Ladataan...

Kuljin kirjojen kierrätyshyllyn ohi.

En ollut ajatellut ottaa sieltä mukaani mitään, mutta joku sai minut pysähtymään niille sijoilleni.

Huomasin hyllyssä kirjan, jota en ollut nähnyt vuosikymmeniin.

Kirjan, joka toi mieleeni tulvimalla muistoja.

Kirjan, jonka olin viimeksi nähnyt Edinburghissa nuorena tyttönä. 

Poimin kirjan käsiini. Ei kai se vain voisi olla...?

Raotin varovasti kirjan kantta. 

Henkeni salpautui. Kirjassa oli omistuskirjoitus.

Tunsin ihmisen, jolle kirja oli joskus kuulunut. Olin ollut mukana kun kirjaa ostettiin.

Sen osti nuori tyttö, joka oli kirjalöydöstään aivan hillittömän innostunut.

Tyttö, jolle koko maailma oli avoin.

Tyttö, joka suunnitteli itselleen kansainvälistä tulevaisuutta.

Tyttö, joka rakasti kirjakauppoja ja joka ihastui tuohon kirjaan heti ensisilmäyksellä.

Mietin, mitä tuolle tytölle mahtoi kuulua nyt.

Tai eihän hän mikään nuori tyttö enää olisi, vaan keski-ikäinen nainen, kuten minäkin.

Entä mitä mahtoi kuulua tuolle kirjakaupalle, johon ihastuimme molemmat ikihyviksi?

Kirjakaupan kuulumiset tiesin: sitä ei ole enää olemassa.

Entä se nuori tyttö?

Kyllähän minä hänetkin edelleen hyvin tunsin.

Kirjassa luki minun tyttönimeni. 

 

kuva: irisihmemaassa

Ladataan...

Jalat ovat tutisevaa hyytelöä. Kello on paljon, olen liikaa myöhässä taas. Etsin turvaa ympäriltä ja siipasta lohduttajaa... 

Siippa vaan ei ole kotona, vaan kaupungilla, siellä, minne minunkin pitäisi jo kiitää. Siitä ei vain meinaa tulla mitään, koska jännittää niin tuhottoman paljon. Takaraivossa raksuttaa, että jotain tärkeää meinaa unohtua. Sitten muistan: kirja mukaan! Heitän Turun kirjamessuilta hankkimani uunituoreen Neumannista kertovan kirjan kassiin. Viime tingassa huomaan, että olen pakannut mukaan väärän kirjan. Neuman- kassissani on Neumann -kirjan sijasta Eppu Normaali -kirja. Sangen noloa. Huh, onneksi huomasin.

Sitten ei muuta kuin juoksuksi. Tilaan taksin, mutta voi lakatut varpaankynnet sentään, se on ajanut väärään paikkaan! Minuutit kuluvat tuskaisen hitaasti. 

Kurkkua kuristaa. Kun pääsemme vihdoin perille Mummotunnelin Club Le Roy' hin, kuulen Neumannin äänen jo portaissa. Julkkarit ovat sittenkin alkaneet jo. Yritämme hiippailla jonnekin salin perälle niin huomaamattomina kuin mahdollista. Kovin helppoa se ei ole,  sillä joudumme kävelemään aivan Neumannin ohi.

Klubilla juhlitaan siis Neumann - Dingo-kipparin lokikirjan virallista julkaisupäivää. Into Kustannuksen julkaiseman teoksen kirjoittanut Salla Nazarenko haastattelee laulajaa samaan tyyliin kuin Turun kirjamessuilla, eli kyselee esimerkiksi tämän urasta ja elämänarvoista. 

         Neumann - Dingo-kipparin lokikirjan julkkarit 13.10 Club Le Roy'ssa. Kuva: irisihmemaassa

Osa kysymyksistä toki poikkeaa aiemmista. Neumann kuvailee esimerkiksi bändin jäsenten välisiä kemioita ja uskoo niiden olevan yksi aika olennainenkin syy siihen, miksi juuri tämä Dingon kokoonpano on se kaikkein toimivin ja suosituin. Jokaista Dingo-fania naurattaa Nipan kuvaukset bändin jäsenistä. Henkisempiäkin asioita sivutaan. Niistä voi lukea enemmän Lokikirjasta, joka on aivan äärettömän mielenkiintoista luettavaa kaiken kaikkiaan. 

