Ladataan...

Paitsi että ei ole. Mutta uusimman kirjansa Käen kutsu hän on kyllä kirjoittanut miehen nimellä. Miksi?  Noh, The Guardian -lehden heinäkuisen haastattelun mukaan kirjailija halusi "päästää sisäisen jätkänsä valloilleen" ja nauttia kirjoittamisesta ilman turhia paineita ja etukäteishössötystä.

Kirjan kustannustoimittajakaan ei kuulemma tiennyt käsikirjoitusta lukiessaan sen olevan kirjoitettu salanimellä, eikä olisi koskaan uskonut sen olevan "naisen kirjoittama". Jassoo.

Robert Galbraithin todellinen identiteetti onnistuttiin Britanniassa salaamaan noin kolme kuukauden ajan kirjan ilmestymisensä jälkeen (kirja ilmestyi siellä huhtikuussa). Kävin kurkkaamassa kirjan arvosteluja Amazon.comin sivuilla ja siellä joku on vielä heinäkuussa arvioinut kirjan näin: "kirja on niin hyvin kirjoitettu, että muutaman vuoden kuluessa varmaan paljastetaan, että kyseessä on salanimi, jonka takana on joku tunnettu kirjailija."

Suomennos ilmestyy Otavan kustantamana lokakuussa, joten vielä en siis pysty itse kirjaa kommentoimaan. Jatkoa seuraa, joten pysykää kuulolla...

Mitä mieltä sinä olet salanimistä? Hyvä idea vai ei? 

 

Ladataan...

Oletko joskus haaveillut siitä, että voisit vain paeta maailmaa ja ulkoistaa arjen pyörittämisen jollekin toiselle?

Seattlessa asuva Bernadette Fox on 15-vuotiaan Been äiti jota ahdistaa - ja pahasti. Niin pahasti, että arjen pyörittäminen, omasta asunnosta poistuminen ja tyttären koulukaverien äitien paheksuvat katseet tuntuvat hänestä useimpina päivinä aivan ylivoimaisilta. Bernadettelle tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä hän on ulkoistanut arkiaskareiden hoitamisen laskujen maksamisesta matkavarauksiin ja vaatehankintoihin virtuaaliselle avustajalleen - Intiaan. Microsoftilla työskentelevä nörttiguruavomies on niin keskittynyt omaan uraansa, ettei ole huomannut, että "äidillä ei nyt mene ihan hyvin".

Bernadette ei kuitenkaan ole mikään säälittävä tapaus, vaan ihana, omalaatuinen, eksentrinen ja aivan kerta kaikkisen hurmaava hahmo, joka pistää luun kurkkuun häntä syvästi paheksuville perheenäideille.

Eräänä päivänä Bernadette katoaa kuin tuhka tuuleen. Bee ei suostu uskomaan, että oma rakas äiti voisi noin vain hävitä ja ryhtyy itsepintaisesti tätä etsimään.

Missä olet, Bernadette on nykyaikainen kirjeromaani, joka on kerrottu sähköpostiviestien, kirjeiden, FBI:n raporttien ja muiden dokumenttien muodossa. 

Kun ostin kirjan, en tiennyt siitä yhtikäs mitään. Poimin sen kirjakaupassa mukaani viehättävän kannen perusteella ja kun takakansitekstikin vaikutti lupaavalta, päätin hankkia sen lomalukemiseksi. Kirjakaupan kassalla myyjä kehui kirjaa "hulvattoman hauskaksi". 

Missä olet, Bernadette? on toki hauska(kin), mutta ennen kaikkea se on raastavan koskettava, mukaansa tempaava, ajatuksia herättävä ja nerokas satiiri, jossa äitien ja tyttärien välejä kuvataan ihanan lämpimällä tavalla.

Ainakin itseni tarina sai paikoitellen jopa surumieliseksi, niin syvällisiä ja tärkeitä teemoja, kuten ulkopuolisuutta, erilaisuuden sietokykyä, itsekkyyttä, ahdistuneisuutta, siinä käsitellään. Pohdin kirjaa vielä pitkään lukemisen jälkeen, mikä lienee hyvän kirjan merkki?

Suosittelen lämpimästi!

Alkuperäisteos: Maria Semple: Where'd you go, Bernadette? 

 

 

Ladataan...

 

Tässä on kirja, jonka ilmestymistä odotin kuin kuuta nousevaa. Vaikken ennen kirjan ostamista tiennyt siitä juuri mitään, se hurmasi minut jo etukäteen uskomattoman kauniilla kannellaan ja vilpittömän ihanalla nimellään. Kun kirja sitten vihdoin ilmestyi, en joutunut pettymään. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin heti ensimmäiset lauseet luettuani. 

Jos olet joskus kokenut, että juuri sinulla on aivan erityinen suhde johonkin kirjaan, kirjailijaan tai vaikkapa laulajaan, että juuri tai vain sinä ymmärrät häntä jollain aivan erityisellä tavalla, että juuri sinä pystyt samaistumaan tämän henkilön tunteisiin ja tajuat täsmälleen mitä hän sanoillaan tarkoittaa, lue tämä kirja.

Jos olet joskus tuntenut, ettet ole kokonainen, ellet pääse käymään tämän kirjailijan tai muun taitelijan kotiseudulla, näkemään paikkoja, joista hän kirjoittaa tai kokemaan asioita, joita hän on kokenut, lue tämä kirja.

Kirjassa Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin Mia Kankimäki kuvaa matkaansa tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin jalan jäljille Kiotoon. Kankimäki kertoo kokemuksistaan ja ajatuksistaan rehellisesti ja kaunistelematta, vailla Facebook-kuorrutusta. Uskon ja toivon, että juuri tästä(kin) syystä kirja tulee hurmaamaan monet lukijat.

Suosittelen kirjaa lämpimästi myös kaikille, jotka rakastavat listojen laatimista. Sellaisia piti myös Sei teoksessaan Makura no Soshi (Tyynynaluskirja), joka on kokoelma huomioita hovielämästä, ihmissuhteista, luonnosta ja muista hänelle tärkeistä asioista. Kankimäen kirja sisältää siis lukuisia ihania listoja sekä Sein että kirjailijan itsensä havainnoimista asioista. Kuten asioista jotka saavat sydämen lyömään nopeammin...

Kirjassa ilahduttaneita asioita

upea, kaunis kansi

ihana nimi

mukaansa tempaava tutkimusmatka, jota seuraa kuin parasta romaania

listat joita haluaa täydentää itsekin 

itselle ennestään vieras aihepiiri, joka tempaisi täysin mukanaan

 

 

Ladataan...

Kirjablogin perustaminen ei ole helppoa. Sen nimeäminen on vielä vaikeampaa. Sen sain karvaasti kokea tälle blogille nimeä miettiessäni. Juuri kun luulin löytäneeni pitkällisen pohdinnan jälkeen blogilleni suorastaan nerokkaan ja ainakin omasta mielestäni aivan äärettömän persoonallisen nimen - ja ehdin blogin jo perustaakin - huomasin jonkun keksineen saman idean jo kauan minua ennen. Noh, pyörää on tunnetusti vaikea keksiä uudelleen ja niinpä moni osuva kirjablogin nimi on jo käytössä.

Tässä nyt sitten uusi yritys, uudella nimellä. Tervetuloa tuhannen ja yhden kirjan maailmaan!