Virkkukoukkunen & vuoden viehättävin aikuisten värityskirja

Kun ensimmäiset aikuisten värityskirjat saapuivat markkinoille, ensireaktioni oli aika hölmistynyt. En vaan voinut käsittää niiden ideaa. Tai siis tottahan minä nyt sen ymmärsin, että niiden oli tarkoitus jotenkin rauhoittaa, auttaa hallitsemaan stressiä ja mitä kaikkea niistä nyt on höpistykään. Kyllä minä sen tajusin. Mutta sitä en tajunnut, että miksi pitäisi värittää jonkun toisen luomia - usein aika rumiakin - kuvia, sen sijaan, että kävelisi kauppaan, ostaisi sieltä itselleen piirustuslehtiön ja kyniä - ja piirtäisi siihen kuvia ihan itse.

(Enkä minä nyt tosiaan tarkoita sitä, että pitäisi kyetä luomaan joku Van Goghin auringonkukkien tapainen luomus, joka aikaan saadakseen täytyisi repiä ensin vähintäänkin oma korvansa irti päästä eikä lopputulos siltikään olisi lähimainkaan samanlainen.)

Ajatus aikuisten värityskirjasta vaan tuntui niin hassulta. Väkisin näin sieluni silmillä junassa työmatkalla istuvia aikuisia, joiden aika alkaa pikku hiljaa käydä pitkäksi. "Miksei olla jo perillä?" joku huutaa. "Mä en jaksa enää! Milloin ollaan perillä?" joku toinen rutisee. "Tylsää!! Mulla ei ole mitään tekemistä! Keksikää mulle jotain tekemistä!" kolmas narisee. Sitten joku kaivaa laukustaan aikuisten värityskirjan, ryhtyy värittämään ja vaipuu taianomaiseen zen-tilaan. Muut tuijottavat ällistyneinä. "Mäkin haluun!" "Mulle kanssa!" "Mistä tollasia saa?" he huutavat yhteen ääneen, ja kas, aikuisten värityskirjavillitys on syntynyt.

Tässä välissä on tietysti tunnustettava, ettei minulla napinastani huolimatta ole tähän asti ollut kyseisten kirjojen värittämisestä mitään kokemusta. Kunhan huvikseni rutisen. Olen kyllä katsellut niitä usein kaupoissa sillä silmällä, sillä haluaisin kovasti saada selville mihin niiden viehätys todellisuudessa perustuu. Minusta kun useimpien näkemien kirjojen kuvat vain ovat olleet tähän asti noh, jos eivät rumia, niin eivät myöskään kovin kaan inspiroivan näköisiä.

Mieleni muuttui kuitenkin kerta heitolla, kun näin tämän:

 

Tiedättehän Virkkukoukkusen? Tuon ihanan iloisen imatralaisen yrityksen, jonka käsinpiirretyt uniikit tekstiilit hauskoine kuvineen ja hulvattominen teksteineen eivät vain voi olla naurattamatta. Pakkohan tuo värityskirja oli siis saada. Siitä kun tiesi heti, että se tulisi poikkeamaan valtavirrasta (niih, aikuisten värityskirjojen valtavasta virrasta...) ja olemaan aiva yhtä ihana ja persoonallinen kuin Virkkukoukkusen muutkin tuotteet.

Virkkukoukkusen aikuisten värityskirja Vol. 1 on niin riemukas ja poikkeaa niin raikkaalla tavalla siitä jokaikisen kaupan hyllyiltä löytyvän mandalakuvioilla varustettujen värityskirjojen joukosta, että pakkohan tuo oli saada.

Ihan parasta Virkkukoukkusen värityskirjassa on se, että se ilahduttaa, inspiroi ja vähentää stressiä ihan jo pelkästään kirjan hauskoja kuvia katsoessa ja hilpeitä elämänviisauksia lukiessa, vaikkei niitä edes värittäisi! (Aion kyllä. Pitäisi vain ensin hankkia ne värikynät.)

Tämä pätee ainakin Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajaan:  Ei kannata miettii liikaa tai käy särkee päätä

Virkkukoukkusen värityskirja, Vol.1 (2015)

 

 

Kommentit

annam_
anna k.

