Ladataan...

Minä yritin. Minä ihan oikeasti yritin. Mutta kun ei, niin ei.

En oikein vieläkään ole ihan varma mikä suhteessamme meni pieleen.

Rakastuin ehkä liian pian. Ensisilmäyksellä. Ja kun ei toista vielä tunne, ihastuu oikeastaan pelkän ulkonäön perusteella, Niin kai siinä sitten kävi. Mutta kun ulkonäkö on tällainen, miten olisin voinut olla ihastumatta?

 

kuva: irisihmemaassa

Hetken aikaa uskoin löytäneeni elämäni rakkauden. Uskoin, että kyllä toisen voi oppia tuntemaan pelkän ulkonäön perusteella.

Mutta niin surulliselta kuin se tuntuukin, meillä ei ollutkaan riittävästi yhteistä. Emme löytäneet yhteistä kieltä. Älkää ymmärtäkö väärin, kumppanini oli taitava tarinankertoja ja sujuva sanankäyttäjä. Jostain syystä ne tarinat eivät vain vedonneet minuun. Enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi. Toki pienet ranskankielen virheet hieman ärsyttivät, mutta non, ei se siitäkään johtunut. 

On kai tyydyttävä maailman kliseisempään lauseseen: "olimme liian erilaisia".

Lopulta kasvoimme niin erillemme, että minun oli lopetettava lupaavasti alkanut suhteemme kertalaakista. 

Hetken aikaa se tuntui kamalalta. Tuntui, ettei näin voi tehdä. Että on yritettävä vielä kerran. Sitten tajusin, että päätökseni oli oikea meidän molempien kannalta. Kumppanillani on ja tulee takuuvarmasti tulevaisuudesssakin olemaan tuhansia ihailijoita, joten ei tässä sydämiä särkynyt.

Niinpä päätin itsekin olla masentumatta. Maalasin kynteni punaisella, suihkautin ranteisiini hajuvettä, johon Marilyn Monroe tapasi pukeutua yöksi (itse tarvitsen kyllä pyjaman) ja haaveilin Pariisista.

Sanna Tahvanainen: Pikkumusta (Otava, 2016). Suom. Katriina Huttunen.

Pikkumusta on fiktiivinen tarina Coco Chanelista. Sinänsä oiva idea, koska muotisuunnittelija on itsekin kertonut elämästään tuhansia erilaisia versioita. Jos siis olet sekä Chanelin että historiallisen romaanin ystävä, tämä kirja voisi hyvinkin vedota sinuun.

 

Jos kirjabloggaaja voittaa joskus lotossa, hän saattaa ehkä ostaa Chanelilta huulipunien ja kynsilakkojen lisäksi myös muutaman käsilaukun. Ja kenkiä. Tai sitten hän vain painelee suoraan kirjakauppoihin ja tuhlaa rahansa siellä. Saapi nähdä. Siis sitten kun se lottovoitto tulee.

Coco Chanelilla ja kirjabloggaajalla on yhteinen lempikahvila, Angelina Rue de Rivolilla. 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Olet valinnut vaatteet Bridget Jones's Baby -leffan kutsuvierasnäytökseen huolella jo edellisenä päivänä, jotta lähtiessä kerrankin ei tulisi kiire.

Peset edellisiltana paidan, jonka aiot pukea päälle. 

Otat paidan koneesta. Se on paitsi värjäytynyt, myös likomärkä. Pesukone ei suostu linkoamaan sitä.

Luotat, että paita kuivuu ajoissa, mutta kas, kun tulee aika pukea, paita on edelleen märkä.

Puet mustat farkut jalkaan. Ne, jotka ostit pukeutumisneuvojalta. Et pystynyt hengittämään farkuissa silloinkaan, mutta jostain syystä olet vakuuttunut, että nyt pystyt.

Et pysty, sillä farkut eivät mene edes päälle. NE EIVÄT MENE PÄÄLLE. 

Sinuun iskee paniikki. Yrität etsiä jotain kelvollista päälle pantavaa vaatekaapistasi, mutta et löydä, koska... a) sellaista ei ole ja b) missä on Marie Kondo silloin kun häntä tarvitaan? 

Alkaa olla kiire. Vedät päälle ensimmäiset vaatteet, jotka löydät ja ryntäät taksiin. 

Kävelet elokuvateatterissa pressi/info -tiskille. Kerrot nimesi ja sen, että olet paikalla bloggaajana.

