Ladataan...

GAAH. Nyt se on sitten totta. Bridget Jones ja Mark Darcy palaavat kuin palaavatkin valkokankaalle! Jälkimmäinen jopa ihkaelävänä - eli kyseessä ei siis ole kirjan Bridget Jones: Mad About the Boy -filmatisointi. Sen sijaan elokuva Bridget Jones's Baby tulee pohjautumaan ainakin pääosin Helen Fieldingin The Independent- lehdelle kirjoittamiin vanhoihin kolumneihin. Tarkemmin sanottuna niistä uusimpiin, jotka ilmestyivät lehdessä vuonna 2006. 

Elokuvaprojekti on ollut suunnitteilla useita vuosia, mutta tähän asti on aina tullut mutkia matkaan. Nyt elokuvan kuvaukset ovat vihdoin täydessä käynnissä, sillä Renée Zellweger ja Colin Firth on bongattu syys-lokakuussa useissa paikoissa ympäri Lontoota kohtauksia kuvaamassa. 

Daniel Cleaveria esittänyttä Hugh Grantia ei elokuvassa kuitenkaan nähdä (*sigh*), koska näyttelijä pettyi käsikirjoitukseen. Hänen sijaansa leffassa tullaan näkemään Patrick Dempsey. (Ei huolta, hän ei esitä Cleaveria). 

Edellisten Bridget Jones -elokuvien tapaan kolmannen osan ohjaa Helen Fieldingin hyvä ystävä Sharon Maguire, ja käsikirjoituksen ovat laatineet Helen Fielding ja erityisesti kirjoistaan One Day ja Us tunnettu David Nicholls. Epäilemättä käsikirjoitukseen on jouduttu tekemään jos jonkinlaisia muutoksia, sillä Helen Fieldingin alkuperäisessä kolumnissa Daniel Cleaverilla oli vauvan suhteen noh, "melkoisen iso rooli". Iso rooli on toki Mark Darcyllakin, kuten alla, Bridgetin vauvan ristiäisistä olevasta otoksesta voi päätellä:

 

 

Juoruja on viritelty myös siitä, että kuvausten aloittamista olisivat hidastaneet Renée Zellwegerin ja Helen Fieldingin huonot välit. Juorut saivat alkunsa Mad About the Boy -kirjan julkaisemisen aikoihin. Niiden loppusanoissa Fielding nimittäin kiittää lukuisia ihmisiä Colin Firth ja Hugh Grant mukaan lukien - mutta Renéen kiitoksista tyystin pois.(Syiksi on epäilty kaikkea alkaen siitä, että "naiset olivat liian eriluonteisia eivätkä ystävystyneet kuvausten aikana" päätyen siihen, ettei Renéen Bridget vastannut lainkaan Helen Fieldingin omaa näkemystä luomastaan hahmosta. Näyttelijä olisi silti päättänyt pitää päänsä ja tulkita roolin omalla tavallaan. 

Nykytietojen mukaan elokuvan ensi-ilta tulee olemaan syyskuussa 2016. Colin Firthin mukaan elokuvaprojekti on kuitenkin edennyt niin hitaasti, että tätä vauhtia se tulee kertomaan Bridget Jonesin lapsenlapsesta.

Itseäni jotenkin arveluttaa koko elokuvaprojekti. Sen verran suuri Bridget Jones -kirjojen fani olin aikoinani, että suhtauduin niihin ensimmäisiinkin elokuviin aika suurella varauksella. Meni vuosia ennen kuin opin hyväksymään ne "ihan hauskoina romanttisina komedioina, joilla ei tosin ole alkuperäisten kirjojen kanssa juuri mitään tekemistä". Nykyisin niitä on ihan hauska katsoa, vaikka ehkä jotain elokuvan onnistumisesta - tai sitten omasta oudosta elokuvamaustani - kertonee se, että mielestäni koko ensimmäisen elokuvan paras kohta on edelleen Mark Darcyn ja Daniel Cleaverin tappelu, eli se, jossa kesken kaiken pysähdytään laulamaan kreikkalaisessa ravintolassa "Happy Birthday dear what's-his-name", ja sitten taas jatketaan.

Mitä mieltä te olette tulevasta elokuvaprojektista, ja siitä, että se perustuu Mad About the Boy -kirjan sijaan Fieldingin sanomalehtikolumneihin? Itse epäilen, että saattaisihan kyseessä olla jonkinlainen näiden kahden yhdistelmäkin. 