Haha hauska lukea kuinka hölmistynyt ensireaktio lopulta vaihtuu värityskirjan hankintaan! :) Mä innostuin värityskirjoista vuosi sitten kun luin niistä yhdestä lilyn blogista. Silloin niitä ei vielä kaupoista löytynyt, joten piti tilata netistä. Itse en ole kummoinen piirtäjä, mutta tykkään värittää, ja siihen tarpeeseen aikuisten värityskirjat on ihan mainio ratkaisu. Ei tarvitse hermostua siitä, kun piirtäminen ei onnistu eikä tarvitse piirtää aina niitä samoja kukkia, joita on piirtänyt jo 15 vuotta kun ei muutakaan osaa.. :D Mulle mandalat ja luontoaiheet uppoaa, joten kauppojen tarjonta tällä hetkellä on kovasti mieleen. Mutta ymmärrän hyvin, miksi tuo Virkkukoukkusen värityskirja voi olla sellainen, johon tykästyy, vaikkei aiemmin olisi värityskirjoista piitannutkaan. :)

Hih, ei munkaan piirtäminen kovin kummoista ole, sellaista tikku-ukkotouhua lähinnä :D. Mun väritykuvasinto tyssähti joskus ala-asteella, kun saatiin väritettäväksi semmoinen "salmiakkikuvio", jonka sisällä oli pienempiä salmiakkikuvioita. Mun silmissäni se näytti ihan timantilta ;)  Mun mielestäni se timantti oli kuitenkin oli yksivärinen, joten ryhdyin sitten kiihkeästi värittämään sitä koko kuviota yhdellä värillä (sellaisella vaaleanvioletilla, muistutti mielestäni eniten timantin väriä, sikäli kun mulla tietysti sen ikäisenä oli aivan järjettömästi kokemusta timanteista, mutta joo.,..) Mun lopputuloksen nähdessään opettaja sai ihan hirveän raivarin ja haukkui mut maan rakoon huutaen, että "jokainen ison kuvion sisällä oleva pienempi kuvio olisi pitänyt värittää eri värillä, senkin *#%&*!" (Tämä tapahtui ulkomailla, toivottavasti Suomessa ei kukaan opettaja olisi tehnyt näin.) Vähän meni into siinä. Mitähän se opettaja olis tuumannut, jos olisin värittänyt koko kuvion mustaksi ja selittänyt sille, että "tämä on sellainen suomalainen karkki"? :D

Sit Suomeen muutettua ryhdyin värittämään koulussa jossain värityskuvassa olevaa vauvan naamaa vaaleanpunaiseksi.Luokan pahin kiusaaja sai päähänsä, että vauvojen naamat eivät kertakaikkisesti voi olla vaaleanpunaisia ja ryhtyi kailottamaan sitä koko luokalle, että olenkos vähän tyhmä, kun väritin vauvan naaman VAALEANPUNAISEKSI! Pian kaikki olivat samaa mieltä. (Itse värittäisin vauvan naaman kuitenkin varmaan edelleen vaaleanpunaiseksi. Siis värityskuvassa. Enhän minä nyt oikeiden vauvojen  naamoja sentään.Sehän se nyt olisi.)

Väritätkö muuten värikynillä vai -tusseilla? Olis tosi kiva, jos värit myytäis niiden kirjojen yhteydessä. t. värityskirjoista lapsena traumatisoitunut ;)

 

 

 

 

annam_
anna k.

Voi apua millaisia väritystraumoja! Miten opettaja voi sanoa tuollaista, sehän oli sun näkemys, että se on timantti ja yksivärinen. Oispa jännä tietää, miten kyseinen ihminen olisi reagoinut siihen mustaan salmiakkiin. :'D Ja mitä tuohon vauvan kasvojen väriin tulee, niin jos ihonväristä kynää ei ole saatavissa (niinkuin ei niissä koulujen muutaman värin paketissa yleensä olekaan) niin kyllä mäkin vaaleanpunaisella värittäisin.

Mulla on värikynät sekä ohutkärkiset tussit, väritän molemmilla vähän vaihdellen. Suuria alueita en viitsi ohuilla tusseilla värittää, niihin tarvis ehkä olla paksummat. Ihan perus värikynät riittää musta hyvin (esim. Staedtler tai Stabilo on musta riittävän hyviä, niitä ihan muutaman euron paketteja, joissa on hirveesti värejä ei ehkä kannata ostaa, niissä ei ole oikein pigmenttiä). :)

No sanos muuta, jos ajassa pääsisi taaksepäin, värittäisin ihan piruuttani sen kuvion mustaksi salmiakiksi ;). Kiitos värikynävinkeistä, suuuntaan oitis kauppaan :) (ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta!)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.