Tänään vietetään kansainvälistä Harry Potter -iltaa!

 

Tänään on paitsi Runebergin, myös kansainvälinen HARRY POTTER -päivä, jota vietetään aktiivisesti ympäri maailmaa. Suomessakin on monenlaista tapahtumaa tarjolla ainakin kirjastoissa eri puolilla maata. Jos et ehdi tai jaksa raahautua mihinkään tapahtumaan, ehdotan näiden kahden kirjallisen juhlapäivän yhdistämistä:

Käy ostamassa mahdollisimman herkullinen Runebergin torttu ja testaa sitä popsiessasi kuka olisi paras ystäväsi Tylypahkassa: http://harrypotter.bloomsbury.com/uk/fun-stuff/who-is-your-hogwarts-best-friend/#hpq-top  (Minun paras kaverini olisi kuulemma Harry Potter.)

Toki voit myös kaivaa kenties jo kulmista hieman hapertuneet HP-kirjasi esiin jälleen kerran ja niitä lueskellessa muistella, missä olit kuin luit kirjasarjan ensimmäisen osan ensimmäisen kerran. Minä olin Barcelonan lentokentällä odottamassa jatkolentoa. Kirjaa lukiessa vähän nolotti, olinhan aikuinen ja ostanut sen "lasten painoksen", kun ne aikuisten versiot oli jo myyty loppuun. (Muistattehan, näistä kun oli niitä "lasten kansilla" ja "aikuisten kansilla" varustettuja versioita?) Yritin jotenkin käpertyä kirjan päälle niin, ettei kukaan oikein näkisi mitä luen. Sitten huomasin, että joku hymyili minulle. Vastapäätäni istui ikäiseni nainen - joka luki täsmälleen samaa kirjaa.

Missä sinä luit ensimmäisen Potterisi?

'Harry - yer a wizard.'

Rubeus Hagrid,

Harry Potter and the Philosopher's Stone, J.K. Rowling

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit

Maria Hakkala

Muistan kuulleeni jotain huhuja Pottereista, kunnes lukioni uudella enkun sijaisopettajalla oli hyllyssä ensimmäisen neljän kirjan setti, ja päädyin lainaamaan koko boksin! :)

Oli varmaan aivan mahtavaa lukea neljä yhteen menoon! Muistelen, että aikoinaan oli ihan karmeaa tuskaa aina odotella sitä seuraavaa osaa ;). 

Ilana

Mä olin vaihto-opiskelemassa Saksassa (vuonna 2004) ja kämppikseni houkutteli lukemaan, hänellä kun oli siihen mennessä ilmestyneet hyllyssään (onneksi englanniksi eikä saksaksi, vaikka olisi sekin toki voinut olla mielenkiintoista. Suomennoksista olen myöhemmin lukenut yhden). Sitten katsoimmekin ekat elokuvat videolta ja menimme leffaan katsomaan kolmosen. Mulla oli tätä ennen jotain ennakkoluuloja koko sarjaa kohtaan - ehkä sen kaiken kohkaamisen takia :D

Kirjoista tosiaan kohkattiin niin paljon, ettei sinänsä ihme, jos ennakkoluuloja ehti syntyä... Saksannoksen lukeminen olisi tosiaan voinut olla - ja voisi edelleen olla - hyvin mielenkiintoista! :) Olin joskus jossain kääntäjäkonferenssissa ulkomailla, missä erikielisistä HP-käännöksistä käytiin erittäin kiihkeää keskustelua, tyyliin "pitääkö nimet kääntää vai ei". Kapari-Jatta oli ainoita, joka oli nimet kääntänyt. Mä olen kanssa lukenut nämä englanniksi, mutta suomennokset vaikuttavat kyllä erinomaisilta. 

 

Ilana

Juu ei niitä suomennoksia turhaan ole kehuttu. Muistan kyllä, miten paljon enemmän mulle tuli sellainen lastenkirjafiilis siitä suomennoksesta kuin alkuteoksesta. Ehkä se oli juuri se nimien suomentaminen tms. Toisaalta taas voin kyllä myöntää, että suomennoksen kautta vasta tajusin kaikki ne vitsit ja väännökset, joita niihin liittyi.

Sitten taas esim. Sormusten herrat olin lukenut suomeksi jo pariinkin kertaan, ennen kuin tartuin alkuteokseeen teini-iässä. Siinä tuli sitten toiseen suntaan ahaa-elämyksiä juuri nimien kohdalla :)

Vihaksi kyllä pistää joka kerta, kun kaunokirjallisuuden kääntäminen on tapetilla. On se nyt kumma, ettei siihen muka voida sijoittaa enempää rahaa (ja antaa ihmisille tarpeeksi aikaa työn tekemiseen! Toisaalta samahan se on telkkarissakin. Kaikki pitäisi pystyä katsomaan viimeistään seuraavana päivänä alkuperäisestä esityksestä ja asiakkaat eivät muka suostu maksamaan enempää jne. Huoh.).