Tässä vielä pätkä tulevan elokuvan kuvauksista:

Share

Ladataan...

Lokakuu on ollut Sophie Kinsellan ystäville ihanaa aikaa. Kuun alussa ilmestyi suomeksi kirjailijan nuortenromaani Kadonnut: Audrey, ja tänään julkaistiin Himoshoppaaja -fanien hartaasti odottama Shopaholic to the Rescue

Kinsellakuun kunniaksi arvon blogissani Otavan lahjoittaman Kadonnut: Audrey -kirjan, jota suosittelen lämpimästi myös aikuisille! Olen itse kirjan puolessa välissä, ja olen aivan hurmaantunut! (No en minä siellä kirjan välissä tietenkään fyysisesti sijaitse. Että ei paniikkia, kuten Becky Brandon, o.s. Bloomwood, sanoisi. Ihan pelkän kirjan saatte, ilman pelkoa että mukana tulisi yksi litistynyt kirjabloggaaja!)

Voit voittaa kirjan omaksesi kertomalla kommenttikentässä millaisista aiheista haluaisit jatkossa Tuhat ja yksi kirjaa -blogissani lukea. Kirja arvotaan kaikkien vastanneiden kesken. Vastausaikaa on kokonainen viikko, eli 30.10 asti. Good luck, may the best woman or man win! 

Alla olevassa kanadalaisen Indigo -lehden haastattelussa Sophie Kinsella kertoo muun muassa siitä, miten paljon Himoshoppaaja -hahmossa on häntä itseään sekä ketkä toimivat kirjoitusvaiheessa Kadonnut: Audrey -kirjan parhaina kriitikkoina... 

Share

Ladataan...

  Kuva: irisihmemaassa (Kirjabloggaaja pahoittelee kuvan huonoa laatua, mutta tunnustaa syöneensä suklaalevyn ennen kuin ehti ottaa siitä paremman kuvan.) 

Muita tiistaitunnustuksia:

  • Pitkää elokuvaa ei kannata ryhtyä katsomaan myöhään arki-iltana. Ei vaikka elokuva olisi Steven Spielbergin Lincoln. Ei vaikka sen pääosassa olisi maailmankaikkeuden lahjakkaimpiin kuuluva näyttelijä Daniel Day-Lewis. Voi nimittäin olla, että seuraavana päivänä vähän väsyttää. Voi olla, ettei seuraavasta päivästä tule silloin yhtään mitään.
  • Jos mies ei innostu kello 00.30 keskustelemaan syvällisesti Yhdysvaltain perustuslain 13. lisäyksestä tai siitä miten valtavan viisas mies Abraham Lincoln oli, ei kannata hermostua. Voi olla, että hänkin on siihen aikaan jo aika väsynyt. (Aviomies, ei Lincoln.) 
  • Uni, jossa pääsee avustajaksi Buckinghamin palatsiin ja jossa kuningatar Elisabet kysyy haluaisitko kupillisen teetä ('would you like to have a cup of tea, my dear?') ei välttämättä ole enneuni. Etenkään jos unessa pääsee avustajaksi prinsessa Dianan toisiin häihin. 
  • Enneuni ei ole myöskään välttämättä se, jossa pääsee ravintolassa istumaan samaan pöytään Colin Firthin ja Hugh Grantin kanssa. Mikä on ehkä hyvä asia, sillä Colin Firth hermostui unessa kirjabloggaajan 'huonoon käytökseen' niin, että marssi vaimonsa kanssa ravintolasta ulos kesken illallisen. Enkä minä tehnyt muuta kuin totesin tarjoilijalle, ettei katkarapucocktail ole jälkiruoka. Höh.
  • Lokakuu on ollut aikamoista aikaa Sophie Kinsella -faneille... Ensi viikon torstaina (22.10) ilmestyy Himoshoppaajan uusin osa, Shopaholic to the Rescue ja eilen...
  • postissa saapui jotain aivan ihanaa, eli Sophie Kinsellan hartaasti odottamani kirja Kadonnut.Audrey! Otavalle tuhannet kiitokset arvostelukappaleesta! Olin odotellut kiihkeästi lokakuun loppua, jolloin kirjan suomennoksen oli alunperin tarkoitus ilmestyä. Mutta voi kaatunut kahvikuppini sentään, teos olikin kaupoissa jo viime torstaina (syvä huokaus). Tunnustan, että Kinsellan suurena fanina olisin toki halunnut olla ensimmäisten suomalaisten bloggaajien joukossa kirjoittamassa hänen ensimmäisestä nuortenkirjastaan. Mutta ei se mitään. Ryhdyn lukemaan kirjaa pikavauhdilla ja postaan arvostelun mahdollisimman pian. Alun perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta. (Se Kinsellan kirja siis, en minä nyt sentään tässä omia arvostelujani kehu *punastuu*
  • Kirja-arvosteluani ennen on kuitenkin luvassa aivan ihana (vai pitäisikö sanoa ihku, kun kyseessä nuorisokirja?)  Kadonnut.Audrey -kirjaan liittyvä yllätys teille, blogini lukijat! (Vinkki: jos haluat tietää tarkemmin mistä on kyse, kannattaa tulla kurkkaamaan blogiani uudestaan lähipäivinä!)

