Ladataan...

Minä yritin. Minä ihan oikeasti yritin. Mutta kun ei, niin ei.

En oikein vieläkään ole ihan varma mikä suhteessamme meni pieleen.

Rakastuin ehkä liian pian. Ensisilmäyksellä. Ja kun ei toista vielä tunne, ihastuu oikeastaan pelkän ulkonäön perusteella, Niin kai siinä sitten kävi. Mutta kun ulkonäkö on tällainen, miten olisin voinut olla ihastumatta?

 

kuva: irisihmemaassa

Hetken aikaa uskoin löytäneeni elämäni rakkauden. Uskoin, että kyllä toisen voi oppia tuntemaan pelkän ulkonäön perusteella.

Mutta niin surulliselta kuin se tuntuukin, meillä ei ollutkaan riittävästi yhteistä. Emme löytäneet yhteistä kieltä. Älkää ymmärtäkö väärin, kumppanini oli taitava tarinankertoja ja sujuva sanankäyttäjä. Jostain syystä ne tarinat eivät vain vedonneet minuun. Enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi. Toki pienet ranskankielen virheet hieman ärsyttivät, mutta non, ei se siitäkään johtunut. 

On kai tyydyttävä maailman kliseisempään lauseseen: "olimme liian erilaisia".

Lopulta kasvoimme niin erillemme, että minun oli lopetettava lupaavasti alkanut suhteemme kertalaakista. 

Hetken aikaa se tuntui kamalalta. Tuntui, ettei näin voi tehdä. Että on yritettävä vielä kerran. Sitten tajusin, että päätökseni oli oikea meidän molempien kannalta. Kumppanillani on ja tulee takuuvarmasti tulevaisuudesssakin olemaan tuhansia ihailijoita, joten ei tässä sydämiä särkynyt.

Niinpä päätin itsekin olla masentumatta. Maalasin kynteni punaisella, suihkautin ranteisiini hajuvettä, johon Marilyn Monroe tapasi pukeutua yöksi (itse tarvitsen kyllä pyjaman) ja haaveilin Pariisista.

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta (Otava, 2016). Suom. Katriina Huttunen.

Pikkumusta on fiktiivinen tarina Coco Chanelista. Sinänsä oiva idea, koska muotisuunnittelija on itsekin kertonut elämästään tuhansia erilaisia versioita. Jos siis olet sekä Chanelin että historiallisen romaanin ystävä, tämä kirja voisi hyvinkin vedota sinuun.

 

Jos kirjabloggaaja voittaa joskus lotossa, hän saattaa ehkä ostaa Chanelilta huulipunien ja kynsilakkojen lisäksi myös muutaman käsilaukun. Ja kenkiä. Tai sitten hän vain painelee suoraan kirjakauppoihin ja tuhlaa rahansa siellä. Saapi nähdä. Siis sitten kun se lottovoitto tulee.

Coco Chanelilla ja kirjabloggaajalla on yhteinen lempikahvila, Angelina Rue de Rivolilla. 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Olet valinnut vaatteet Bridget Jones's Baby -leffan kutsuvierasnäytökseen huolella jo edellisenä päivänä, jotta lähtiessä kerrankin ei tulisi kiire.

Peset edellisiltana paidan, jonka aiot pukea päälle. 

Otat paidan koneesta. Se on paitsi värjäytynyt, myös likomärkä. Pesukone ei suostu linkoamaan sitä.

Luotat, että paita kuivuu ajoissa, mutta kas, kun tulee aika pukea, paita on edelleen märkä.

Puet mustat farkut jalkaan. Ne, jotka ostit pukeutumisneuvojalta. Et pystynyt hengittämään farkuissa silloinkaan, mutta jostain syystä olet vakuuttunut, että nyt pystyt.

Et pysty, sillä farkut eivät mene edes päälle. NE EIVÄT MENE PÄÄLLE. 

Sinuun iskee paniikki. Yrität etsiä jotain kelvollista päälle pantavaa vaatekaapistasi, mutta et löydä, koska... a) sellaista ei ole ja b) missä on Marie Kondo silloin kun häntä tarvitaan? 

Alkaa olla kiire. Vedät päälle ensimmäiset vaatteet, jotka löydät ja ryntäät taksiin. 

Kävelet elokuvateatterissa pressi/info -tiskille. Kerrot nimesi ja sen, että olet paikalla bloggaajana.

"Oletko sä siis voittanut jossain arvonnassa, vai?" tiskillä oleva täti kysyy. 

"En ole. Olen bloggaaja. Mun nimen pitäisi kyllä löytyä sieltä kutsuvieraslistalta."

"Oletko sinä Kaisa?"

No en minä ole Kaisakaan. 

"Tiedätkö sinä tästä jotain?" täti kysyy kollegaltaan yhtä epäilevästi kuin yrittäisin päästä Linnan juhliin ilman kutsua.

