Ladataan...

19 vuotta sitten asuin Pariisissa. 

19 vuotta sitten asuin alle 300 metrin päässä Pont de l'Alma -sillasta.

19 vuotta sitten heräsin aamuyöllä ambulanssien meteliin. Niitä oli valtava määrä ja ne ajoivat kuin viimeistä päivää jossain aivan asuntoni kulmilla.

19 vuotta sitten istuin aamupäivällä Sacré-Coeurin portailla ystäväni kanssa.

19 vuotta sitten siinä istuessamme asutralialainen turisti kertoi meille, että Prinsessa Diana on kuollut.

19 vuotta sitten emme uskoneet häntä lainkaan. Eihän Prinsessa Diana voinut olla kuollut. 

19 vuotta sitten selvisi, että ambulanssiletka jonka yöllä kuulin, oli matkalla pelastamaan Prinsessa Dianaa.

19 vuotta sitten selvisi, että kuolonkolari oli tapahtunut Pont de l'Alman tunnelissa, alle 300 metrin päässä asunnoltani.

19 vuotta sitten vein ruusun Pont de l'Almalle. Niin teki moni muukin. Kaikki itkivät.

19 vuotta sitten katsoin Pariisissa ystäväni kanssa Prinsessa Dianan hautajaisia. Itkimme niin, että nenäliinat loppuivat kesken. Ystäväni mies ei kestänyt katsoa (joko meitä tai hautajaisia, en edelleenkään ole varma kumpia), vaan lähti mieluummin baariin. 

19 vuotta sitten.

Silti tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. 

 

 

 

Share

Ladataan...

Heräsin tänään viideltä aamulla. Tietöistä kuuluvaan meteliin. Sama meininki on jatkunut päivästä toiseen. Kai siihen pitäisi tottua jo, mutta kun ei.

Pyöriskelin sängyssä vielä muutaman tunnin. Sitten päätin keittää itselleni ikiaikaisella podikeittimellämme espresson. Silmät sikkaralla tuijotin vuoroin keitintä, vuoroin Han Solo -espressokuppiani. Jotain kummallista siinä oli. Ei Han Solossa. Hänessä ei ole koskaan mitään kummallista. Mitä nyt meni kuolemaan Force Awakensissä, mutta siis noin muuten. Mutta jotain outoa espressossa kuitenkin oli. Vihdoin tajusin, että kupin täytti espresson sijaan podi. Siis se, jonka oli tarkoitus olla siellä keittimessä. 

Ääh. Raahauduin työhuoneeseen siinä toivossa, että tietöiden ja muiden rakennustöiden melu ei kuuluisi sinne niin pahasti. (Kas kun vieressämme sijaitsevan tielaajennuksen lisäksi talomme viereen rakennetaan toinen kerrostalo. Voi näitä ihania hiljaisuuden päiviä.) Hetken aikaa olikin hiljaista. Mutta sitten alkoi toisenlainen meteli. Se kuului tällä kertaa yläkerrastamme. Sellainen meteli, joka kuuluu, kun erittäin natisevassa sängyssä harrastatetaan erittäin pitkään ja hartaasti erittäin kovaäänistä makuuhuonemamboa. Teki mieli hakata päätä tietokoneeseen. Paitsi että en voinut. Mitä jos tietokone olisi hajonnut?

No, kyllä se kohta loppuu, tuuumin. Paitsi että sitten se alkoi uudestaan. Ja jatkui. Taas ja taas ja taas ja taas. Tuli mieleen Dingon Lähetyssaarnaaja -biisin kertosäe. 

Avasin työhuoneen ikkunnan. Noh, sieltä mylvi se työmaameteli.

Kun silmät painuvat väsymyksestä kiinni ja töitä olisi kuitenkin pakko saada tehtyä, mutta metelin takia se ei onnistu, minne "paeta"?

Jos mielessäsi on joku oikeasti toimiva ehdotus, kerro se kommentikentässä ja voita yllärikirja!