 

Share

Ladataan...

 

Niinpä niin. Suomessa vietetään tänään sekä Aleksis Kiven että suomalaisen kirjallisuuden päivää, minkä kunniaksi olisi tietysti hyvä valita lauantain lukukirjaksi joku suomalainen kirja. Miksei peräti päivänsankarilta itseltään?

Muualla maailmalla tänään vietetään kuitenkin kansainvälistä Star Wars -lukupäivää - tai pitäisikö sanoa Luke-upäivää? Star Wars Reads Dayn tarkoituksena on paitsi koota intohimoisia Star Wars-faneja yhteen hauskojen tapahtumien merkeissä, myös innostaa niin lapsia kuin aikuisia lukemaan enemmän.

Ja jos näiden leffojen yhdistäminen lukemiseen tuntuu äkkisiltään hieman kaukaa haetulta (noh, luetaanhan leffoistakin tietysti tekstitys...), niin leffojen lisäksi myös Star Wars -kirjoja on olemassa hurja määrä ja lisää niin romaaneja, sarjakuvia kuin tietokirjojakin ilmestyy kovaa vauhtia ennen kuin Force Awakens saa ensi-iltansa 18. joulukuuta. (Eräät ehkä laskevat jo päiviä. Niitä on muuten 68.)

Star Wars Reads Dayhin osallistuu useita tuhansia kirjastoja ja kirjakauppoja ympäri maailman. Suomesta en äkkisiltään mitään lukupäivään liittyviä tapahtumia kuitenkaan löytänyt, mikä kyllä hiukan harmittaa (purkaa vaivihkaa Prinsessa Leia-kampauksensa).

Mutta jos perheestäsi löytyy elokuvasarjan pienempiä tai isompia faneja, niin mikään ei tietenkään estä järjestämästä sen kunniaksi jotain kivaa itse, kuten vaikkapa Star Wars -leffavisaa tai leffojen parhaimpien repliikkien siteeraamista (tyyliin kuka muistaa ne parhaiten ulkoa?). Kirjastosta tai kirjakaupasta voi käydä vilkaisemassa, josko sieltä löytyisi jotain teemaan liittyvää luettavaa, ja mikäänhän ei tietenkään kruunaa päivää paremmin kuin leffatrilogian (huom. trilogian, unohdetaan nyt ne kammottavat uudemmat osat) katsominen. Ja jos Star Wars (miksi ihmeessä sen nimi piti muuten Suomessakin muuttaa englanninkieliseksi? Mitä vikaa oli vanhassa kunnon Tähtien sodassa?) ei yhtään nappaa, niin mikäs estää viettämästä vaikkapa Aleksis Kiven päivää samantyylisilllä tapahtumilla? Ettäs mitkä olivatkaan seitsemän veljeksen nimet ikäjärjestyksessä? ;)

Jaa mitenkä minä nyt sitten aion tämän kauantaisen lukupäiväni viettää? Uppoutumalla Antto Terraksen hillittömiä naurupyrskähdyksiä aiheuttavaan kirjaan Stockmann Yard (arvostelu tulossa myöhemmin) ja kruunaamalla lukuhetken juomalla lattea R2 D2-mukistani (täh, sanoinko oikeasti noin, eihän minulla nyt sellaista...) 