Alkaa olla aika hikiset paikat. Enkö pääsekään sisään?

Onneksi tädin kollega on ajan tasalla, ja saan käteeni kauniin violetin kutsukortin ja tiedon, että leffan etkoilla on tarjolla suloisia kuppikakkuja ja vaaleanpunaista skumppaa.

Lähden kipittämään muiden perässä portaita ylös.

Kompastun kynnysmattoon. 

Avecina oleva mieheni saa onneksi hyvin darcymaisesti minut pelastettua juuri ennen kuin nenäni ehtii koskea lattiaan.

Syöksymme oitis kuppikakkupöydän luo.  Tarjolla on sekä Darcyn että Jackin kuvalla varustettuja versioita. Valinta on vaikea. Päätän varmuuden vuoksi valita molemmat. En ole vieläkään ihan varma. Nappaan siis varmuuden vuoksi vielä yhdet.

 

 

Sitten pääsemmekin jo leffasaliin. Meinaan saada hepulin jo ennen elokuvan alkua kuullessani hyvin nuoren vierustoverini toteavan Bridgetistä: "Se on niin uskomatonta kun toi on jotenkin niin tommonen antisankarimuija tai tommonen." 

Sitten elokuva alkaa - ja tempaisee ainakin meidät heti ensi hetkestä mukaansa. Se on hillitön, ihana, hulvaton. En muista milloin olisin nauranut jossain elokuvassa näin paljon. Tai milloin olisin  kuullut yleisön hohottavan täydestä sydämestään yhteen ääneen. Leffan sairaalaankuljetuskohtaus on niin hillitön, että siitä tulee takuuvarmasti klassikko.

Bridget Jones's Baby tarjoaa myös pari hauskaa ylläriä, joista ei tietenkään tässä sen enempää. Jos olet niitä ihmisiä, jotka ryntäävät leffasalista ulos heti lopputekstien alkaessa rullata, vinkkaisin nyt kuitenkin jäämään ihan, ihan loppuun asti

En halua vaikuttaa elokuvaelämykseenne tämän enempää, sillä haluan että pääsette nauttimaan kaikista tarinan käänteistä yhtä paljon kuin itsekin tein. Toki elokuvassa on paljon tuttua, mutta pidin kovasti siitä, että Mark Darcy oli yhtä pidättyväinen hurmaava engelsmanni kuin tähänkin asti, ja amerikkalainen miljönääri Jack taas hänen täydellinen vastakohtansa. Kyllähän tästä kuviosta irtosi monia aivan hulvattomia hetkiä. 

 

Leffan jälkeen tuntuu siltä kuin olisi viettänyt pari tuntia rakkaan ystävän seikkailuja seuratessa. Ihmisen, joka koheltaa kenties vielä hieman minuakin enemmän. Bridget Jones, I like you just the way you are

Poistuessamme elokuvasalista kurkkasimme vielä tarjoilupöytään. Siellä oli vielä muutama kuppikakku jäljellä. Ne näyttivät hieman yksinäisiltä, joten päätimme napata pari mukaan. 

 

 

 

Bridget Jones's Baby -elokuvan ensi-ilta koittaa Suomessa pitkällisen odotuksen jälkeen vihdoin ja viimein huomenna 16.9. 2016.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Voi Bridget Jones -fanit hyvät, mitä uutisia minulla onkaan kerrottavana. Niin....  tittidii (kuvitelkaa tähän fanfaarien ääni), sen lisäksi, että perjantaina pullahtaa vihdoin Suomenkin valkokankaille hartaasti odotettu kolmas Bridget -elokuva, ja että kuukausi sen jälkeen saamme luettavaksi neljännen Bridget -kirjan (joka on oletettavasti elokuvan stoori kirjamuodossa, mutta mitäs pienistä), tulossa on lähivuosina jotain vieläkin hulvattomampaa, nimittäin... tidii (kuvitelkaa tähän uudestaan se fanfaarien äääni)... BRIDGET JONES -MUSIKAALI!!! 

Kyllä vain! Helen Fielding on myöntänyt, että Bridget Jones -musikaali on toteutumassa ja kertonut kirjoittaneensa sen käsikirjoituksen. Ihan vielä ei lippuja kannata kuitenkaan ryhtyä varailemaan, sillä teatterilavalla esitys nähdään kirjailijan mukaan "lähivuosina". Toivottavasti musikaalia ei tarvitse kuitenkaan odottaa ihan yhtä pitkään kuin uusinta elokuvaa... Minulla on vain yksi toive: jos musikaali toteutuu, voi kun se olisi hyvä. 

Laulavaa Bridgetiä ja tanssivaa Mark Darcya odotellessa... 

 

 

 

 

 

 

Share

Pages