Haikean hilpeä Bridget Jones - Mad About the Boy

Nyt se on sitten luettu, kauan odotettu kolmas Bridget Jones! Ihastuin, ilahduin ja pillahdinpa pariin kertaan itkuunkin *tunnustaa punastellen*. Sydämeni pohjalta  ja huojentunein mielin voin siis todeta Bridgetin olevan täysin ennallaan. 

Viisikymppinen Bridget sählää edelleen vanhaan malliin. Kunnon vauhtiin hän tosin pääsee vasta kirjan puolenvälin paikkeilla, sillä kirjan alkupuolta leimaa haikeus, eikä ihme, onhan Bridget menettänyt rakkaan Darcynsa vasta neljä vuotta aiemmin.

Ei surumielisyys mitenkään päällekäyvää ole, mutta haikeus hiipii mukaan pienissä lauseissa, kuten silloin kun Bridget katsoo Markia muistuttavaa poikaansa, tai silloin kun hänen kotinsa tuntuu kovin pimeältä ja synkältä  (mikä johtuu kuitenkin useimmiten siitä, että Bridget on unohtanut silmilleen aurinkolasit).

Kun Bridget sitten vihdoin antaa itselleen luvan jatkaa elämäänsä, hän ryhtyy koheltamaan parhaansa mukaan niin mies- kuin työrintamalla. Bridget työstää elokuvakäsikirjoitusta kröhöm... Anton Tshehovin näytelmästä Hedda Gabbler ja kun Bridgetistä on kyse, kaikki ei arvattavasti mene ihan putkeen. (Eräässä kirjan hulvattomimmista kohtauksista Bridget kutsuu työpalaverissä elokuvakäsikirjoitusta Lehtiä hänen hiuksissaan vahingossa nimellä Täit hänen hiuksissaan.)

Romanssirintamalla Bridget tutustuu sekä sinkkusivustoihin että Twitteriin ja paljastuu kunnon koheltavaksi puumaksi. Britanniassa kirjaa on arvosteltu muun muassa vaivaannuttavien sänkykohtausten vuoksi, joita on ehditty vertailla jopa Fifty Shades of Greyhin (haloo...). Kohtauksista voi toki olla monta mieltä. Erinomaisesti kirja olisi toiminut ilman niitäkin, sillä nyt ne tuntuvat aika irrallisilta ja aiheuttavat paikoitellen myötähäpeää. Mutta ainoat harmaan sävyt löytyvät tässä kirjassa kyllä vain Kelly Osbournen hiuksista. 

Kirjan puolessa välissä kerronnan ote tiivistyy (ehkä Helen Fieldingille muistui tässä kohdin mieleen, että ai niin, tähän tapaanhan se Bridget ilmaisikin itseään?) ja paranee paranemistaan loppua kohti. Viimeisissä luvuissa sitten jo toivookin, ettei kirja nyt ihan vielä loppuisi...

Mark Darcyn poissaoloa käsitellään kirjassa niin kauniisti, että toiseksi viimeinen luku (Torstai 12. joulukuuta 2013) sai minut pillahtamaan itkuun, mutta olenkin tällainen parantumaton romantikko...

Jos olet Bridget Jones -fani, tämä kirja saa sinut varmasti sekä itkemään että nauramaan. Voiko hyvältä kirjalta enempää vaatia?

Tätä pohdin

  • Independent -lehden vihoviimeisessä sanomalehtikolumnissa vuonna 2006 Bridget saa poikavauvan Daniel Cleaverin kanssa ja muuttaa asumaan tämän luo. Tässä kirjassa molempien lasten isä on kuitenkin selkeästi Mark Darcy. Ovatko kolumnien ja kirjojen Bridget siis kaksi eri persoonaa? Noh, toisaalta, olihan BJ-leffojenkin tarina kovin erilainen, joten ei ehkä pitäisi takertua tähän...
  • Kolmannen Bridget Jones -elokuvan piti alunperin kertoa juuri Bridgetin yllä mainitusta elämänvaiheesta. Nelikymppisestä Bridgetistä pienen vauvan äitinä olisi ollut hauska lukea myös kirjana.
  • Kirjan ehdottomasti parasta antia ovat Bridgetin lapset Mabel ja Billy.  
  • Jos kirja tuntuu alussa liian erityyliseltä (ensimmäisten lukujen tyyli poikkeaa todella paljon vanhasta (nuoresta) Bridgetistä), anna sille kuitenkin tilaisuus. Viisikymppisen Bridgetin elämään on toki vaikeampi samaistua, mutta kirja kannattaa lukea jo viimeisten, täysin hulvattomien lukujen tähden. Sitäpaitsi koko Daniel Cleaver - Mark Darcy -kuvio toistuu kirjassa mitä mainioimmalla tavalla...
  • Mr Wallaker on ilmetty Daniel Craig! Hahmon todellinen inspiraation lähde on kuitenkin tämä henkilö.
  • Mitä pitäisi ajatella siitä, että musiikkimakuni on hämmentävän samanlainen kuin viisikymppisellä Bridgetillä? Minäkin tuota, saatan osata Sound of Musicin musiikin ulkoa. Ehkä. Todennäköisesti en. Ja alla oleva biisi on saattanut olla yksi kaikkien aikojen lapsuudensuosikeistani. Todennäköisemmin kuitenkaan ei.)

Haluatko itsellesi Bridget Jonesin korvamadon hassun kasarivideon muodossa?

 

 Helen Fielding: Bridget Jones - Mad About the Boy (Jonathan Cape)

Suomennos: Otava, suomentanut Annika Eräpuro

 

 

 

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Aah, ihan paras tuo Mr Wallakerin esikuva. Kiitos kattavasta raportoinnista!

:) Helen Fieldingin mukaan esikuva muistuttaa jopa ulkonaisesti hieman Daniel Craigiä. 

Kirjailija on selittänyt Mark Darcyn kuolemaa kerta toisensa jälkeen toteamalla, ettei elämässä aina ole onnellisia loppua. Amazon.co.uk:ssa joku kommentoi asiaa toteamalla, että "tämä onkin kirja". 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.