Ladataan...

Voiko Mynthon-pastillilla kirjoittaa? Tätä eksistentiaalista kysymystä jouduin pohtimaan eilen Kansallisoopperan ooppera- ja balettikauden lehdistöavajaisissa. Kun tilaisuus alkoi ja Alminsali pimeni, ryhdyin vaivihkaa kaivelemaan laukustani pientä, sinistä kynää. Paniikki alkoi iskeä, kun sitä ei meinannut löytyä. Haa, vihdoin näin laukussani jotain sinistä. Juuri kun olin saamassa kynän ulos laukusta, tajusin että se onkin Mynthon -rasia. Onneksi laukun uumenista löytyi lopulta toinen kynä. Päätin painaa sen valmiiksi päälle. Tilaisuuden jälkeen valkoinen laukku oli täynnä mielenkiintoisia sinisiä kuvioita. Vähän sellaisia kolmivuotiaan piirtämän näköisiä. 

Mutta nyt itse asiaan, eli Kansallisoopperan tämän kauden ohjelmistoon. Tarjolla on todellakin jokaiselle jotakin! 

Vai mitä tuumaat näistä?

1. Robin (kyllä, se Robin), Iiro Rantala sekä maailmankuulu basso Matti Salminen astuvat yhdessä lavalle Iiro of the Opera -konserttisarjan avauskonsertissa ja saavat varmasti niin tyttäret, äidit kuin mummot pyörtymään. Veikkaanpa, että nämä esitykset menevät kuin kuumille kiville. 

2. Pidätkö sirkuksesta? Miltä kuulostaisi sirkuksen ja oopperan yhdistelmä? Tänä syksynä Kansallisoopperan CircOpera -esityksessä voi ottaa selvää siitä, miltä kuulostaa ja näyttää, kun Oopperan sinforniaorkesteri ja koko kuoro yhdistetään sirkusesitykseen, jossa nähdään huikeita sirkustaitelijoita ja kuullaan oopperan rakastetuimpia aarioita Suomen upeimpien oopperalaulajien esittämäniä. Esityksen solisteina kuullaan ei enempää eikä vähempää kuin tenori Mika Pohjosta ja baritoni Ville Rusasta

Eilisessä tilaisuudessa saimme nähdä CircOperasta pienen näytteen. Ville Rusasen ja Mika Pohjosen Helmenkalastajat-dueton jälkeen arvelisin  koko salin olleen sulaa vahaa.

 

   Bloggaaja mykistyi ihailemansa oopperalaulajan läheisyydessä mutta onnistui kuitenkin räpsäisemään kuvan.

3. Jos rakastat satuja ja haluaisit nähdä miten iki-ihana Liisa Ihmemaassa toimii balettina, siihen tarjoutuu tänä syksynä harvinainen tilaisuus, kun Bostonin baletin koreografi Jorma Elo luo tarinasta aivan uuden teoksen Kansallisbaletille! Musiikiksi Elo on valinnut Bachia, Haydnia ja Händeliä. Lilli Paasikiven mukaan olemaan kaunis kuin koru. Siihen on helppo uskoa. Kirjabloggaajana tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä miten tämä monikerroksinen tarina kerrotaan tanssin ja musiikin keinoin. 

Liisa Ihmemaassa vaikuttaa tällä kaudella myös väliajan tarjoiluihin. Mitä tuumaisit Alice in Wonderland -afternoon teastä, joka sisältää muun muassa pelikorttikuvioilla koristeltuja, mykistyttävän maistuvia macaronseja! 

 

 

Eivätkä väliaikaihanuudet tuohon lopu. Tiesitkö, että Kansallisooppera valmistaa hunajaa omista mehiläispesistä? Sitä tarjotaan monen väliaikaherkun, kuten juustolautasen kera. Syksyn ihanin uutuus, jossa hunajaa päääsee maistamaan on Honey Bubble Tea, josta saimme eilen maistiaiset. Tähän juomaan jäi kerralla koukkuun!

