Kirja-arvio: Sophie Kinsella - Kadonnut Audrey

Sophie Kinsellan Kadonnut: Audrey kirjan arvonta on päättynyt, ja kirja lähtee Heliiille. Onneksi olkoon!

Kiitos kovasti kaikille osallistujille hyvistä vinkeistä, joista suurimman osan lupaan laittaa korvan taakse. (Eroottista kirjallisuutta käsitteleviä juttuja ei blogissani edelleenkään nähdä). Joku toivoi myös, että en kirjoittaisi ongelmaisista ihmisistä, enkä ihmissuhdeongelmista. Tätäkään toivetta en valitettavasti voi toteuttaa, ihan jo pelkästään sen takia, että näitä aiheitahan tämä Kadonnut: Audrey kirjakin juuri käsittelee. Mutta joululahjavinkit, kirja-arvostelut yms, joita ihanan moni teistä toivoi, tulen toteuttamaan ilolla! 

Sitten on with the show, eli itse asiaan, joka tässä tapauksessa on Himoshoppaaja-sarjastaan parhaiten tunnetun menestyskirjailija Sophie Kinsellan uusi aluevaltaus, YA (young adult) -kirja Kadonnut: Audrey.

Jos termi tai lajityyppi ei ole entuudestaan tuttu, niin sillä viitataan yleensä nuorisokirjoihin, joita lukevat myös aikuiset (aihepiiriä käsittelevän brittiläisen tutkimuksen mukaan 55% tällaisten kirjojen lukijoista on aikuisia.) 

Ensisijaisesti kirjat on suunnattu yleensä nuorille 14- tai 16-vuotiaista ylöspäin, sillä kirjat käsittelevät usein vakavia ja hyvin raskaitakin teemoja. Tarinat ovat nuorten näkökulmasta kerrottuja. 

Sophie Kinsella on tunnetusti yksi suosikkikirjailijoistani, joten vaikka omat teinivuoteni ovat noh, hyvin reilusti kaukana takanapäin, odotin hänen ensimmäistä YA-kirjaansa suuren uteliaisuuden vallassa. 

Kun sitten näin kirjan kannen ensimmäisen kerran, ja kuulin mistä teos kertoo, mieleni valtavasi hetkellinen epäilys. Kannen ulkonäkö ja kirjan teema kun tuntuivat noh, jotenkin tutuilta.... Vai mitä sanotte näistä?

 

 

(Kyseessä ovat kansainväliset kannet, eli ne ovat joka maassa samanlaiset). Kirjan teemat myös liippaavat hyvin läheltä toisiaan. Maria Semplen hurmaava romaani käsitteli hieman erikoista perheenäiti Bernadetteä, joka kärsii niin suuresta avoimien paikkojen kammosta, ja on niin allerginen sekä kotikaupungilleen että muille ihmisille, ettei joko poistu asunnostaan ollenkaan, tai kätkeytyy ulos mennessään aina tummien aurinkolasien taakse ja antaa virtuaalisen - Intiassa asuvan - assistentinsa hoitaa suurimman osan hänen käytännön asioistaan. Tämän loistavan kirjan arvostelun voit lukea tästä.)

Sophie Kinsellan Kadonnut: Audrey kertoo puolestaan 14-vuotiaasta Audreystä, joka Bernadetten tavoin kätkeytyy hänkin muulta maailmalta, pysyttelee kaikki päivät kotona, ja pitää tummat aurinkolasit päässään aina ja kaikkialla, koska ei pysty kohtaamaan muiden ihmisten katseita.

 

Audrey on koulukiusauksen uhri, joka on sen jäljiltä traumatisoitunut niin pahoin, ettei pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Eräänä päivänä hänen isoveljensä Frank tuo kuitenkin kotiin kaverinsa Linusin - ilman mitään ennakkovaroitusta - ja Audreyn maailmaa muuttuu kertaheitolla, halusipa hän sitä tai ei. Tytön kauhuksi poika ryhtyy nimittäin vierailemaan heillä useamminkin - ja haluaa kaiken lisäksi tutustua Audreyyn. 

Kinsella on tehnyt kirjaa varten runsaasti tutkimustyötä, joten hän kuvaa Audreyn ahdistus- ja paniikkikohtauksia taitavasti ja uskottavasti. Muun muassa tästä syystä uskoisin kirjan vetoavan myös hieman vanhempaankin lukijakuntaan  - etenkin jos on itse koskaan kärsinyt mistään vähänkään samantapaisesta. 

Kirja on Audreyn näkökulmasta kirjoitettu. Nuorisokielen ja termit kirjailija on tarkistuttanut viidellä lapsellaan (aika hyvä koelukijaryhmä, sanoisin). Jos olisin lukenut tämän kirjan teininä, olisin ahminut sen yhdeltä istumalta ja varmasti vähän ihastunut Linusiin. Nyt näiden kahden orastavaa romanssia oli liikuttavaa seurata. Moni asia kirjassa nauratti ääneen (kuten Operaatio Starbucks), moni kohta sai taas juoksemaan ympäri asuntoa nenäliinapakettia etsimässä ja toivomaan, että joku ihana nenäliinojen valmistaja tajuaisi tarjota kirjabloggaajille nenäliinoja testattavaksi! Tämän kirjan parissa niitä kului iso pino. 

