Ladataan...

Tittididii... tässä Marian Keyes -juttusarjani toinen osa. 

8.5. 2018

Valloittava Marian Keyes ja kuvasta itsensä taidokkaasti pois rajannut bloggaaja. Kuva: irisihmemaassa

Seisoskelen Kustannusosakeyhtiö Tammen aulassa. Vatsassa vellovat perhoset. Jos jännitti eilen (katso juttusarjan osa 1), niin se oli tähän verrattuna pientä. Olen nimittäin tullut kustantamoon haastattelemaan Marian Keyesiä blogiani varten. Ja vaikka tiedän, että Marian on aivan ihana ihminen, eikä mitään syytä jännittämiseen siis ole, niin minkäs teet? 

Hetken kuluttua Tammen tiedottaja Ari Elo jo hakee minut aulasta. Hengitä syvään. Hengitä. Hengitä. Heng... Hengitysharjoitukseni unohtuvat sillä sekunnilla, kun saavumme huoneeseen, jossa Marian on antanut haastatteluja koko päivän. Ovella törmään Marianin mieheen Himselfiin, joka on palaamassa hotelliin. Ari Elo lähtee saattamaan häntä ja minä jään kahden kesken Marianin kanssa!

Pohdin hetken mihin istuisin, sillä välissämme on valtavan kokoinen pöytä.

 "Tule ihmeessä tänne viereeni istumaan", Marian vinkkaa. Siinä minä nyt sitten istun, kirjailijan vieressä, jota olen ihaillut reilusti yli 20 vuotta, hänen ensiromaanistaan saakka. Ja vaikka tämä ei nyt millään tavalla liity Marianin kirjoihin, on pakko todeta, että hänellä on Aivan Ihmeelliset Silmät. Niin vihreitä silmiä en ole nähnyt kellään. Koskaan. (Oikeasti, ne ovat vielä paljon ihmeellisemmät kuin miltä kuvissa näyttää).

Voisi kuvitella, että siinä istuskellessa jännityskin alkaisi laantua, mutta valitettavasti ei. Onneksi Marian tajuaa heti mistä on kysymys. Alamme jutella kaikenlaista. Yhtäkkiä tajuan, että juttelemme aika henkilökohtaisista ja syvällisistä asioista. Sellaisista, joista en normaalisti puhu juuri kenenkään kanssa. 

Keskustelemme pitkään myös kirjoittamisesta, Marianin työn alla olevasta uudesta romaanista, Irlannin tulevasta kansanäänestyksestä sekä nyt suomennetusta Aikalisä -romaanista. 

Tiesitkö, että Aikalisän päähenkilönä oli alun perin tarkoitus olla kirjailijan jo ensimmäisestä kirjasta tuttu Claire Walsh? Marian kertoo kirjoittaneensa Clairen tarinaa kuukausia, kunnes totesi, että hän ei kerta kaikkisesti sovi tämän tarinan päähenkilöksi. Niinpä kirjailija aloitti kaiken alusta ja kehitti romaaniin aivan uudet päähenkilöt, Amyn ja Hugh'n. 

Tekeillä olevasta kirjastaan Marian kertoo, että siinä seurataan yhtä tarinaa useamman eri henkilön näkökulmasta. Päähenkilöinä on kolme veljestä sekä näiden vaimot, jotka ovat keskenään ystäviä - lähinnä olosuhteiden pakosta. Kirjan henkilöt ovat iältään 30 - 50 -vuotiaita. 

Siinä sivussa Marian ihailee kynsilakkani väriä (ja minä hänen - ihanaa vaalean violettia!), ihastuu ikihyviksi flamingo-kynääni sekä arvelee iäkseni enintään 30 vuotta (!) Vähemmästäkin menisi pasmat sekaisin.

             Kuva: irisihmemaassa

Tapaamisen päätteeksi Marian halaa minua pitkään ja lämpimästi. Pääni on niin pyörällä, että eksyn kustantamossa. Onneksi ystävällinen työntekijä tulee apuun ja opastaa minut ulos.   

Kotimatkalla olo on melkoisen epätodellinen. Sellainen se on totta puhuen vieläkin. Todennäköisesti luulisin kaiken olevan unta, ellei minulla olisi valokuvia ja Marianin muistivihkooni kirjoittamaa viestiä todisteena! Huh. Tapahtui se oikeasti.

          Marian Keyes ja Himself eli Tony Baines Marimekon kirjailijatapahtumassa. Kuva: irisihmemaassa

Tiesitkö, että...

  • Irlannissa Mariania pidetään "kansallisaarteena".
  • Marianin kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 36 kielelle. (Marianilla ja hänen miehellään Tonylla eli Himselfillä on kotonaan maailmankartta, josta he värittävät ne maat, joissa kirjoja on julkaistu.)
  • Marian on koukussa Sorjonen -sarjaan (jota esitetään Netflixissä nimellä Bordertown).
  • Marian on hulluna Marimekon tuotteisiin. Kirjailija omistaa useita pitkähihaisia Tasaraita-yöpaitoja, jollaisia hän käyttää työasunaan.

 

              Kuva: irisihmemaassa

 

 

Ladataan...

Tässä pieni kertaus viime viikon ihanista ja ihmeellisistä tapahtumista:

7.5. 2018

Nyt jännittää ja pahasti. Jalkani ovat hyytelöä ja käteni tärisevät. Seison Irlannin suurlähettilään residenssin edessä, jonne olen tullut tapaamaan en enempää enkä vähempää kuin suosikkikirjailijaani Marian Keyesiä ja hänen miestään Himselfiä eli Tony Bainesiä. Suurlähetystössä pidetään Marian Keyesin Suomen-vierailun kunniaksi pieni vastaanotto, jonne minutkin on kutsuttu (iik). 