Kuvat: irisihmemaassa

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Tiistaita kaikille! Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaaja on viettänyt viime ajat hiljaiseloa. Tai noh, ei se totta puhuen niin kovin hiljaista ole ollut, jos ottaa huomioon viime viikonloppuna päättyneet lätkän MM-kisat.

Kerran vuodessa kirjabloggaaja nimittäin laittaa kirjansa sivuun ja hänestä kuoriutuu kiihkeä kiekkofani. Kirjabloggaaja jännitti Leijonien puolesta niin, että pureskeli sinivalkoisiksi lakatut kyntensäkin pilalle. Hienosti joukkue pelasi, hopea on huippusuoritus, ja nyt voikin sitten taas elää vuoden ilman jääkiekkoa. 

Vaikka kirjat ovat olleet jonkin aikaa syrjässä, on kirjoitettua tekstiä tullut seurattua muussa muodossa sitäkin enemmän. Tuli nääs (sori, en voinut välttää) käytyä Tampereella. Oli aivan pakko nähdä se jossain aiemmassa postauksessani hehkuttama Autiotalossa -musikaali uudestaan. Huippuhyvä oli tälläkin kertaa.  Ari Koivunen laulaa kuin unelma. Musiikkiteatteri Palatsissa oli Finlandia-taloa parempi akustiikka, joten Koivusen ääni pääsi vielä paremmin oikeuksiinsa. Oli elämys!

Ainoa harmin aihe olivat todella huonot paikat. Ei ollut mikään ihan hirveän suuri nautinto istua niska vinossa puupenkillä, josta oli kerrassaan loistava näkymä muuhun yleisöön, mutta lavan nähdäkseen oli pakko kääntää pää sivuttain. Juurikaan nykyisiä saati entisiä Dingo-faneja ei yleisöön valitettavasti tainnut tällä kertaa myöskään mahtua, ainakaan päätellen siitä, miten paljon osa porukasta hölötti esityksen aikana. Eikö höpöttämistä voisi mitenkään jatkaa esityksen jälkeen

Olimme sen verran villejä, että päätimme käydä saman päivän aikana katsomassa Musiikkiteatteri Palatsissa peräti kaksi esitystä saman päivän aikana. Niistä jälkimmäinen oli tuo edellä mainittu, ensimmäinen puolestaan The Beatlesin tarinan kertova Let It Be. Musiikkiteatteri Palatsin muusikot ovat aivan huippuja, ja esityksessä sai pienen käsityksen siitä, miltä Beatlesien musa on siellä Liverpoolin The Cavern -klubilla ehkä aikoinaan oikeasti kuulostanut. Musikaalissa kuultiin tietysti kaikki suurimmat hitit ja niitähän bändillä riittää. Tällä kertaa saimme parempaakin paremmat paikat eli istuimme eturivissä.

Molemmilla bändeillä on todella hienoja ja ajatuksia herättäviä lyriikoita. Minun Beatles-lempparini on Let It Be. Tai Hey Jude. Tai noin miljoona muuta. Jostain syystä Let It Be saa minut nykyisin pillahtamaan itkuun, joten niin kävi Musiikkiteatteri Palatsissakin. Oli pakko kaivautua siipan kainaloon.

"And when the broken-hearted people
Living in the world agree
There will be an answer, let it be
For though they may be parted
There is still a chance that they will see
There will be an answer, let it be"

(The Beatles, Let It Be)

Kirjoja olin pakannut kyllä mukaan useitakin kappaleita, mutta hienojen esitysten jälkeen ei tehnytkään mieli lukea, vaan oli kivempi keskittyä pohdiskelemaan kuulemiaan sanoituksia. 