Kun Salla kysyy Neumannilta missä tämä näkee itsensä 20 vuoden kuluttua, laulaja vastaa tähän tapaan: "Parempi puoliskoni on sitä mieltä, että asumme silloin Hastingsissä, jossa työntelen rollaattoria vanhana kärttyisänä ukkona. Rollaattoria koristaa Jaguarin keulamerkki. Siellä sitten heristelen kävelykeppiä ihmisille."  Yleisö remahtaa nauruun. 

Muutamalle yleisökysymykselle on aikaa, mutta valitettavasti kukaan ei huomaa kättäni sieltä salin perukoilta. Ehkä hyvä niin. (Olisin luultavasti pyörtynyt.) Paljon olisi kuitenkin kirjan tiimoilta kysyttävää. 

Haastattelun päätteeksi Neumann siirtyy signeeraamaan kirjoja. Vähän nolottaa mennä, kun Nipa nimmaroi kirjani jo siellä Turun kirjamessuilla. En kuitenkaan malta jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, onhan nyt kirjan viralliset julkkarit ja kaikki. Jostain syystä Neumannin seurassa keski-ikäinen identiteettini kuitenkin katoaa kerta toisensa jälkeen taivaan tuuliin ja tilalle astuu 12-vuotias. 

Hysteerisen höpötystulvani keskeltä saan piipitettyä sen, mitä halusinkin kysyä. (Neumannilla on myös uskomaton taito poimia hysteerisisten höpötysten keskeltä se olennainen.) 

     Neumann kirjoittamassa omistuskirjoitusta kirjabloggaajan kirjaan. Kuva: irisihmemaassa

Signeeraustilanteen jälkeen uppoan jälleen kerran suohon nimeltä Itsesäälissäkieriskely. "Miksi sanoin sitä enkä tätä? Miksi aina sanon jotain tyhmää? Miksi jännitän aina niin paljon?" Ihailen vilpittömästi ihmisiä, jotka eivät jännitä. Tai jotka eivät ainakaan näytä sitä ulospäin. Sellaisia kuin Neumann. 

               Salla Nazarenko sädehtii kilvan diskopallon kanssa. Kuva: irisihmemaassa

Joku nainen kertoo tietävänsä blogini. Hihkun riemusta. Joku tietää minun pienen blogini! Iloni on ennenaikaista, sillä käy ilmi, että hän tarkoittaakin toista, lähes samannimistä blogia. Miljoonannen kerran mietin, pitäisikö minun muuttaa blogini nimeä. 

Tilaisuus lähenee loppuaan ja ihmiset alkavat lähteä pois. Me emme lähtisi nyt,  kun aikaakin vielä ois... eli päivänsankari yhä paikalla. Käymme tilaamassa baaritiskiltä illan drinkiksi mainostetut alkoholittomat Siniset enkelit ja kuuntelemme taustalla soivia Dingon iki-ihania biisejä. Neumannin poistuttua paikalta häivymme mekin. Onneksi Helsingin kirjamessuihin ei ole enää pitkä aika. Siellä Neumann nähdään taas! 

P.S. Montako viittausta Dingon biiseihin löysit ylläolevasta jutusta? 

 

 

 

Ladataan...

Kävi vähän hassusti. Kun kuulin, että Marian Keyesiltä ilmestyy uusi romaani, ryntäsin ennakkotilaamaan sen. Koska kirjan julkaisuun oli vielä hyvä tovi, unohdin sitten autuaasti tehneeni ennakkotilauksen. No kas, kun sitten näin että eräästä toisesta paikasta oli mahdollisuus tilata kirja - ja saada kaupan päälle ostoskassi, pääni meni aivan pyörälle. Ilmainen ostoskassi! Sehän olisi melkein yhtä hienoa kuin ilmainen ämpäri! Ei siis muuta kuin äkkiä tilaamaan.

Pian paketti sitten saapuikin, ja hyvänen aika miten ihana se olikaan. Kirja oli pehmeäkantinen - aina plussaa, kun tiiliskiviromaani on kyseessä. Ja se ostoskassi, oi oi miten hiano se onkaan! Siinä on Marian Keyesin romaanin kuva kannessa! Kassi oli niin ihana, että se pääsi heti Turun kirjamessuilla kovaan käyttöön.

 

Muutama päivä myöhemmin postiluukusta kolahti sitten toinenkin paketti. Hämmennyin. En ollut mielestäni tilannut kyseisestä paikasta mitään. Paitsi että olin. Sen Marian Keyesin kirjan without the ostoskassi. Voi plääh. 

Koska minulla ei ole tälle toiselle kirjalle mitään käyttöä, ajattelin arpoa sen blogini lukijoiden kesken. Onkohan teitä nyt edes enää? Sen verran pitkään on blogini ollut tauolla.

