Lauren Graham: Someday, Someday Maybe, eli ysärinostalgiaa New Yorkissa

Rakastatko ysärinostalgiaa? Oliko sinulla Filofax-kalenteri? Menetitkö hermosi puhelinvastaajan kanssa? (Siis sen, jossa oli C-kasetti ja alle minuutti aikaa jättää viesti...;)). Kun unelmiesi miehen piti soittaa, liimauduitko lankapuhelimen viereen ja kokeilit sitten miljoona kertaa, että luuri on varmasti paikoillaan

Jos vastaus yhteenkään näistä kysymyksistä on kyllä, suosittelen sinulle lämpimästi Lauren Grahamin kirjaa Someday, Someday, Maybe.

Kirja tapahtuu vuonna 1995 ja kertoo siitä ihanasta ikäkaudesta, jolloin kaikki tuntui samaan aikaan sekä mahdolliselta että mahdottomalta. Graham kuvaa aidosti näyttelijänurasta haaveilevan Frannyn koettelemuksia New Yorkissa. Kirjaa elävöittävät Frannyn Filofaxista napatut aukeamat, jotka ovat täynnä juuri sellaisia hupaisia merkintöjä, joita varmasti itse kukin on tehnyt (hymiöt, hassut piirrokset, omat nimmarit, "leffassa x:n kanssa", perässä miljoona huutomerkkiä... Kuulostaako tutulta?)

Lauren Graham on tähän asti ollut tutumpi näyttelijänä kuin kirjailijana. Hän on Gilmore Girlsin Lorelei ja Samaa sukua -sarjan Sarah Braverman. Esikoisteos Someday, Someday, Maybe kuvaa niin elävästi nuoruutta, New Yorkia ja näyttelijänopintoja, että jatkoa toivon kovasti! Kirja on hauska, lämmin, koskettava ja aito. Mitä enempää voi kirjalta odottaa? 

Suosittelen tätä kirjaa sinulle erityisesti jos:

  • olet joskus kehunut harvinaisen pahaa kahvia / huonoa musiikkia / kökköä elokuvaa vain tehdäksesi johonkin ääliöön vaikutuksen ja tajunnut vasta myöhemmin, että se oikea on jossain ihan muualla (ja arvostaa hyviä elokuvia, kaakaota ja pullaa...). 
  • rakastat Brooklynia 
  • sinulla on ongelmia kiharien hiusten kanssa ja on lohduttavaa kuulla, että muillakin on
  • olet asunut New Yorkissa tai rakastat kaupunkia muista syistä
  • viikonloppu kirjojen parissa olisi sinunkin mielestäsi aivan huikean ihana tapa viettää aikaa
  • pidät Lauren Grahamista
  • haluat lukea hauskan ja uskottavan kirjan, jossa on aitoja hahmoja

Kuuntele myös Lauren Grahamin lukema näyte:

P.S. Juoru, juoru... Tiesitkö, että Lauren Graham seurustelee "telkkariveljensä", eli Peter Krausen kanssa? ;)

Share

Kommentit

Maria Hakkala
The Variety Show

Multa on jotenkin menny ihan ohi tästä kirjasta sen aikakausi, eli että tää on ysäriä! Aion silti sen jossain vaiheessa lukea. :)

Mä ihan jotenkin järkytyin kun kuulin tosta Lauren & Peter -jutusta pari viikkoo sitten! Ja siinäkin uutisessa se mainittiin silleen sivulauseessa, olankohautuksella. WTF?!? Oon vaan niin hämmentyny. :D

Mäkään en ennen kirjan ensimmäistä sivua tiennyt, että 90-luvulle sijoittuu. Oli hauska ylläri, etenkin ne Filofax-aukeamat! (Oli huojentavaa huomata, että oman nimen raapustaminen paperille kerta toisensa perään on ilmeisesti yleismaailmallisempikin ilmiö ;) )