"Oletko sä siis voittanut jossain arvonnassa, vai?" tiskillä oleva täti kysyy. 

"En ole. Olen bloggaaja. Mun nimen pitäisi kyllä löytyä sieltä kutsuvieraslistalta."

"Oletko sinä Kaisa?"

No en minä ole Kaisakaan. 

"Tiedätkö sinä tästä jotain?" täti kysyy kollegaltaan yhtä epäilevästi kuin yrittäisin päästä Linnan juhliin ilman kutsua.

Alkaa olla aika hikiset paikat. Enkö pääsekään sisään?

Onneksi tädin kollega on ajan tasalla, ja saan käteeni kauniin violetin kutsukortin ja tiedon, että leffan etkoilla on tarjolla suloisia kuppikakkuja ja vaaleanpunaista skumppaa.

Lähden kipittämään muiden perässä portaita ylös.

Kompastun kynnysmattoon. 

Avecina oleva mieheni saa onneksi hyvin darcymaisesti minut pelastettua juuri ennen kuin nenäni ehtii koskea lattiaan.

Syöksymme oitis kuppikakkupöydän luo.  Tarjolla on sekä Darcyn että Jackin kuvalla varustettuja versioita. Valinta on vaikea. Päätän varmuuden vuoksi valita molemmat. En ole vieläkään ihan varma. Nappaan siis varmuuden vuoksi vielä yhdet.

 

 

Sitten pääsemmekin jo leffasaliin. Meinaan saada hepulin jo ennen elokuvan alkua kuullessani hyvin nuoren vierustoverini toteavan Bridgetistä: "Se on niin uskomatonta kun toi on jotenkin niin tommonen antisankarimuija tai tommonen." 

Sitten elokuva alkaa - ja tempaisee ainakin meidät heti ensi hetkestä mukaansa. Se on hillitön, ihana, hulvaton. En muista milloin olisin nauranut jossain elokuvassa näin paljon. Tai milloin olisin  kuullut yleisön hohottavan täydestä sydämestään yhteen ääneen. Leffan sairaalaankuljetuskohtaus on niin hillitön, että siitä tulee takuuvarmasti klassikko.

Bridget Jones's Baby tarjoaa myös pari hauskaa ylläriä, joista ei tietenkään tässä sen enempää. Jos olet niitä ihmisiä, jotka ryntäävät leffasalista ulos heti lopputekstien alkaessa rullata, vinkkaisin nyt kuitenkin jäämään ihan, ihan loppuun asti

En halua vaikuttaa elokuvaelämykseenne tämän enempää, sillä haluan että pääsette nauttimaan kaikista tarinan käänteistä yhtä paljon kuin itsekin tein. Toki elokuvassa on paljon tuttua, mutta pidin kovasti siitä, että Mark Darcy oli yhtä pidättyväinen hurmaava engelsmanni kuin tähänkin asti, ja amerikkalainen miljönääri Jack taas hänen täydellinen vastakohtansa. Kyllähän tästä kuviosta irtosi monia aivan hulvattomia hetkiä. 

 

Leffan jälkeen tuntuu siltä kuin olisi viettänyt pari tuntia rakkaan ystävän seikkailuja seuratessa. Ihmisen, joka koheltaa kenties vielä hieman minuakin enemmän. Bridget Jones, I like you just the way you are

Poistuessamme elokuvasalista kurkkasimme vielä tarjoilupöytään. Siellä oli vielä muutama kuppikakku jäljellä. Ne näyttivät hieman yksinäisiltä, joten päätimme napata pari mukaan. 

 

 

 

Bridget Jones's Baby -elokuvan ensi-ilta koittaa Suomessa pitkällisen odotuksen jälkeen vihdoin ja viimein huomenna 16.9. 2016.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Voi Bridget Jones -fanit hyvät, mitä uutisia minulla onkaan kerrottavana. Niin....  tittidii (kuvitelkaa tähän fanfaarien ääni), sen lisäksi, että perjantaina pullahtaa vihdoin Suomenkin valkokankaille hartaasti odotettu kolmas Bridget -elokuva, ja että kuukausi sen jälkeen saamme luettavaksi neljännen Bridget -kirjan (joka on oletettavasti elokuvan stoori kirjamuodossa, mutta mitäs pienistä), tulossa on lähivuosina jotain vieläkin hulvattomampaa, nimittäin... tidii (kuvitelkaa tähän uudestaan se fanfaarien äääni)... BRIDGET JONES -MUSIKAALI!!! 