Mikäs siis olisikaan osuvampi kirja arpoa blogitauon päätyttyä kuin tauosta kertova kirja eli The Break?  Se nyt tosin kertoo hieman erilaisesta tauosta, eli nelikymppisestä pariskunnasta, joka päättää pitää avioliitostaan tauon. Korjaan. Aviomies päättää pitää tauon ja lähteä puoleksi vuodeksi omille teilleen. Kirja kertoo sitten siitä, miten eri perheenjäsenet tästä tauosta selviävät - vai selviävätkö? 

 

Jos pidät Marian Keyesistä ja blogistani, tervetuloa osallistumaan arvontaan! Kirja arvotaan blogini seuraajien kesken. Vastaa kommenttikenttään seuraaviin kysymyksiin: a) Mistä Marian Keyesin kirjasta pidät eniten ja miksi? b) Mistä blogini jutusta olet pitänyt eniten ja miksi?

Arvonta päättyy keskiviikkona 18.10 klo 18.00

 

Ladataan...

Turun kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi. Vierailimme tilaisuudessa siipan kanssa ensimmäistä kertaa. Tähän asti tutumpia tapahtumia ovat olleet Edinburghin ja Helsingin kirjamessut. Nyt oli pakko päästä myös Turkuun. Paikalla oli monia mielenkiintoisia vieraita, mutta meidät messuille houkutteli heistä kaksi, Neumann ja Martti Syrjä. Molempia miehiä ihailemme sekä rock-lyyrikoina että säveltäjäguruina enemmän kuin yksi blogikirjoitus riittää kuvaamaan. 

Niin, voisi kuvitella että kirjabloggaajalla olisi sanat hallussa ja taitoa kuvailla tapaamisia näiden rock-legendojen kanssa. Valitettavasti näin ei nyt ole, sillä olen edelleen aivan pyörryksissä ja pökerryksissä sunnuntain tapahtumista.

Molemmat miekkoset olivat paikalla juuri ilmestyneiden kirjojen vuoksi. Eppu Normaalin Kaikki sanat julkaistiin viime viikolla, Neumannista kertova Neumann - Dingo-kipparin lokikirja puolestaan viettää virallisia julkaisujuhliaan tänä perjantaina.

                                                                Kuva: irisihmemaassa

Ensimmäisenä oli vuorossa Neumann, jota haastatteli kirjan kirjoittaja Salla Nazarenko. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten syöksyimme ensin syömään messukahvilaan. Matkan varrella tuli sivukorvalla kuultua kaikenlaista hupaisaa. Eräskin kirjailija valitti mikseivät ihmiset voi signeeraustilanteessa sanoa nimeään tarpeeksi selkeästi. Iski paniikki. Hoin mielessäni: "muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selvästi..."

Vihdoin koitti kauan odotettu  hetki. Perinteisen kirjahaastattelun sijaan Nazarenko kyseli Neumannilta tämän urasta ja elämästä. Neumannia on aina ilo kunnella. Haastattelulle oli kuitenkin varattu aikaa vain 20 minuuttia, joten se loppui aivan liian pian. Haastattelun jälkeen koitti ihana yllätys: Nipa siirtyi signeeraamaan uunituoretta kirjaa! Virallisesti vasta perjantaina ilmestyvä kirja oli siis mahdollista hankkia jo Turun messuilta ja kaiken lisäksi nimmarilla varustettuna!

Kun sitten tajusin, että olin signeerausjonossa toisena, iski hirveä jännitys. "Muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selv...." Mantraa hokiessani huomasin, että edelläni oleva nainen pyysi nimmarin uuden kirjan lisäksi moneen muuhunkin juttuun. Nipa jutteli naisen kanssa pitkään.

Hetkinen... apua.... iik..... Tässä olisi nyt se tilaisuus. Elämäni tilaisuus. Tiesin kyllä, että takanani oli pitkä jono ihmisiä, mutta ehkäpä Neumann ehtisi jutella minunkin kanssani? Samassa kaikki lukuisat - miljoonat - asiat, jotka olen halunnut laulajalta vuosien saatossa kysyä karkasivat mielestäni jonnekin hyvin, hyvin kauas. 

Kun vuoroni sitten koitti, aloitin hysteerisen höpötyksen siitä, miten suuren vaikutuksen Kaunottaren ja kulkurin (!) uusi sovitus oli minuun Tampere-talon konsertissa tehnyt. Voi krääh. *nolottaa ikuisesti* Neumann oli täydellinen herrasmies, ohitti mokani kohteliaasti ja kertoi miten sovitus oli syntynyt. Oli aivan käsittämättömän hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia miehen kanssa, jonka lahjakkuutta on ihaillut 12-vuotiaasta lähtien. 