Sormuksen herroja yritin joskus lapsena lukea suomeksi, mutta jostain syystä ei silloin napannut. Kun sitten aikuisena luin englanniksi, koin sellaisen "voi ei mitä mä olen menettänyt!!" -fiiliksen ;)

Ja voi JUURI NIIN: MIKSEI kääntämiseen voi sijoittaa enempää rahaa ja antaa enempi aikaa?? Koska kääntäjäthän tekevät tätä hommaa puhtaasti intohimosta työhön, eivätkä näin ollen tarvitse normaalipituisia yöunia? ;) ;) ;) t. aamuyöhön kääntävä 

Ilana

No mutta paljon parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) (Ei siis kääntämisessä, vaan Tolkienin suhteen :D) Mä muistan kirjoittaneeni vitosluokalla kirja-arvostelunkin Sormusten herrasta luokkalehteen. Potterien kohdalla taas olin alun perin vastarannankiiski vähän samaan tapaan kuin silloin ala-asteella, kun kaikki muut tytöt innostelivat New Kids On The Blockia ja minä ajattelin, että siitä en sitten ainakaan tykkää!

Niin on! (siis parempi myöhään) ;) Pakko kysyä miten kävi New Kids on the Blockin suhteen... pysyitkö vastarannankiiskenä loppuun asti? ;)

Ilana

Pysyin, vaikka salaisesti vähän diggailinkin Step By Stepiä :D

Vau mikä vauva!

Muakin ärsytti se kouhotus niin paljon, etten uhrannut ajatustakaan lukemiselle. Hyvä niin, sillä sitten kun "yleissivistyksen" vuoksi tartuin ekaan kirjaan, oltiin jo niin pitkällä, että aina edellisen loputtua sai mennä ostaan kirjakaupasta seuraavan :) viimesintä piti kylläkin hetki jo odotella, eli lukemiset lienee ajottuneen tuonne vuosiin 2007-2008, oon siis lukenut suomeks kaikki. Ja todennäkösesti luin ihan tylsästi kotona sohvannurkassa :D

Sohvannurkka  = paras nurkka :D 

kipapa (Ei varmistettu) http://catsbooksandme.blogspot.fi/

Minä kuulin Pottereista alunperin kavereiltani jotka koulussa leikkivät Harrya ja Ronia. Sitten kaverini pyysi minua mukaan katsomaan Salaisuuksien kammion elokuviin, jonne tietysti piti päästä mukaan, vaikken vieläkään tiennyt mikä koko Harry Potter oli. Lupaa elokuviin pyytäessäni, isäni tyrkkäsi ensimmäisen kirjan eteeni ja käski lukea edes sen ennen elokuvaa. Ehdin lukea kirjan helposti, mutta en valitettavasti kakkosta. Elokuvan jälkeen lainasin isältäni loput kolme siihen mennessä ilmestynyttä kirjaa hänen yöpöydältään, mikä tuntuu todella hassulta näin jälkikäteen ajateltuna! Vitosta piti sitten jo odottaa. :)

Mahtava muisto! :) 

Annami (Ei varmistettu) http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi

Arvasin jo ennen testin tekemistä, että paras Potter-ystäväni ei voi olla kukaan muu kuin Hermione. Olin aivan oikeassa. Muuten olisin epäillyt testin luotettavuutta, koska en ole ikinä samaistunut kehenkään muuhun kirjan henkilöön niin paljon kuin Hermioneen. :)

En ole aivan varma, missä olin, kun luin ensimmäistä Potteria. Olin todennäköisesti toisella tai kolmannella luokalla. Sen muistan, että ennen Potter-huumaa äitini lainasi kirjan minulle takakannen perusteella. Muistaakseni en kuitenkaan lukenut sitä vielä silloin. Taisin pitää alkua hieman tylsänä (voi minua!), mutta todennäköisesti kuulin kirjasta sitten vielä muualta ja luin sen sitten. Ihastuin heti, kun vain annoin kirjalle kunnon mahdollisuuden. Tosin vieläkin pidän ensimmäisen alkua hieman tylsänä. Joskus olen lukenut Viisasten kiven jopa niin, että olen aloittanut lukemisen vasta Viistokujalle pääsystä.

Potterfanit (Ei varmistettu)

Meidän Kalle oli Tapiolan kirjaston Potter-illassa. Ei sitä meinannut millään saada sieltä pois, vaikka seuraavana aamuna koulua :).

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.