Ladataan...

Tittididii... tässä Marian Keyes -juttusarjani toinen osa. 

8.5. 2018

Valloittava Marian Keyes ja kuvasta itsensä taidokkaasti pois rajannut bloggaaja. Kuva: irisihmemaassa

Seisoskelen Kustannusosakeyhtiö Tammen aulassa. Vatsassa vellovat perhoset. Jos jännitti eilen (katso juttusarjan osa 1), niin se oli tähän verrattuna pientä. Olen nimittäin tullut kustantamoon haastattelemaan Marian Keyesiä blogiani varten. Ja vaikka tiedän, että Marian on aivan ihana ihminen, eikä mitään syytä jännittämiseen siis ole, niin minkäs teet? 

Hetken kuluttua Tammen tiedottaja Ari Elo jo hakee minut aulasta. Hengitä syvään. Hengitä. Hengitä. Heng... Hengitysharjoitukseni unohtuvat sillä sekunnilla, kun saavumme huoneeseen, jossa Marian on antanut haastatteluja koko päivän. Ovella törmään Marianin mieheen Himselfiin, joka on palaamassa hotelliin. Ari Elo lähtee saattamaan häntä ja minä jään kahden kesken Marianin kanssa!

Pohdin hetken mihin istuisin, sillä välissämme on valtavan kokoinen pöytä.

 "Tule ihmeessä tänne viereeni istumaan", Marian vinkkaa. Siinä minä nyt sitten istun, kirjailijan vieressä, jota olen ihaillut reilusti yli 20 vuotta, hänen ensiromaanistaan saakka. Ja vaikka tämä ei nyt millään tavalla liity Marianin kirjoihin, on pakko todeta, että hänellä on Aivan Ihmeelliset Silmät. Niin vihreitä silmiä en ole nähnyt kellään. Koskaan. (Oikeasti, ne ovat vielä paljon ihmeellisemmät kuin miltä kuvissa näyttää).

Voisi kuvitella, että siinä istuskellessa jännityskin alkaisi laantua, mutta valitettavasti ei. Onneksi Marian tajuaa heti mistä on kysymys. Alamme jutella kaikenlaista. Yhtäkkiä tajuan, että juttelemme aika henkilökohtaisista ja syvällisistä asioista. Sellaisista, joista en normaalisti puhu juuri kenenkään kanssa. 

Keskustelemme pitkään myös kirjoittamisesta, Marianin työn alla olevasta uudesta romaanista, Irlannin tulevasta kansanäänestyksestä sekä nyt suomennetusta Aikalisä -romaanista. 

Tiesitkö, että Aikalisän päähenkilönä oli alun perin tarkoitus olla kirjailijan jo ensimmäisestä kirjasta tuttu Claire Walsh? Marian kertoo kirjoittaneensa Clairen tarinaa kuukausia, kunnes totesi, että hän ei kerta kaikkisesti sovi tämän tarinan päähenkilöksi. Niinpä kirjailija aloitti kaiken alusta ja kehitti romaaniin aivan uudet päähenkilöt, Amyn ja Hugh'n. 

Tekeillä olevasta kirjastaan Marian kertoo, että siinä seurataan yhtä tarinaa useamman eri henkilön näkökulmasta. Päähenkilöinä on kolme veljestä sekä näiden vaimot, jotka ovat keskenään ystäviä - lähinnä olosuhteiden pakosta. Kirjan henkilöt ovat iältään 30 - 50 -vuotiaita. 

Siinä sivussa Marian ihailee kynsilakkani väriä (ja minä hänen - ihanaa vaalean violettia!), ihastuu ikihyviksi flamingo-kynääni sekä arvelee iäkseni enintään 30 vuotta (!) Vähemmästäkin menisi pasmat sekaisin.

             Kuva: irisihmemaassa

Tapaamisen päätteeksi Marian halaa minua pitkään ja lämpimästi. Pääni on niin pyörällä, että eksyn kustantamossa. Onneksi ystävällinen työntekijä tulee apuun ja opastaa minut ulos.   