Neumann signeeraamassa Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajapassiani. Kuva: irisihmemaassa                                          

Yhteiskuvan jälkeen jatkoimme matkaa Agricola-lavalle, jossa Martti Syrjän ja Mikko Saarelan haastattelu oli juuri alkamassa. Haastattelija kyseli heiltä Eppujen kappaleiden synnystä ja luki ääneen otteita muutamasta biisistä. Syrjä ja Saarela ovat molemmat aikamoisia sanoitusvelhoja,  joten oli todella mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan lyriikoiden synnystä. Oli myös koskettavaa kuulla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne olivat haastattelijassa herättäneet. Martti Syrjän sanoituksista runollisimmat ja haikeimmat tuovat kyyneleet silmiin niin luettuina kuin kappaleita kuunnellessa. Niinpä nenäliinan sai kaivaa esiin tilaisuuden aikana useammankin kerran. Tämäkin haastattelu kesti vain 20 minuuttia, eikä yleisökysymyksille ollut mahdollisuutta.

Martti Syrjä ja Mikko Saarela Turun kirjamessuilla 2017. Haastattelemassa Esa Silander. Kuva: irisihmemaassa

Sitten koitti jälleen iloinen yllätys, eli signeerausmahdollisuus. Yleisö lähti valtavana joukkona kohti tähän varattua paikkaa. Jono parveili vähän sinne sun tänne. Ihailen ja kunnioitan Martti Syrjää sanoittajana ja muusikkona niin suunnattomasti, etten muista sanomisistani oikeastaan yhtään mitään. Nimeni olen kuitenkin mitä ilmeisemmin saanut sanottua ja yhteiskuvan pyydettyä.

Näiden ihanien ja ikimuistoisten tapaamisten jälkeen kiersimme vielä hieman messualueella. Sitten oli aika huristaa takaisin kotiin. 

                                   Ihanin bloggaajapassi ikinä. Siinä on  Nipan nimmari!!!! Kuva: irisihmemaassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Turun kirjamessut 2017 alkavat tänään perjantaina 6.10! Omat fiilikseni ovat "osastoa jännittää ja niin pois päin" . Sunnuntaina messuilla vierailee nimittäin kaksi suurta idoliani, Neumann ja Martti Syrjä!

Neumann on paikalla kertomassa Salla Narazenkon kirjoittamasta elämäkertateoksesta Neumann - Dingo-kipparin lokikirja. Teoksen virallinen julkaisupäivä on 13.10.  Salaisesti toki toivon, että kirjaa olisi saatavilla jo messuilla...

Martti Syrjä on paikalla Mikko Saarelan kanssa kertomassa Eppu Normaalin biisien sanoituksista ja sanoittamisesta. Bändiltä ilmestyi eilen Kaikki sanat -niminen kirja, joka sisältää Eppu Normaalin kaikkien biisien kaikki sanat julkaisemisjärjestyksessä. Tällaisesta kirjasta olen haaveillut jo vuosia.

Näiden miesten esiintyminen kirjamessuilla - ja vieläpä peräkkäin - on todella harvinaista herkkua ja itselleni kutakuinkin haaveiden täyttymys.

 (Kauhu)visioissani tapahtuu kuitenkin jotain tämänkaltaista: törmään tungoksessa Martti Syrjään, joudun jännityksestä paniikkiin, sotkeudun jalkoihini ja pudotan uunituoreen Kaikki sanat- kirjan laulajan varpaille. Yritän pyytää anteeksi, mutta puhekykyni katoaa salaperäisesti. Syrjän takaa ilmestyy Neumann, joka tulee katsomaan, että mikäs hässäkkä täällä on menossa. Neumannin nähdessäni pyörryn hänen jaloilleen. Kun virkoan ja tajuan mitä on tapahtunut, pyörryn uudestaan. Niih. Tai sitten kaadan kahvikupin jomman kumman päälle. Ehkä molempien. 

Ketä esiintyjää sinä odotat eniten?

 

 

Turun kirjamessut 6 - 8.10. 2017

sunnuntaina

Pertti Neumann, haastattelijana Salla Nazarenko

15.40 - 16.00 Auditorio

Martti Syrjä ja Mikko Saarela, haastattelijana Esa Silander

16.20 - 16.40 Agricola A-halli