Kadonnut: Audrey on paikoin rintaa puristavan kipeä, aito, liikuttava, hauska ja kaikin puolin ihana kirja! 

Sophie Kinsella: Kadonnut Audrey. Suom. Lotta Sonninen. (Otava, 2015)

Alkuperäisteoksen nimi: Finding Audrey (Random House, 2015)

P.S. Sophie Kinsellan ja Maria Semplen kirjojen väliset yhtäläisyydet ovat tuskin sattumaa, vaan pikemminkin kunnianosoitus toista kirjailijaa kohtaan, sillä Kinsella on monesti kertonut, miten suuren vaikutuksen Bernadette häneen teki. Kinsella ihastui Semplen kirjaan niin kovin, että kertoo omaksuneensa sieltä omaan kielenkäyttöönsä jopa Bernadetten käyttämiä ilmaisuja. Niitä tarkkasilmäiset lukijat voivat nyt sitten bongailla Kadonnut: Audrey -kirjastakin. Hieno kunnianosoitus toista kirjailijaa kohtaan, vai mitä tuumaatte?

Kuvat: Otava, Gummerus, irisihmemaassa

 

                                     Kahvilaketju kirjoitti kirjabloggaajan nimen melkein oikein.

 

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Rimmo (Ei varmistettu)

Hieno havainto tuosta kirjojen yhteneväisyydestä ihan kansikuvateemoja myöten. Tällaisista on tosi mielenkiintoista lukea.

Tuhannet (ja yksi ;)) kiitosta, ihana kuulla! 

Oranssinen

Minua häiritsi kirjassa se, että vaikka moneen otteeseen tuotiin esille kuinka kauhea kokemus Audreylla oli ollut ja kuinka vaikea hänen ahdistuksensa oli, niin loppujen lopuksi polku "paranemiseen" oli sittenkin niin kovin helppo.

Myöskin suuri osa kirjan dialogista oli teennäistä. Nuoret pohdiskelivat ja puhuivat tosi kypsästi ja vanhempien kommunikointi oli niin teinimäistä että huh-huh.

Ymmärrän, että vakavasta aiheesta kirjoitettu kirja on kohderyhmää miettien tehty helpoksi ja tietysti näissä kirjoissa pitää olla Happy Ending, mutta ääh -

ehkä minä olen vain nähnyt liikaa toisenlaisia toipumistarinoita, voidakseni antantua tälle sokerikuorrutetulle versiolle.

Itse luin kirjan alunperin englanniksi ja siinä kieli ei kyllä ollut laisinkaan teennäistä. Kinsellalla on itse viisi lasta, joista osa teinejä, ja englanninkielinen dialogi on suoraan heiltä peräisin. Vanhempien roolin tuossa ajattelin lähinnä niin, että koska koko kirja on kuvattu Audreyn näkökulmasta, niin vähän tuollaisenahan sitä sen ikäisenä omat vanhempansa usein kokee. Kinsella on myös kertonut, että kaikista hänen luomistaan hahmoista juuri Audreyn äiti muistuttaa eniten häntä itseään. 

Totta on, että polku "paranemiseen" oli lopulta helppo, mutta toisaalta missään ei myöskäään sanottu, että Audrey on nyt "lopullisesti" tai "täysin" parantunut. (Jatko-osaakin kirjaan on jo kyselty). Kirjassa oli erittäin hyviä pointteja esim. koulukiusaamisen ja tuon ahdistus-& paniikkihäiriön suhteen. 

Ymmärrän kyllä ärtymyksesikin.Itsekin olen nähnyt lukuisia toisenlaisia toipumistarinoita (tai lähinnä "samasta aiheesta kertovia mutta täysin toisella tavalla päättyviä tarinoita"), ja ehkä kirja kosketti itseäni juuri siksi, että se sai ajattelemaan niitä. Ahdistus-ja paniikkihäiriö ovat todella vaikeita asioita kuvata toiselle ihmisille, ja toivonkin, että tästä kirjasta on apua edes pikkuisen jollekin, joka niistä kärsii.   

Oranssinen

Jep, en toki pidä kirjaa tyystin arvottomana. Hyvä että aiheesta kirjoitetaan ja sen kautta ehkä annetaan toivoa saman asian kanssa painiville nuorille & vanhemmillekin.
Tuppaan vaan kommentoimaan kirjoja omien tuntemusteni pohjalta enkä useinkaan jaksa ajatella niiden syvempiä motiiveja ;)

 

Rimmo (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä tuosta. Jos kirja on kirjoitettu nuorille (ja aikuisille), ja se käsittelee mitään mielenterveyteen liittyvää aihetta, niin onhan sen lopun oltava onnellinen. Jos se ei olisi, niin kirjahan antaisi silloin vahvan viestin samoista ongelmista kärsiville, että hyvin ei tule käymään. Täytyy kyllä itsekin lukea tuo Audrey sekä Bernadette! = )

Rimmo (Ei varmistettu)

Edellisen kommenttini piti olla vastaus tähän. Osuisikohan tämä edes oikeaan kohtaan...

Rimmo (Ei varmistettu)

Ei näköjään onnistunut. Yritin siis kommentoida Iirisihmemaassa viimeisintä kommenttia.

Ei hätää, itsellekin on käynyt monesti niin, että kommentti on vahingossa tullut väärään kohtaan. Kiitos paljon joka tapauksessa (kaikista) kommenteistasi! ;) 

Kommentoi