Kotimatkalla olo on melkoisen epätodellinen. Sellainen se on totta puhuen vieläkin. Todennäköisesti luulisin kaiken olevan unta, ellei minulla olisi valokuvia ja Marianin muistivihkooni kirjoittamaa viestiä todisteena! Huh. Tapahtui se oikeasti.

          Marian Keyes ja Himself eli Tony Baines Marimekon kirjailijatapahtumassa. Kuva: irisihmemaassa

Tiesitkö, että...

  • Irlannissa Mariania pidetään "kansallisaarteena".
  • Marianin kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 36 kielelle. (Marianilla ja hänen miehellään Tonylla eli Himselfillä on kotonaan maailmankartta, josta he värittävät ne maat, joissa kirjoja on julkaistu.)
  • Marian on koukussa Sorjonen -sarjaan (jota esitetään Netflixissä nimellä Bordertown).
  • Marian on hulluna Marimekon tuotteisiin. Kirjailija omistaa useita pitkähihaisia Tasaraita-yöpaitoja, jollaisia hän käyttää työasunaan.

 

              Kuva: irisihmemaassa

 

 

Ladataan...

Tässä pieni kertaus viime viikon ihanista ja ihmeellisistä tapahtumista:

7.5. 2018

Nyt jännittää ja pahasti. Jalkani ovat hyytelöä ja käteni tärisevät. Seison Irlannin suurlähettilään residenssin edessä, jonne olen tullut tapaamaan en enempää enkä vähempää kuin suosikkikirjailijaani Marian Keyesiä ja hänen miestään Himselfiä eli Tony Bainesiä. Suurlähetystössä pidetään Marian Keyesin Suomen-vierailun kunniaksi pieni vastaanotto, jonne minutkin on kutsuttu (iik). 

Viimeiset kolme päivää olen juossut ympäri kaupunkia etsimässä sopivaa asua, sillä kutsussa mainittu pukukoodi 'business' ei ole niitä kaikkein helpoimpia ratkaistavia. Juoksentelen kaupasta toiseen etsimässä mekkoja ja kenkiä. Rahtaan niitä kotiin, lähetän selfieitä äidille ja ystäville, kannan kasseja takaisin kauppaan. Edellisenä iltana viisi minuuttia ennen kuin kaupat menevät kiinni löydän vihdoin kivan mekon ja korkokengät. Lainaan äidiltä jakun ja laukun (kiitos äiti!) ja voilà - bisneslookini on valmis. 

Olen pähkäillyt yötä myöten mitä sanoa Marian Keyesille ja Himselfille, ja miten puhutella suurlähettilästä. "Ehkä sä et pääse niiden kanssa edes juttelemaan", ystävät lohduttelevat. 

Sitten ei muuta kuin jalat tottelemaan ja suurlähettilään residenssin ovesta sisään. Jätän takkini naulakkoon ja samassa näen heidät. Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins, Marian Keyes ja Tony Baines seisovat eteisessä ottamassa vieraita vastaan. Totta puhuen näen ensin Himselfin, jota on mahdoton olla huomaamatta, sillä hän on todella pitkä (ja komea) mies. Suurlähettiläs toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi. Toivon kovasti vastanneeni hänelle jotain järkevää. Seuraavana kättelyvuorossa on Marian. Näen hänet vasta kun vuoroni koittaa, sillä hänen ympärillään parveilee ihmisiä ja kirjailija on puolestaan aivan pikkuruinen. Ihmiset jatkavat matkaansa... ja siinä hän nyt on. Nainen, jota olen ihaillut viimeiset 23 vuotta. Ilmielävänä edessäni. Nyt olisi se hetki, jolloin pitäisi sanoa jotain järkevää. Mutta jostain kumman syystä kaikki ne fiksut ja filmaattiset asiat, jotka olin ajatellut hänelle sanoa, karkaavat jonnekin kauas pois. Ei tässä näin pitänyt käydä. Fiksut ja filmaattiset, palatkaa takaisin! (Kaikenlaista kyllä höpötän. Myös Himselfille. Parasta jatkaa matkaa ennen kuin sanon jotain ihan höhlää.)

       Marian Keyes ja Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins. 

