Ladataan...

Tällaista blogikirjoitusta en olekaan vielä koskaan joutunut tekemään. Aika harvoin sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa on ensin kirjoittanut blogiin suuresti ihailemansa ihmisen kirjoittamasta kirjasta - ja seuraava postaus onkin tuon kyseisen ihmisen muistokirjoitus. :(

Edellinen juttuni käsitteli suurelle yleisölle Star Wars -elokuvien Prinsessa Leiana tutuksi tulleen Carrie Fisherin muistelmia. Eilen aamulla (Yhdysvaltojen aikaa) Carrie Fisher nukkui pois. Carrie sai viime perjantaina massiivisen sydänkohtauksen lennolla Lontoosta Los Angelesiin. Me Star Wars -fanit toivoimme sydämiemme pohjasta, että hän vielä toipuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja nyt hän on poissa. 

Kuulostan varmasti typerältä sanoessani, että itken tätä kirjoittaessa. Itken, koska tuntuu siltä kuin rakas sukulainen olisi nukkunut pois. Carrie Fisher on ollut minulle äärettömän tärkeä ihminen lapsuudestani saakka paitsi Star Wars -elokuvien takia, myös kirjailijana, muiden elokuvien näyttelijänä ja ennen kaikkea omana itsenään.

Tapasin hänet mieheni kanssa viime kesänä Lontoon Star Wars Celebrationissa eli maailman suurimmassa SW-fanitapaamisessa. Kunnon nörttimeininkiä siis. Carrie Fisher on - oli  - hillitön persoona. Huumorintajuinen, todella terävä, lämmin, äidillinen, ihana.

Kävimme ensin kuuntelemassa Carrie Fisherin haastattelun. Häntä haastatteli Star Wars -leffoissa Wicket -ewokkia esittänyt Warwick Davies. Mukana oli myös Carrien koira Gary, enkä muista eläessäni nauraneeni vatsa niin kippurassa kuin seuratessani näiden kolmen henkilökemiaa ;) etenkin sitä, miten urheasti Gary yritti puolustaa rakasta emäntäänsä.

Myöhemmin samana päivänä menimme otattamaan itsestämme kuvan yhdessä Carrien kanssa. Kun tuli meidän vuoromme, tuolilla istuva Carrie totesi: "no teidätpäs minä kaappaankin yhden kumpaankin kainaloon". Siinä sitten höpöteltiin ja kysyin ujosti saisinko halata häntä. Carrie vastasi: "no totta kai!" ja  halasi minua lämpimästi kuin äiti tai rakas täti. Menin siitä äidillisestä halauksesta niin sekaisin, etten ehtinyt seurata mitä mieheni puolella tapahtui. Sitten tuli kuvan ottamisen vuoro. Kun saimme kuvan, sain pienen nauruhepulin: Carrie pitää siinä miestäni leuasta kiinni! Mies näyttää kovin onnelliselta, mikä ei liene ihme... 

Carrie Fisherin mahtavaan persoonaan on lukuisten haastattelujen, fanitapaamisten, omaelämäkerrallisten teosten sekä sosiaalisen median lisäksi voinut seurata esimerkiksi Stephen Fryn QI -ohjelmassa, jossa hän oli useasti nähty vieras. (Stephen Fry ja Carrie olivat hyviä ystäviä). Carrie ei arkaillut kertoa julkisuudessa mielenterveysongelmistaan saati varsin erikoisesta lapsuudestaan kahden aikansa superjulkkiksen lapsena. 

Meille kaikille Star Wars -faneille Carrie oli kuin perheenjäsen. En tule unohtamaan häntä enkä sitä lämmintä halausta koskaan. Enkä pysty kirjoittamaan enempää, koska en kyyneleiltäni näe enää näyttöruutua.

