(Tai sitten toimituspäälliköt Toivanen ja Kangasluoma ovat vain sattuneet lukemaan huhtikuun lehden Suosikit-palstalta, että sorbettivärit ovat tämän kevään juttu. Mutta jotta touhu ei menisi liian villiksi, kannattaa pastellipaidan kanssa varmuuden vuoksi pukea turvallinen harmaa villatakki.)