Käyn istumaan pieneen saliin, jossa Marianin on tarkoitus lukea ote uusimmasta kirjastaan The Break. Teos ilmestyi juuri suomeksi Tammen kustantamana nimellä Aikalisä. Salin vierustalla olevan lipaston päälle on aseteltu pieniä kulhoja, joissa on kirjailijan rakastamia Percy Pig -nameja. Miten ihana ele! Jäämme vierustoverini kanssa karkkeihin kerta heitolla koukkuun. 

Irlannin suurlähettiläs pitää Marian Keyesin kunniaksi todella hienon puheen, jossa hän tiivistää täydellisesti sen, mitä kirjailija irlantilaisille merkitsee ja mistä tämän kirjoissa on kyse. Suurlähettiläs kuvaa Keyesin romaaneja hauskoiksi, viihdyttäviksi ja erinomaisesti kirjoitetuiksi teoksiksi, jotka onnistuvat olemaan samalla kertaa erittäin irlantilaisia mutta myös yleismaailmallisia. Ne kertovat muuttuvasta Irlannista naisen näkökulmasta ja käsittelevät vaikeita teemoja, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa ja masennusta. Suurlähettiläs toteaa, että vaikka näitä aiheita on tunnetusti käsitelty irlantilaisessa kirjallisuudessa maailman sivu, vain harva kirjailija on pystynyt samaan kuin Marian Keyes: luomaan hahmoja ja heidän omalaatuisia mutta tyypillisen irlantilaisia perheitä, joihin lukija pystyy niin hyvin samaistumaan. Keyesin kirjojen kenties tärkeimpänä ominaisuutena suurlähettiläs pitää tuomitsevan äänensävyn puuttumista. Kirjoissa ei tyydytä vain kuvaamaan nyky-Irlantia, vaan herätellään myös keskustelua siitä, millaista tuossa yhteiskunnassa on naisena elää. Ne eivät siis ole vain viihdettä, vaan voimakkaasti kantaaottavia kirjoja. Marian Keyes on puheesta silminnähden otettu.

Sitten Marian laittaa päähänsä hurmaavat punaiset lukulasit ja lukee otteen uusimmasta kirjastaan, minkä jälkeen yleisöllä on tilaisuus esittää kysymyksiä. Kirjailijalta kysytään muun muassa mahdollisista elokuva- tai televisioproduktioista, tulevista kirjaprojekteista sekä tietysti myös Aikalisä -romaanista.

                                                             

Lopuksi siirrymme toiseen saliin, jossa tarjoilijat kiertelevät tarjoilemassa mitä herkullisimpia pieniä alkupaloja. Mukavassa seurassa ja ihanien irlantilaisherkkujen parissa aika kuluu kuin siivillä. Tämä ilta ei unohdu koskaan! 

Kaikki kuvat: Irlannin suurlähetystö

All photos courtesy of the Embassy of Ireland

 

 

 

 

Ladataan...

Totta se on! Iki-ihana irlantilainen kirjailija Marian Keyes tulee toukokuussa Suomeen lukijoitaan tapaamaan! 

Pakko myöntää, että tätä on odotettu ja toivottu. 

Kuten Marian -fanit tietävät, kirjailija rakastaa Marimekkoa yli kaiken. Mikä siis olisikaan lukijatapaamiselle otollisempi paikka kuin Marimekon lippulaivamyymälä Helsingin Mikonkadulla?  *kirjabloggaaja hyperventiloi innosta* 

Tässä Tammen ja Marimekon järjestämässä tilaisuudessa Mariania haastattelee Laura Friman. Tapahtumassa ovat mukana myös Saara Turunen ja Maria Veitola.

Tuletko paikalle?

Mitä odotat tapahtumalta eniten? 

Entä mitä kysyisit Marianilta, jos saisit siihen tilaisuuden?

 

MARIAN KEYES MARIMEKON LIPPULAIVAMYYMÄLÄSSÄ 

Aika: 8.5. 2018 

 

Ladataan...