 

Kuvat: www.starwars.com

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Kun ensimmäiset aikuisten värityskirjat saapuivat markkinoille, ensireaktioni oli aika hölmistynyt. En vaan voinut käsittää niiden ideaa. Tai siis tottahan minä nyt sen ymmärsin, että niiden oli tarkoitus jotenkin rauhoittaa, auttaa hallitsemaan stressiä ja mitä kaikkea niistä nyt on höpistykään. Kyllä minä sen tajusin. Mutta sitä en tajunnut, että miksi pitäisi värittää jonkun toisen luomia - usein aika rumiakin - kuvia, sen sijaan, että kävelisi kauppaan, ostaisi sieltä itselleen piirustuslehtiön ja kyniä - ja piirtäisi siihen kuvia ihan itse.

(Enkä minä nyt tosiaan tarkoita sitä, että pitäisi kyetä luomaan joku Van Goghin auringonkukkien tapainen luomus, joka aikaan saadakseen täytyisi repiä ensin vähintäänkin oma korvansa irti päästä eikä lopputulos siltikään olisi lähimainkaan samanlainen.)

Ajatus aikuisten värityskirjasta vaan tuntui niin hassulta. Väkisin näin sieluni silmillä junassa työmatkalla istuvia aikuisia, joiden aika alkaa pikku hiljaa käydä pitkäksi. "Miksei olla jo perillä?" joku huutaa. "Mä en jaksa enää! Milloin ollaan perillä?" joku toinen rutisee. "Tylsää!! Mulla ei ole mitään tekemistä! Keksikää mulle jotain tekemistä!" kolmas narisee. Sitten joku kaivaa laukustaan aikuisten värityskirjan, ryhtyy värittämään ja vaipuu taianomaiseen zen-tilaan. Muut tuijottavat ällistyneinä. "Mäkin haluun!" "Mulle kanssa!" "Mistä tollasia saa?" he huutavat yhteen ääneen, ja kas, aikuisten värityskirjavillitys on syntynyt.

Tässä välissä on tietysti tunnustettava, ettei minulla napinastani huolimatta ole tähän asti ollut kyseisten kirjojen värittämisestä mitään kokemusta. Kunhan huvikseni rutisen. Olen kyllä katsellut niitä usein kaupoissa sillä silmällä, sillä haluaisin kovasti saada selville mihin niiden viehätys todellisuudessa perustuu. Minusta kun useimpien näkemien kirjojen kuvat vain ovat olleet tähän asti noh, jos eivät rumia, niin eivät myöskään kovin kaan inspiroivan näköisiä.

Mieleni muuttui kuitenkin kerta heitolla, kun näin tämän:

 

Tiedättehän Virkkukoukkusen? Tuon ihanan iloisen imatralaisen yrityksen, jonka käsinpiirretyt uniikit tekstiilit hauskoine kuvineen ja hulvattominen teksteineen eivät vain voi olla naurattamatta. Pakkohan tuo värityskirja oli siis saada. Siitä kun tiesi heti, että se tulisi poikkeamaan valtavirrasta (niih, aikuisten värityskirjojen valtavasta virrasta...) ja olemaan aiva yhtä ihana ja persoonallinen kuin Virkkukoukkusen muutkin tuotteet.

Virkkukoukkusen aikuisten värityskirja Vol. 1 on niin riemukas ja poikkeaa niin raikkaalla tavalla siitä jokaikisen kaupan hyllyiltä löytyvän mandalakuvioilla varustettujen värityskirjojen joukosta, että pakkohan tuo oli saada.

Ihan parasta Virkkukoukkusen värityskirjassa on se, että se ilahduttaa, inspiroi ja vähentää stressiä ihan jo pelkästään kirjan hauskoja kuvia katsoessa ja hilpeitä elämänviisauksia lukiessa, vaikkei niitä edes värittäisi! (Aion kyllä. Pitäisi vain ensin hankkia ne värikynät.)

Tämä pätee ainakin Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajaan:  Ei kannata miettii liikaa tai käy särkee päätä

Virkkukoukkusen värityskirja, Vol.1 (2015)

 

 

Share

Ladataan...