Viimeiset kolme päivää olen juossut ympäri kaupunkia etsimässä sopivaa asua, sillä kutsussa mainittu pukukoodi 'business' ei ole niitä kaikkein helpoimpia ratkaistavia. Juoksentelen kaupasta toiseen etsimässä mekkoja ja kenkiä. Rahtaan niitä kotiin, lähetän selfieitä äidille ja ystäville, kannan kasseja takaisin kauppaan. Edellisenä iltana viisi minuuttia ennen kuin kaupat menevät kiinni löydän vihdoin kivan mekon ja korkokengät. Lainaan äidiltä jakun ja laukun (kiitos äiti!) ja voilà - bisneslookini on valmis. 

Olen pähkäillyt yötä myöten mitä sanoa Marian Keyesille ja Himselfille, ja miten puhutella suurlähettilästä. "Ehkä sä et pääse niiden kanssa edes juttelemaan", ystävät lohduttelevat. 

Sitten ei muuta kuin jalat tottelemaan ja suurlähettilään residenssin ovesta sisään. Jätän takkini naulakkoon ja samassa näen heidät. Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins, Marian Keyes ja Tony Baines seisovat eteisessä ottamassa vieraita vastaan. Totta puhuen näen ensin Himselfin, jota on mahdoton olla huomaamatta, sillä hän on todella pitkä (ja komea) mies. Suurlähettiläs toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi. Toivon kovasti vastanneeni hänelle jotain järkevää. Seuraavana kättelyvuorossa on Marian. Näen hänet vasta kun vuoroni koittaa, sillä hänen ympärillään parveilee ihmisiä ja kirjailija on puolestaan aivan pikkuruinen. Ihmiset jatkavat matkaansa... ja siinä hän nyt on. Nainen, jota olen ihaillut viimeiset 23 vuotta. Ilmielävänä edessäni. Nyt olisi se hetki, jolloin pitäisi sanoa jotain järkevää. Mutta jostain kumman syystä kaikki ne fiksut ja filmaattiset asiat, jotka olin ajatellut hänelle sanoa, karkaavat jonnekin kauas pois. Ei tässä näin pitänyt käydä. Fiksut ja filmaattiset, palatkaa takaisin! (Kaikenlaista kyllä höpötän. Myös Himselfille. Parasta jatkaa matkaa ennen kuin sanon jotain ihan höhlää.)

       Marian Keyes ja Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins. 

Käyn istumaan pieneen saliin, jossa Marianin on tarkoitus lukea ote uusimmasta kirjastaan The Break. Teos ilmestyi juuri suomeksi Tammen kustantamana nimellä Aikalisä. Salin vierustalla olevan lipaston päälle on aseteltu pieniä kulhoja, joissa on kirjailijan rakastamia Percy Pig -nameja. Miten ihana ele! Jäämme vierustoverini kanssa karkkeihin kerta heitolla koukkuun. 

Irlannin suurlähettiläs pitää Marian Keyesin kunniaksi todella hienon puheen, jossa hän tiivistää täydellisesti sen, mitä kirjailija irlantilaisille merkitsee ja mistä tämän kirjoissa on kyse. Suurlähettiläs kuvaa Keyesin romaaneja hauskoiksi, viihdyttäviksi ja erinomaisesti kirjoitetuiksi teoksiksi, jotka onnistuvat olemaan samalla kertaa erittäin irlantilaisia mutta myös yleismaailmallisia. Ne kertovat muuttuvasta Irlannista naisen näkökulmasta ja käsittelevät vaikeita teemoja, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa ja masennusta. Suurlähettiläs toteaa, että vaikka näitä aiheita on tunnetusti käsitelty irlantilaisessa kirjallisuudessa maailman sivu, vain harva kirjailija on pystynyt samaan kuin Marian Keyes: luomaan hahmoja ja heidän omalaatuisia mutta tyypillisen irlantilaisia perheitä, joihin lukija pystyy niin hyvin samaistumaan. Keyesin kirjojen kenties tärkeimpänä ominaisuutena suurlähettiläs pitää tuomitsevan äänensävyn puuttumista. Kirjoissa ei tyydytä vain kuvaamaan nyky-Irlantia, vaan herätellään myös keskustelua siitä, millaista tuossa yhteiskunnassa on naisena elää. Ne eivät siis ole vain viihdettä, vaan voimakkaasti kantaaottavia kirjoja. Marian Keyes on puheesta silminnähden otettu.

Sitten Marian laittaa päähänsä hurmaavat punaiset lukulasit ja lukee otteen uusimmasta kirjastaan, minkä jälkeen yleisöllä on tilaisuus esittää kysymyksiä. Kirjailijalta kysytään muun muassa mahdollisista elokuva- tai televisioproduktioista, tulevista kirjaprojekteista sekä tietysti myös Aikalisä -romaanista.

                                                             

Lopuksi siirrymme toiseen saliin, jossa tarjoilijat kiertelevät tarjoilemassa mitä herkullisimpia pieniä alkupaloja. Mukavassa seurassa ja ihanien irlantilaisherkkujen parissa aika kuluu kuin siivillä. Tämä ilta ei unohdu koskaan! 

Kaikki kuvat: Irlannin suurlähetystö

All photos courtesy of the Embassy of Ireland