                                        Satu Tuuli Karhu. Kuvaaja: Tuomo Manninen

Kun menee teatteriin katsomaan yhtä kaikkien aikojen traagisimmista rakkaustarinoista, ei välttämättä ajattele nauravansa vatsaansa kipeäksi. Mutta niin siinä vain kävi. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin Kansallisteatterin Julian & Romeon ensimmäisessä näytöksessä. Jaa miksikö? Noh...

IMETTÄJÄ. Tiedät olevasi keski-ikäinen täti, kun hahmo, johon voit näytelmässä sataprosenttisesti samaistua on Julian ronski imettäjä (Sanna-Kaisa Palo).  Kampauksemme ja ruumiinrakenteemme ovat lähes identtiset, ja viiksikasvumme puolesta pystyisimme molemmat osallistumaan seuraavaan Movemberiin. (Ei siinä mitään, Movember on hieno asia.) 

ISÄ LAURENCE. Jos et edellisestä uskonut, että olet keski-ikäinen, asia varmistuu viimeistään silloin, kun näet Kristo Salmisen hillittömänä new age -pappina. (Minun nuoruudessani Kristo Salminen olisi ollut Romeo ja hänen isänsä Esko Salminen se pappi.)

Mutta se minun nuoruudestani.

JULIA JA ROMEO. Kaikkein upeinta on nähdä Julian ja Romeon rooleissa kaksi nuorta, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Satu Tuuli Karhu ja Olli Riipinen, jotka päivittävät tämän satoja vuosia vanhan tragedian kertaheitolla nykypäivään. He onnistuvat siinä, mihin vain harva näitä rooleja esittänyt on pystynyt: heihin uskoo. Ja voi miten heihin uskookaan! Tässä eletään nyt todellisia tunteita, ihan aitoa (varhais)teinilemmen leiskuntaa. Ja vaikka Romeon kömpelöille lemmenlurituksille ja Julian hillittömille möläytyksille nauraakin kippurassa, väliajalla sydäntä puristaa. Miten näin hulvattomista tunnelmista pystytään siirtymään kohti sitä dramaattista loppua, jonka näytelmän katsojat tietävät, mutta jota kukaan ei näille nuorille toivoisi?

                                        Julia & Romeo. Kuvaaja: Tuomo Manninen

Tämä esitys on nuorten näyttelijöiden juhlaa. Se on koskettava, raikas, tuore, ihana. Kansallisteatterin Julia & Romeo on täynnä hienoja oivalluksia, kuten kahden epookin sovittaminen saumattomasti toisiinsa: nuoret edustavat tätä päivää, aikuiset ainakin nuorten silmissä mennyttä maailmaa (sitä Kristo Salmisen hulvatonta new age -pappia lukuun ottamatta). Ehkäpä tällä tyylikeinolla halutaan kertoa myös, miten hienosti tämä tarina toimii ajassa kuin ajassa? 

Lavastus - erityisesti Julian kukkaparveke - on aivan satumaisen ihana. Musiikki ja koreografia upeine tansseineen vievät kertaheitolla mukanaan. Loppukohtauksen viimeinen kuva jää mietityttämään pitkäksi aikaa.

Näytelmä on monelle niin tuttu, että eihän sen loppu voi saada ketään itkemään. Eihän? Jostain kumman syystä minulla on teatterista lähtiessäni kuitenkin huomattavasti vähemmän nenäliinoja kuin sinne mennessäni. 

Kansallisteatteri: Julia & Romeo

Teksti: William Shakespeare
Tekstin suomennos: Marja-Leena Mikkola
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala

Rooleissa:

Julia - Satu Tuuli Karhu (TeaK)
Romeo - Olli Riipinen (TeaK)
Mercutio, vahti - Miro Lopperi (TeaK)
Tybalt, vahti - Jarno Hyökyvaara (TeaK)
Benvolio - Sonja Salminen
Paris, Samson, Peter: Eetu Känkänen (Teak)

Rouva Capulet: Katariina Kaitue
Capulet :Juha Varis
Imettäjä: Sanna-Kaisa Palo
Isä Laurence: Kristo Salminen
Montague, Veli John, Gregorius: Heikki Pitkänen
Ruhtinas: Olli Ikonen

Muusikot: 

Mila Laine ja Aleksi Kaufmann

Lipuista kiitos Kansallisteatterille!