Sanna Tahvanainen: Pikkumusta

Minä yritin. Minä ihan oikeasti yritin. Mutta kun ei, niin ei.

En oikein vieläkään ole ihan varma mikä suhteessamme meni pieleen.

Rakastuin ehkä liian pian. Ensisilmäyksellä. Ja kun ei toista vielä tunne, ihastuu oikeastaan pelkän ulkonäön perusteella, Niin kai siinä sitten kävi. Mutta kun ulkonäkö on tällainen, miten olisin voinut olla ihastumatta?

 

kuva: irisihmemaassa

Hetken aikaa uskoin löytäneeni elämäni rakkauden. Uskoin, että kyllä toisen voi oppia tuntemaan pelkän ulkonäön perusteella.

Mutta niin surulliselta kuin se tuntuukin, meillä ei ollutkaan riittävästi yhteistä. Emme löytäneet yhteistä kieltä. Älkää ymmärtäkö väärin, kumppanini oli taitava tarinankertoja ja sujuva sanankäyttäjä. Jostain syystä ne tarinat eivät vain vedonneet minuun. Enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi. Toki pienet ranskankielen virheet hieman ärsyttivät, mutta non, ei se siitäkään johtunut. 

On kai tyydyttävä maailman kliseisempään lauseseen: "olimme liian erilaisia".

Lopulta kasvoimme niin erillemme, että minun oli lopetettava lupaavasti alkanut suhteemme kertalaakista. 

Hetken aikaa se tuntui kamalalta. Tuntui, ettei näin voi tehdä. Että on yritettävä vielä kerran. Sitten tajusin, että päätökseni oli oikea meidän molempien kannalta. Kumppanillani on ja tulee takuuvarmasti tulevaisuudesssakin olemaan tuhansia ihailijoita, joten ei tässä sydämiä särkynyt.

Niinpä päätin itsekin olla masentumatta. Maalasin kynteni punaisella, suihkautin ranteisiini hajuvettä, johon Marilyn Monroe tapasi pukeutua yöksi (itse tarvitsen kyllä pyjaman) ja haaveilin Pariisista.

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta (Otava, 2016). Suom. Katriina Huttunen.

Pikkumusta on fiktiivinen tarina Coco Chanelista. Sinänsä oiva idea, koska muotisuunnittelija on itsekin kertonut elämästään tuhansia erilaisia versioita. Jos siis olet sekä Chanelin että historiallisen romaanin ystävä, tämä kirja voisi hyvinkin vedota sinuun.

 

Jos kirjabloggaaja voittaa joskus lotossa, hän saattaa ehkä ostaa Chanelilta huulipunien ja kynsilakkojen lisäksi myös muutaman käsilaukun. Ja kenkiä. Tai sitten hän vain painelee suoraan kirjakauppoihin ja tuhlaa rahansa siellä. Saapi nähdä. Siis sitten kun se lottovoitto tulee.

Coco Chanelilla ja kirjabloggaajalla on yhteinen lempikahvila, Angelina Rue de Rivolilla. 

 

 

 

 

 

Kommentit

Ilana

Kauniisti kirjoitettu.

Itse olen viimein alkanut jättää kesken kirjoja, jotka eivät kolahda täysillä. Elämä on liian lyhyt eivätkä kirjat lukemalla lopu. Pitkään koin jotain tunnollisen tytön syndroomaa kitkutella pakkopullaltakin tuntuvat aloitetut teokset loppuun, mutta kylläpä on ollut helpottavaa todeta, että kaikkien kanssa vain ei voi olla kemiaa eikä se tule pakottamalla. (Siitä tosin olen iloinen, että annoin aikoinaan useammallekin Dickensille mahdollisuuden, koska kuivien alkujen jälkeen ne imaisivat mukaansa eivätkä päästäneet irti.)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.