Vastausaikaa on ensi keskiviikkoon, eli 31.8 asti. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Voiko Mynthon-pastillilla kirjoittaa? Tätä eksistentiaalista kysymystä jouduin pohtimaan eilen Kansallisoopperan ooppera- ja balettikauden lehdistöavajaisissa. Kun tilaisuus alkoi ja Alminsali pimeni, ryhdyin vaivihkaa kaivelemaan laukustani pientä, sinistä kynää. Paniikki alkoi iskeä, kun sitä ei meinannut löytyä. Haa, vihdoin näin laukussani jotain sinistä. Juuri kun olin saamassa kynän ulos laukusta, tajusin että se onkin Mynthon -rasia. Onneksi laukun uumenista löytyi lopulta toinen kynä. Päätin painaa sen valmiiksi päälle. Tilaisuuden jälkeen valkoinen laukku oli täynnä mielenkiintoisia sinisiä kuvioita. Vähän sellaisia kolmivuotiaan piirtämän näköisiä. 

Mutta nyt itse asiaan, eli Kansallisoopperan tämän kauden ohjelmistoon. Tarjolla on todellakin jokaiselle jotakin! 

Vai mitä tuumaat näistä?

1. Robin (kyllä, se Robin), Iiro Rantala sekä maailmankuulu basso Matti Salminen astuvat yhdessä lavalle Iiro of the Opera -konserttisarjan avauskonsertissa ja saavat varmasti niin tyttäret, äidit kuin mummot pyörtymään. Veikkaanpa, että nämä esitykset menevät kuin kuumille kiville. 

2. Pidätkö sirkuksesta? Miltä kuulostaisi sirkuksen ja oopperan yhdistelmä? Tänä syksynä Kansallisoopperan CircOpera -esityksessä voi ottaa selvää siitä, miltä kuulostaa ja näyttää, kun Oopperan sinforniaorkesteri ja koko kuoro yhdistetään sirkusesitykseen, jossa nähdään huikeita sirkustaitelijoita ja kuullaan oopperan rakastetuimpia aarioita Suomen upeimpien oopperalaulajien esittämäniä. Esityksen solisteina kuullaan ei enempää eikä vähempää kuin tenori Mika Pohjosta ja baritoni Ville Rusasta

Eilisessä tilaisuudessa saimme nähdä CircOperasta pienen näytteen. Ville Rusasen ja Mika Pohjosen Helmenkalastajat-dueton jälkeen arvelisin  koko salin olleen sulaa vahaa.

 

   Bloggaaja mykistyi ihailemansa oopperalaulajan läheisyydessä mutta onnistui kuitenkin räpsäisemään kuvan.

3. Jos rakastat satuja ja haluaisit nähdä miten iki-ihana Liisa Ihmemaassa toimii balettina, siihen tarjoutuu tänä syksynä harvinainen tilaisuus, kun Bostonin baletin koreografi Jorma Elo luo tarinasta aivan uuden teoksen Kansallisbaletille! Musiikiksi Elo on valinnut Bachia, Haydnia ja Händeliä. Lilli Paasikiven mukaan olemaan kaunis kuin koru. Siihen on helppo uskoa. Kirjabloggaajana tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä miten tämä monikerroksinen tarina kerrotaan tanssin ja musiikin keinoin. 

Liisa Ihmemaassa vaikuttaa tällä kaudella myös väliajan tarjoiluihin. Mitä tuumaisit Alice in Wonderland -afternoon teastä, joka sisältää muun muassa pelikorttikuvioilla koristeltuja, mykistyttävän maistuvia macaronseja! 

 

 

Eivätkä väliaikaihanuudet tuohon lopu. Tiesitkö, että Kansallisooppera valmistaa hunajaa omista mehiläispesistä? Sitä tarjotaan monen väliaikaherkun, kuten juustolautasen kera. Syksyn ihanin uutuus, jossa hunajaa päääsee maistamaan on Honey Bubble Tea, josta saimme eilen maistiaiset. Tähän juomaan jäi kerralla koukkuun!

Kuvat: irisihmemaassa

 

 

 

 

Share