Kyllä vain! Helen Fielding on myöntänyt, että Bridget Jones -musikaali on toteutumassa ja kertonut kirjoittaneensa sen käsikirjoituksen. Ihan vielä ei lippuja kannata kuitenkaan ryhtyä varailemaan, sillä teatterilavalla esitys nähdään kirjailijan mukaan "lähivuosina". Toivottavasti musikaalia ei tarvitse kuitenkaan odottaa ihan yhtä pitkään kuin uusinta elokuvaa... Minulla on vain yksi toive: jos musikaali toteutuu, voi kun se olisi hyvä. 

Laulavaa Bridgetiä ja tanssivaa Mark Darcya odotellessa... 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Tuli käytyä pitkästä aikaa päiväleffassa.

Tuli lähdettyä sinne vähän kiireessä.

Tuli vedettyä ennen lähtöä päälle ensimmäinen paita, joka käteen osui. Se oli hieno, Edinburghin muotokuvagalleriasta ostettu t-paita, jota komistaa Peter Capaldin kuva. Tiedätehän Capaldin? Hän on paitsi 12. Doctor Who, esiintynyt myös monessa muussa brttisarjassa ja -elokuvassa.

Tuli oivallettua, että t-paidassa oli pieni ongelma. Capaldi sijoittuu siinä juuri rintavarustukseni päälle. Ja koska näyttelijä poseeraa paidassa kädet levällään, hän näyttää siltä kuin esittelisi rintavarustustani. 

Tuli vedettyä neuletakki pikaisesti Capaldin päälle. 

Tuli rynnättyä leffaan. Sitä ennen ehdin kuitenkin ostaa mukaan popcornia. 

Tuli todettua jälleen kerran, miten karmivaa on syödä popcornia silloin, kun leffassa on muuten aivan hiljaista. Sitä odottaa kuumeisesti meluisampaa hetkeä. Sitten pikainen ROUSK ROUSK ROUSK. Hiljaisen hetken koittaessa yrittää itsekin olla hiljaa. Jos on popcorn suussa, se lilluu siellä ja kastuu ällötävävän lötköksi. Jokainen ROUSK kuulostaa leijonan mylvinnältä.

Tuli huomattua siinä istuessa, etttä vatsa on kesän aikana päässyt jotenkin paisumaan. 

Tuli oivallettua, että suuri vatsa on kuitenkin leffassa äärettömän hyödyllinen. Vatsakumpu toimii oivana tarjottimena popcornrasialle. Suosittelen lämpimästi,jos sattuu tällaisen vatsanseudun omaamaan. Peter Capaldikin pystyi seuraamaan leffaa rasian takaa, luulen.

Tuli käytyä leffan jälkeen kahvilla.

Tuli kuultua mitä viereisen pöydän naiset puhuivat nähdessään minun punkeamiseni tuolille.

"On se jännä, miten joillain kasvaa toi vatsa".

 

 

Kuvataitelija John Byrnen näkemys näyttelijä Peter Capaldista.Hieno maalaus on ikuistettu teepaidan lisäksi moniin muihinkin tuotteisiin,joiden tarkoituksena on kerätä varoja Skotlannin kansallisgallerioille.                        

Share

Ladataan...

Kun ihminen kävelee ratikkapysäkille ja ilahtuu nähdessään siellä uuden Bridget Jones- elokuvan mainoksen, joka paljastuukin lähemmällä tarkastuksella mainosjulisteeksi, jossa on jonkun ventovieraan miehen jättikokoinen naama, tietää tarvitsevansa uudet silmälasit. Sellaiset ehdin onneksi saada juuri ennen Bridget Jonesin ensi-iltaa 16.9. Olisihan noloa, jos en pystyisi erottamaan Colin Firthiä Patrick Dempseystä. Tai kumpaakaan heistä Renée Zellwegeristä.

