Pieni kirja, iso Itkonen

Voi pikkuinen Miki-formaatti minkä teit. Palautit uskoni kaikkien aikojen parhaaseen suomalaiseen kirjailijaan! (Jos ette ole samaa mieltä, pahoittelen, mutta lempikirjailijansa suhteen on vaikeaa olla puolueeton). 

Tarkoitukseni oli arvostella Otavan julkaisema minikirja pelkästään formaattina, eikä keskittyä sisältöön. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Koekappaleeksi valitsin Juha Itkosen kirjan Hetken hohtava valo, sillä hävettävää kyllä, se oli jäänyt minulta ilmestyessään lukematta. Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli lempikirjailijani. Myöhempien aikojen pyhä ja Anna minun rakastaa enemmän lumosivat minut aikoinaan aivan täysin. Mutta kun kaikki sitten menivät Kohti -romaanista täysin sekaisin, en oikein tajunnut. Kirja oli hyvä, tietenkin se oli hyvä, mutta jotenkin siitä puuttui sellainen tunteen palo ja luomisen intohimo kuin edeltäjistään. Kun Hetken hohtava valo sitten ilmestyi, suhtauduin elektroniikkakauppias Esan tarinaan niin suurella varauksella,että jätin lempikirjailijan kirjan mieluummin hyllyyn (kyllä, häpeän). En halunnut pettyä.

Tarvittiin siis kokonaan uusi kirjaformaatti, että tajusin mitä olin meinannut menettää kokonaan.

Jännittyneenä siis tartuin tähän pikkiriikkiseen kirjaan... Ja voi sitä riemua, jonka koin kirjan ensimmäisen lauseen luettuani! Mieleni olisi tehnyt huutaa ilosta ääneen (no en huutanut, koska naapurit olisivat varmaan pitäneet sekopäisenä) ja tanssia pieni voiton tanssia (saatoinpa tanssiakin, sillä  kukaan ei ollu näkemässä)... Itkosen tekstiä lukiessa tuntui kuin vanha, kauan sitten kadonnut ystävä olisi palannut elämääni uudelleen. Itkosen tyyli kerta kaikkisesti tempaisee mukanaan, luki sitä minkä kokoisesta kirjasta hyvänsä. Niin ihana, ihana ja ihana kirjoitustyyli ja niin mielettömän hieno tapa käyttää kieltä! 

Entäs se kirjaformaatti sitten? Kirja on tosiaan niin pikkuruinen (118 x 80 mm), että se kulkee kätevästi taskussa, käsilaukussa tai melkein missä vain. Voisin hyvin kuvitella lukevani tätä junassa, tai lentokoneessa, jopa siinä kiusallisella keskipaikalla, jolloin kirjaa voisi kerrankin lukea niin, etteivät kyynärpäät osuisi vierustovereihin. Erinomainen matkakirjaformaatti siis. Erityisen kehun ansaitsevat ohuet sivut, jotka tuntuvat aivan ihanan silkkisisiltä sormissa! 

Kun en ole lukenut tätä Itkosen kirjaa normaalikoossa, en tiedä onko siinäkin teksti painettu yhtä tiheään tai kappalejaot niin harvaan kuin tässä Mikissä. Ainoa parantamistoiveeni olisikin siis kappalejaon lisääminen, sillä se helpottaisi lukemista hiukan. (Nyt teksti oli niin tiivistä, että se vilisi välillä silmissä).

Otava on tänä syksynä täydentänyt Miki-sarjaa neljällä uutuudella keväällä ilmestyneen 12 lisäksi. Syksyn uutuuksia ovat tämän Itkosen ihanuuden lisäksi muun muassa Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Eve Hietamiehen Yösyöttö.

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.