Tuhat ja yksi kirjaa -blogi on viettänyt jälleen hiljaiseloa. Himoshoppaaja-laskuri piti tylysti keskeyttää "teknisten ongelmien vuoksi" (blogini meni päivittäisten päivitysten myötä jostain syystä aina sekaisin ja sen myötä bloggajalla puolestaan meni hermot). Toinen syy oli sitten se, ettei sitä laskuria/faktalaatikkoa tainnut tuolta sivun alareunasta kukaaan juuri löytääkään. Mutta ei hätä ole tämän näköinen - koska Sophie Kinsellalta ilmestyy tässä kuussa kokonaiset kaksi kirjaa, palaan kirjailijaan ihan pian, tosin nyt ihan normaalipäivityksissä. Tässä sitten kaikenlaisia muita keskiviikkokuulumisia. 

  • Näin äsken Jamie Oliverin. Siinä hän seisoi, kadun toisella puolella, kun odotin liikennevalojen vaihtumista. Olin todella otettu ja riemuissani, että hän oli tullut ihan Suomeen asti - kenties mainostamaan jotain uutta kirjaansa? Valmistauduin hymyilemään hänelle säteilevästi ja pyytämään pikaisesti pientä reseptivinkkiä. Kun pääsin lähemmäs, Jamie Oliver olikin pieni vanha mummeli. Olisikohan vihdoin aika hankkia uudet silmälasit?
  • Keskiviikosta ei kertakaikkisesti voi selvitä saamatta tietää, kuka Brontën sisaruksista on. Tämän elämää mullistavan seikan voit selvittää vastaamalla Telegraph-lehden testiin: http://www.telegraph.co.uk/books/authors/quiz-which-bronte-are-you/ 
  • Kävin Kuopiossa. Sieltä löytyi aivan ihana kirjakahvila, Kahvila Kaneli. Vanhoilla huonekaluilla ja kirjoilla sisustettu kahvila suorastaan kutsui vetäytymään hetkeksi lukemaan lempikirjaa herkullista erikoiskahvia hörppien (suosittelen kanelilattea) ja ihania leivoksia napostellen.(Korjaan: leivosta napostellen. Yhtä leivosta. Useampi leivos, sehän se nyt olisi...*vilkaisee syyllisen oloisena vatsamakkaroihinsa päin*).

  • Junamatka Kuopioon oli kuolettava. Meillä oli eväinä patongit. Mitä hiljaisemmin ja huomaamattomammin yritin syödä, sitä enemmän ihmiset tuntuivat kiinnittävän minuun huomiota. Salaatinpalaset lentelivät sinne tänne, kastike valui pitkin leukaa. Joka haukkaus kuulosti leijonan karjaisulta. Jälkiruoaksi ostettu mutakakku lensi lattialle ja möhjääntyi kenkien alle. Vastapäätä istuvan naisen katse oli... noh, paljon puhuva. Vinkki: ei kannata valita patonkia matkaevääksi, jos ei halua herättää ihmisten huomiota. 
  • Colin Firthin pojasta tulee Mr/Mark Darcy Junior! No eikä tule, mutta läheltä liipppaa... Colinin poika Will debytoi nimittäin pian valkokankaalla romanttisessa komediassa nimeltä Love Type D. Siinä yhdennettätoista kertaa pakit saava nuori nainen saa selville omaavansa "rukkasille" altistavan harvinaisen geenin. Leffan miespääosaa esittää kukas muu kuin Will Colinin poika Firth. Joka on muuten aivan hämmentävän paljon isänsä näköinen.

                                           

  • Olettehan jo varanneet liput Hamletiin, jossa tanskalaista prinssiä näyttelee Suomessakin kahvia juomassa käynyt Benedict Cumberbatch? Lontoon National Theaterin esitykset myytiin loppuun salamavauhtia, mutta onneksi apuun kiitää Finnkino, joka näyttää esityksen tallenteena lokakuun lopussa (ja joissain paikoissa myös marraskuun alussa). Pääkaupunkiseudulla osa esityksistä on jo myyty loppuun, joten jos lippua ei vielä ole, niin nyt lippuluukulle, mars mars!
  • Iki-ihana Heli Laaksonen lähti eilen keskikokoiselle perunannostokiertueelleHelsingissä häntä ei valitettavasti kiertueella nähdä, mutta käykääpä kurkkaamassa nettisivuiltaan, jos esiintyisi jossain teidän lähellänne. (Helsinkiinkin Heli saapuu onneksi kirjamessuille lokakuun lopussa, eli kaikki toivo ei ole pääkaupunkiseutulaisillakaan menetetty.)

Kuvat: irisihmemaassa, screendaily.com

Share