Uuden Bridget Jones -elokuvan trailereita olen kyllä tihrustanut läppäriltäni moneen otteeseeen. Vaikka olen aina ollut Bridget -fani sieltä suurmmasta päästä (tämä pätee myös leveyssuunnassa), en ollut tästä elokuvaprojektista alun perin niin kovin innostunut. Intoani vähensivät poikkeuksellisen ikävät synnytystuskat (eivät omani, vaan elokuvan). Kuten olen aiemmin kirjoitellut, Bridget Jones's Baby -leffaa on yritetty saattaa maailmaan aivan hillittömän pitkään, kokonaiset 12 vuotta. Sinä aikana leffaprojektista on häipynyt esimerkiksi Daniel Cleaveriä esittänyt Hugh Grant (*sigh*), joka piti käsikirjoitusta liian kökkönä. Hänet korvattiin pikaisesti Patrick Dempseyllä, joka esittää amerikkalaista monimiljönääriä. (*ei *sigh* ollenkaan, koska itse en ole mikään kyseisen tyypin fani. Joten voitte kuvitella miten intoni laantui laantumistaan).

Suhtauduin koko hommaan siis varsin skeptisesti. Eniten harmitti Hugh Grantin puuttuminen. Toiseksi eniten se, että elokuva on nyt ihan oma erillinen juttunsa, eikä perustu yhteenkään Bridget Jones -kirjaan saati kolumniin, kuten oli alun perin tarkoitus. (Helen Fieldingin vuosina 2005-2006 kirjoittamissa kolumneissa kun Bridgetin vauvan isäksi paljastuu juurikin Daniel Cleaver. Mutta mitäs pienistä.) 

Muutama päivä sitten onnistuin näkemään Bridget Jones's Babyn trailerin ensimmäistä kertaa valkokankaalta, ja pakkohan se on sanoa, että nauratti. Ainakin paikoitellen. (Se ristiäiskohtaus!)

Sitten huomasin jotain omituista: päivä päivältä intoni elokuvaa kohtaan kasvoi kasvamistaan. En vieläkään niin välitä siitä Patrick Dempseystä - ja tulen luultavasti koko leffan ajan manailemaan miksi hänen paikallaan ei ole Hugh Grant - mutta kyllä ainakin trailereista päätellen kolmen päähenkilön välille on saatu syntymään varsin hersyvää komiikkaa. 

Pian elokuvan ensi-illan jälkeen Bridget Jones -faneja hemmotellaan vielä toisellakin tulokkaalla, nimittäin uudella Bridget -romaanilla. Sosiaalisessa mediassa tuleva kirja on kuitenkin aiheuttanut pienen myrskyn tuttipullossa. On ihmetelty muun muassa sitä, miksi Bridget Jones's Baby: The Diaries pullahtaa maailmaan vasta elokuvan jälkeen (11.lokakuuta) eikä ennen leffaa? Eli onko kyseessä "vain" leffan kirjaversio? On ihmetelty myös sitä, miksei kirja jatka Bridgetin tarinaa siitä, mihin se Mad About the Boyssa jäi, ja sitä, miksei elokuva ole tuon kirjan leffaversio. Närästyksen aiheita siis rittää.

Hmm.... itse odotan uutta kirjaa suurella uteliaisuudella. Kerrotaanko siiinä todella vain täsmälleen samat asiat kuin elokuvassa (jolloin kirjan julkaiseminen leffan jälkeen tuntuisi jotenkin vähän turhalta), vai onko siihen otettu aineksia myös kolumenista? Ja jos Daniel Cleaver on kirjassakin tyystin kadotettu kuvioista, selitetäänkö asiaa mitenkään? 

Leffan suhteen voi puolestaan olla loppuen lopuksi aika huojentavaa, ettei se pohjaudukaan ainakaan suoraan mihinkään aiemmin valmiina olleeseeen tarinaan. Eipähän tarvitse katsojanakaan sitten itsekseen napista, että "kirjassa toi meni ihan eri tavalla", vaan voi vain nauttia leffasta leffana (vaikka siinä ei olekaan Hugh Grantia. Höh.)

Tällaisia syvällisiä pohdintoja tällä kertaa.

Mitenkäs te tähän äärettömän tärkeään asiaan suhtaudutte? Aiheuttaako pelkkä ajatuskin Bridget Jonesin tulevista kohelluksista niin valkokankaalla kuin kirjassa aamupahoinvointia? Vai lasketteko jo innolla päiviä? (Niitä on muuten elokuvan ensi-iltaan 12 ja kirjan ilmestymiseen 36). 

Bridget Jones's Baby -elokuvan suomen ensi-illan laskettu aika: 16.9. 2016

Bridget Jones's Baby: The Diaries -kirjan laskettu aika: 11. 10. 2016 

 

Share