Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? - kirja kuin kesämorsian

Kun shampoopullo lentää ikkunalaudalta komeassa kaaressa kärki edellä suoraan silmään, kun on ilman rillejä vessassa ja iskee nenänsä täysillä lavuaariin, kun kompastuu tiskikoneen auki olevaan kanteen ja kun iskee nenänsä uudestaan täysillä lavuariin, mieleen voi tulla, että voisi sitä vähemmänkin sählätä. Niinpä ilahduin ikihyviksi lukiessani Heli Laaksosen iki-ihanaa kirjaa Lähtisiks föli? Sillä tämä maan mainio murrerunoilija on mitä ilmeisemmin hänkin synnynnäinen sohlaaja! Sielunsisar! Haluaisikohan Heli liittyä kanssani Nimettömät Koheltajat Ry:hyn? Täältä löytyisi seuran perustaja ja puheenjohtaja.

Mutta vaikka et soheltaja olisikaan, niin Helin kirja on silti mitä oivallisinta luettavaa. Se houkuttelee jo aurinkoisen keltaisella kannellaan, jota koristavat Helin itsensä piirtämät hilpeät kuvat. Kansi on niin chick lit -tyyliin sopiva ja Heli säheltäessään niin chick lit -sankarittaren oloinen, että tekisi mieleni ristiä hänet Suomen chick lit -kuningattareksi, (joka on tietysti mitä suurin kunnia). 

Helin kirja on murteella kirjoitettua proosaa, jonka lukeminen vaati ainakin itseltäni vähän suurempaa keskittymistä ja sujui parhaiten muutama luku kerrallaan. Kirjassa Laaksonen kertoo muun muassa runokeikoistaan niin elävästi, että sellaisille tekisi nyt kovasti mieli! Tule Heli tänne "stariin", vaikka et niin kovasti tälle kaupungille lämpenekään!

Aidon chick lit -sankarittaren tavoin Heli pistää kirjassa itsensä täysillä likoon kertoessaan kommelluksistaan ja sattumuksistaan. Aivan mahtava oli saada olla mukana näissä tilanteissa. Synnynnäiselle sählääjälle mikään ei ole yhtä huojentavaa kuin lukea toisesta synnynnäisestä sählääjästä. (Helillä on mitä ilmeisemmin kutakuinkin yhtä hyvät suunnistustaidot kuin itselläni). Kamalaa oli kun tämä hyvän mielen kirja loppui, mutta onneksi Heliä voi seurata myös television Helil kyläs -sarjassa. 

Jos siis rakastat kirjoja, jotka tulvivat iloa, valoa, positiivista elämänasennetta sekä elämänfilosofiaa, ja haluat lisäksi päästä kurkistamaan erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin, joihin Suomen tunnetuimpiin kuuluva runoilija keikkamatkoillaan joutuu, niin tämä kirja on ehdottomasti sinua varten. 

 

Heli Laaksonen: Lähtisik föli? (Otava, 2015)

P.S. Saakohan sellaista perunakuosista kangasta vielä jostain?

P.S. 2. Ihastuin Helin runoihin ensimmäistä kertaa kuullessani aikoinaan sanamaijan runon "Stari". Se nauratti niin, että oli pakko juosta välittömästi kirjakauppaan ostamaan Laaksosen runokokoelma Pulu uis. Kaivoin kirjan äsken hyllystäni, sillä halusin tarkistaa mikä vuosi olikaan kyseessä (muistoissani se oli "pari vuotta sitten"). Mutta niinpä vain selvisi, että oma painokseni on vuodelta 2001. Etusivulle olen kirjoittanut tyttönimeni (!!!) ja tekstin "helteinen heinäkuu 2001". Nyt siis tiedätte, että vuoden 2001 heinäkuussa oli helteistä. Tuli jotenkin hassu olo. No ei siitä helteestä, vaan siitä, miten erilaista elämäni oli silloin. Tuntuu merkilliseltä, että on ollut aika, jolloin en ollut tavannut miestäni vielä! Aika, jolloin en tiennyt hänen olemassaolostaan mitään (vaikka hän asui todellisuudessa kutakuinkin toisella puolella katua). Vuonna 2001 en tiennyt vielä yhtään mitä elämä toisi tullessaan. (Jos voisin palata ajassa taaksepäin, kävisin ehkä hieman rauhoittelemassa itseäni ja kertomassa, että kyllä kaikki järjestyy)

Muistatteko te, millainen oli teidän heinäkuunne vuonna 2001? 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.