Mäkin järkytyin!! Mulle tuo Lauren & Peter -juttu selvisi vasta eilen, ja olen edelleen ihan pölähtänyt. Ensimmäinen ajatukseni oli: "mutta nehän on niin erilaisetkin, onko niillä edes mitään yhteistä?" :D. Sitten tajusin, että hetkinen, eihän mulla todellisuudessa ole aavistustakaan millaisia ovat :D, Ehkä Peter Krause on todellisuudessa mieletön ilopilleri ja Lauren Graham kauhea tosikko... (Tosin pitkäaikaisen televisiotuttavuuden ja tämän kirjan perusteella olen vakuuttunut, että hän on todellisuudessakin hauska tyyppi.;) )

 

 

Maria Hakkala
The Variety Show

Mullakin on tosi vahva mielipide Lauren Grahamista ihmisenä, vaikka olenkin hänestä nähnyt ehkä n. kaksi haastattelupätkää! :D Gilmore Girlsin jonkun dvdn ekstroissa haastateltiin Laurenia, ja hämmennyin todella paljon, että hänen äänensä on paljon matalampi kuin Lorelain (ja muistaakseni myös Sarahin) ääni on. :o

Matala(mpi)ääninen Lauren on kyllä vaikea kuvitella! :O

Ekstroista tulee mieleen Rillit huurussa -sarjan Bernadette, jolla on todella kimittävä ääni. Kun sitten näyttelijä Melissa Rauchilla onkin ekstroissa ihan normaali ääni, sitä on ihan, että mitä ihm??? kun se ääni kuulostaa jotenkin ihan "väärältä" ja "oudolta" :D. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Tuo äänijuttu on muuten jännä! Mä olen ihmetellyt samaa :) 

MadameM
Matala Aita

Oooooh kuulostaa ihan mun kirjalta, kiitos vinkista ehdin viela hyvin lisata sen joulupukin kirjeeseen!

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kiitos vinkistä! Mulle Lauren Graham on aina ja ikuisesti Lorelai Gilmore, joten jos joskus luen tuon kirjan, luen sen Lorelain hengentuotoksena. Ja Peter Krausehan siis ei missään nimessä ole Lorel... eiku Laurenin veli vaan Nate Fisher.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin ostin kirjan keväällä vain siksi, että se oli "Lorelain" kirjoittama. Ja ehkä siksi olinkin kirjaan vähän pettynyt, kun se kuitenkin oli Lauren Grahamin aikaansaannos.

Voi harmi, että et tykännyt kirjasta! Mä tykkäsin siitä erityisesti siksi, että siihen oli tosi helppo samaistua, ehkä enemmän kuin mihinkään toiseen kirjaan tätä ennen. Sellainen vaikuttaa mulla lukiessa paljon. Pidin Lorel Laurenin kirjoitustyylistä kovasti myös. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kyllä mä kirjasta ihan tykkäsin, mutta epäloogisena toivoin sen varmaan jotenkin edes vähän liittyvän Lorelaihin, mikä oli typerä ajatus :) muistan kyllä olleeni sitä mieltä, että Graham kirjoittaa tosi hyvin!

Tiedän tunteen :) Kun kuuntelin tuota lukunäytettä, jonka Lauren lukee tuossa mun postauksessa, olin tosi yllättynyt, että sillä on niin matala ääni! Olin ihan varma,että se kuulostaisi Lorelailta tai Sarah Bravermanilta ;)

Kirja on hyvin Lorelein henkinen kyllä! :)  Lorel  Sarah Br Lauren Graham kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, että asialla olisi yhtä hyvin voinut olla joku kirjailijakonkari. 

Voi näitä sukulaissuhteita... Juuri kun ehdin jotenkin tottua siihen, että Nate Fisher on Lorelein isoveli, niin nyt pitäisikin totutella siihen, että eivät ne olekaan sisaruksia, vaan seurustelevat keskenään. Voi sentään.

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.