Kun Carrie Fisher kiinnitettiin ensimmäiseen Star Wars -leffaan (siis kröhöm Tähtien sotaan näin suomeksi), George Lucas selitti, että koska avaruudessa ei ole painovoimaa, ihmisen keho laajenee siellä mutta alusvaatteet eivät. Tästä syystä Carrie ei siis voisi käyttää kuvauksissa myöskään rintaliivejä. Carriea asia nauratti kovin. Hän totesikin kirjassaan Wishful Drinking, että haluaisi muistokirjoituksessaan lukevan seuraavasti. So Carrie, this is for you:

"I drowned in moonlight, strangled by my own bra."

- Carrie Fisher (1956 - 2016) 

Carrie & Gary Warwick Daviesin haastateltavana Star Wars Celebrationissa kesällä 2016.

kuva: irisihmemaassa

 

Ladataan...

Kuva: Irisihmemaassa

Jos haluat kuulla miten maailman kuuluisin kierrepullakampaus syntyi tai lukea 19-vuotiaan tytön päiväkirjatilitystä siitä miten "se on tosi ikävä tyyppi enkä mä en oikeastaan yhtään tykkää siitä tai ehkä mä kuitenkin ihan vähän tykkään tai ei kun mä oikeastaan vihaan sitä kun se on niin kamala tai oikeastaan se onkin aivan ihana", niin suosittelen sinulle lämpimästi näyttelijä Carrie Fisherin uusinta kirjaa The Princess Diarist.

Avaruusprinsessan muistelot sisältävät 70 sivua otteita hänen nuoruuden päiväkirjoistaan. Ne saattavat tuntua hämmentävän tutuilta tai sitten eivät, riippuen siitä oletko pitänyt 19-vuotiaana itse päiväkirjaa ja tilittänyt sinne kaikenlaista vaiko etkö ole. Ehkä kuitenkin sillä erotuksella, että "se tyyppi, joka on aivan ihana mutta kuitenkin jotenkin kamala ja vitsi että mä vihaan sitä mutta kun en oikeastaan kuitenkaan" on todennäköisesti ollut joku muu kuin Carrien vastanäyttelijä maailman suosituimpiin kuuluvassa elokuvassa Tähtien sota (tai Star Wars: Episode IV - A New Hope, kuten leffa nykyisin tunnetaan). 

Päiväkirjaotteiden lisäksi Carrie Fisher kertoo "salasuhteesta" muutenkin ja selittää miksi päätti paljastaa asian nyt, 40 vuotta kuvausten jälkeen. Kirjoittaa hän toki jonkin verran - mutta harmillisen vähän - muistakin asioista, kuten siitä, millaista on ollut lapsuus kahden aikansa superjulkkiksen eli Debbie Reynoldsin ja Eddie Fisherin tyttärenä, millaista on ollut elää kaksoiselämää Leia-Carrienä ja millaiselta fanien valtava, nyt jo 40 vuotta jatkunut ylenpalttinen huomio tuntuu. Kirja sisältää myös hupaisia kuvauksia kohtaamisista fanien kanssa. Jos on itse Star Wars -fani, niistä saattaa tunnistaa itsensä. Ei niin, että itse tunnistaisin. Ei sitten laisinkaan.

Vaikka Carrien päiväkirjaotteet ovat sinänsä mielenkiintoista luettavaa, olisin toivonut hänen kertovan enemmän myös itse leffan kuvauksista ja muistakin näyttelijöistä. Toisaalta sellaisiahan nuoruuden päiväkirjat ovat; tilityksiä Siitä Tyypistä.

Kirja on erinomainen joululahja paitsi kaikille Star Wars, Carrie Fisher sekä sen hänen tätä nykyä erittäin kuuluisan vastanäyttelijänsä faneille,  myös jokaiselle joka on joskus pitänyt päiväkirjaa.  

Kirja myös ilmestyi aika sopivaan saumaan, sillä elokuva Rogue One: A Star Wars Story tuli juuri ensi-iltaan. Jos siis tunnet jonkun Star Wars -fanin, joka ei ole elokuvaa vielä nähnyt, liitä kirjan mukaan leffaliput ja unelmalahja on taattu!

Carrie Fisher: The Princess Diarist (Bantam Press, 2016)