Ladataan...

Tulipahan tätäkin kirjaa etsittyä ympäri kaupunkia. (Jos olet lukenut blogiani aiemmin, saatat muistaa, ettei tämä ole aivan ensimmäinen kerta kun juoksen ympäri kaupunkia löytääkseni Sophie Kinsellan uusimman kirjan.) Lopulta se löytyi sieltä minne olisi tietysti pitänyt suunnata heti ensimmäiseksi, eli Akateemisesta kirjakaupasta. Siellä sitä oli jäljellä kokonaista yksi kappale.

Niin... mitähän tästä hartaasti odottamastani kirjasta nyt sitten sanoa?

Sophie Kinsella on aina ollut yksi lempikirjailijoistani. Twenties Girl on aina vain yksi suosikkikirjoistani ja totta kai rakastan Himoshoppaaja -sarjaa yli kaiken. Totta kai olisi siis ihanaa kehua tämäkin kirja maasta taivaaseen. Mutta.

Kirjassa on toki paljon hyvää. Siinä on hauska ja mukaansatempaava, (joskin äärimmäisen ennalta arvattava) juoni, mainioita hahmoja hirviöpomo Demeteristä elämästään ehkä ei niin kovin totuudenmukaista Instagram-tiliä pitävään päähenkilö Catiin. Trendikäs Cat onkin todellisuudessa ihan tavallinen maalaistyttö Katie Brenner (tämä ei ole mikään kamala juonipaljastus, koska se lukee ihan kirjan takakannessakin). Siellä takakannessa lukee tämäkin: eräänä päivänä Katie saa potkut ja joutuu palaamaan takaisin maalle. Siellä hän auttaa isäänsä perustamaan glamping eli glamorous camping -yrityksen. Eräänä päivänä glamping -lomalle saapuukin itse hirviöpomo Dermeter ja Katie saa elämänsä tilaisuuden kostaa tälle työpaikalla kokemansa ikävän kohtelun.

Niin. Noh. Kyllä kirja paikoitellen makeat naurut tarjoaa ja toki siitä kovasti tykkäsin mutta tällä kertaa jotkut juonikuviot tuntuivat jotenkin... (öh sori karmiva juoni paljastus, mutta tätä seuraavaa ette varmaan arvanneet, ettehän? Kirjassa on - tadaa - romanssi. Iik, nyt varmaan pyörrytte kauhusta, että mitäs nyt menin tällaista kertomaan). Mutta siis, nimenomaan se romanssi tuntui jotenkin päälleliimatulta. Väkisin väännetyltä. Juoni olisi toiminut paljon paremmin ilman sitä. Tai ehkä olen vain tullut vanhaksi (bloggaaja vilkuilee huolestuneena ryppyvoidepurkkejaan) mutta joteskin olis vaan niiiiiiin kiva lukea hauska ja hulvaton chick lit -kirja, jossa ei olisi niin minkäänlaista romanssia. Ainakaan sellaista väkisin juoneen mukaan väännettyä. 

Kirjaa mainostetaan sillä, että päähenkilö antaa Instagramissa elämästään todellisuudetta trendikkäämmän kuvan. Niinpä odotin myös, että Instagram ja sosiaalinen media olisivat olleet tarinassa vielä suuremmassa roolissa. (Niin, olen vuosikausia pohtinut milloin ja mikä asia tulisi korvaamaan leivonta-innostuksen chick lit -krjoissa. Nyt se on vihdoin tapahtunut. AGA-uunit ovat väistyneet! Leivonta on korvattu somella! Siksi odotin sen olevan tässäkin kirjassa isommassa roolissa.)

Kaiken tämän jälkeen totean kuitekin, että Sophie Kinsella on erinomainen kirjailija - edelleen yksi ehdottomasti suosikeistani - joten ehkäpä tämä kirja olikin jonkinlainen välityö seuraavaa Himoshoppaajaa odotellessa...?

 

Sophie Kinsella: My Not So Perfect Life (Bantam Press, 2017)

Share

Ladataan...

Kirjahyllyssäni on selkeä suunnitteluongelma: sinne ei mahdu tarpeeksi kirjoja. Sieltä ei myöskään koskaan löydä mitään. Erityisen ongelmallista tämä on silloin, kun on saanut kirjan jonka todella haluaisi lukea, mutta ei löydä sitä enää mistään. En kertakaikkisesti ymmärrä mitä on tapahtunut. Onko kirjahyllyni syönyt kirjan? 

Päätin ratkaista kirjahyllyni suunnitteluongelman ryhtymällä mitä villeimpään mariekondomaiseen organisaatio-operaatioon. Pois vain kaikki kirjat joita ei tule koskaan luettua. (Marie Kondon neuvoman onnellisuusaspektin päätin unohtaa. Enhän voinut tietää tekivätkö kirjat minut onnelliseksi, koska en ollut niitä ikinä lukenut.) Onnelllisuuden sijaan päätin turvautua siihen samaan vanhaan neuvoon, joka annetaan vaatteistakin, eli kahden vuoden vinkkiin. Jos en ollut lukenut kirjoista sivuakaan (tai korkeintaan vain sivun tai pari) yli kahteen vuoteen, kierrätykseen vain. Talossamme toimii mitä mainioin kierrätyssysteemi. Kirjat viedään rappuun ja ne katoavat sieltä nopeasti muiden lukutoukkien luettaviksi.

Aloitin siis vimmaisen siivousoperaation. Lopputuloksena hyllyssä on nyt viisi kirjaa vähemmän. Kauhukseni huomasin, ettei tämä valtava lukumäärä ollut tuonut kirjahyllyyni juuri laisinkaan lisätilaa ja mikä pahinta, sitä kadonnutta kirjaa ei löytynyt edelleenkään. 

Minun ei siis auta kuin kirjoittaa teille muista kirjoista. Ja toivoa, että se yksi vielä putkahtaisi jostain esille... 

 

kuva: irisihmemaassa

 

Share

Ladataan...

Joskus kirjan nimi kertoo teoksesta enemmän kuin minkään sortin kirja-arvostelu. Siispä, iloksenne olkaapa hyvä:

 

Ja kirja tosiaan myös tekee kaiken mitä sen varsin pitkä otsikko From GILMORE GIRLS TO GILMORE GILRS (and everything in between) - Talking as Fast as I can lupaa. Graham kertoo näyttelijänuransa alkutaipaleesta, katastrofaalisista treffeistä ja treffikumppaneista, vaikeuksistaan löytää "sitä oikeaa" kuin kokemuksistaan esimerkiksi Muodin huipulle -sarjan tuomarina. Mutta mikä tärkeintä, hän kertoo myös sekä alkuperäisen Gilmore Girls -sarjan tekemisestä että siitä millaiselta tuntui palata Lorelain rooliin yhdeksän vuotta alkuperäisen sarjan päättymisen jälkeen.

Romantiikan ystävien iloksi hän kertoo myös ensitapaamisestaan miehensä Peter Krausen kanssa... Juuri tämän enempää ei kannata kirjasta paljastaa, paitsi ehkä se, että kirja sisältää runsaasti otteita päiväkirjasta, jota Graham piti Gilmore Girls: A Year in The Life -sarjan kuvausten aikana. 

Share

Pages