Huikeita sanoituksia on tietysti myöskin.... tadaa... Bruce Springsteenillä, jonka konsertti lähestyy lähestymistään. Keskustelut siipan kanssa sujuvat näinä päivänä tähän tapaan:

Kirjabloggaaja: "Ihan mahtavaa mennä sinne konserttiin ja tosi kiva mennä kaupunkiin, jossa ei ole vielä ollut. Meillähän on siinä edellisenä päivänä sitten hyvin aikaa katsella paikkoja ja käydä ostoksilla".

Mies: "Niin on, tai sitten voitais yrittää etsiä se hotelli, jossa Bruce asuu."

Kirjabloggaaja: "Totta. Mutta toisaalta kun ei olla koskaan vielä käyty tuolla, niin olis tosi kiva myös katsella paikkoja ja shoppailla."

Mies: "Totta. Tosin siinä olisi aivan loistavasti aikaa yrittää löytää hotelli, jossa Bruce asuu. Ja heti saapumisiltanakin voitais etsiä sitä."

Kirjabloggaaja: "Toki. Toisaalta saatetaan saapumisiltana olla aika väsyneitä."

Mies: "Totta. Mutta ainakin sitten seuraavana aamuna mennään heti etsimään sitä."

Kirjabloggaaja: "Joo. Toisaalta olisi kyllä aika ihana nukkua pitkään."

Mies: "Niin. Tai sitten voisi mennä etsimään sitä hotellia."

Kirjabloggaaja: "Niih. Jep. Mutta olis kyllä tosi kiva sitten katsella paikkojakin ja käydä ostoksilla."

Mies: "Joo, totta kai. (Hetken hiljaisuus). On tosi hienoa miten siinä on koko päivä aika etsiä sitä hotellia ja toivoa että törmätään Bruceen. Voidaan lähteä heti aamusta etsimään sitä!"

Kirjabloggaaja huokaa syvään. 

 

Kuva: irisihmemaassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Tuli käytyä supermarketissa. Oli kynsilakkoja siellä, kirjoja täällä. Vähemmästäkin menee pää pyörälle.

Tällä kertaa pää meni niin pyörälle, että kävelin vahingossa päin edessäni seisovaa miestä. Mies ei ehtinyt reagoida - ja niin sitä kaaduttiin yhdessä kovaa kyytiä lattialle. 

Siellä sitä sitten köllöteltiin supermarketin lattialla, mies alla, minä päällä, minä edelleen miehen harteista kiinni pitäen (johonkinhan sitä piti ilmalennon aikana kiinni tarttua).

Voin lohduttaa teitä kertomalla, ettei kummallekaan meistä käynyt kuinkaan. Toivoin vain, ettei kukaan olisi kuvannut tätä lievästi ääliömäisen näköistä tilannetta videolle. Kuulin jo mielessäni Hauskojen kotivideoiden Sampo Marjomaan selostuksen: "Mies oli pahvi"

Mies nimittäin todellakin oli pahvi, sellainen jonkun teleoperaattorin pahvimainos nimittäin. Iloisesti jaksoi veikkonen hymyillä siellä lattiallakin. Ylös nouseminen olikin sitten toinen juttu. Joka kerta kun jotenkin sain itseni möngerrettyä ylös ja yritin sitten auttaa / nostaa pahvimiehen pystyyn, kupsahdimme uudelleen lattialle päällekkäin. Pahvimiehen hymy ei tästä hyytynyt. 

Lopulta päätin hakea avuksi mieheni, joka auttoi pahvimiehen herrasmiesmäisesti pystyyn. 

Poistuin katsomaan kirjoja ja kynsilakkoja, sillä ne tuntuivat lukuisten ilmalentojen jälkeen parhaalta hermolevolta.

Kun lähdimme myymälästä, vilkaisin taakseni. Pahvimies hymyili edelleen. 

 

                    Kirjabloggaaja toipui traumaattisesta tapahtumasta kirjojen ja kynsilakkojen avulla. 

kuva: irisihmemaassa

 

 

 

 

Share

Pages