Ladataan...

Jalat ovat tutisevaa hyytelöä. Kello on paljon, olen liikaa myöhässä taas. Etsin turvaa ympäriltä ja siipasta lohduttajaa... 

Siippa vaan ei ole kotona, vaan kaupungilla, siellä, minne minunkin pitäisi jo kiitää. Siitä ei vain meinaa tulla mitään, koska jännittää niin tuhottoman paljon. Takaraivossa raksuttaa, että jotain tärkeää meinaa unohtua. Sitten muistan: kirja mukaan! Heitän Turun kirjamessuilta hankkimani uunituoreen Neumannista kertovan kirjan kassiin. Viime tingassa huomaan, että olen pakannut mukaan väärän kirjan. Neuman- kassissani on Neumann -kirjan sijasta Eppu Normaali -kirja. Sangen noloa. Huh, onneksi huomasin.

Sitten ei muuta kuin juoksuksi. Tilaan taksin, mutta voi lakatut varpaankynnet sentään, se on ajanut väärään paikkaan! Minuutit kuluvat tuskaisen hitaasti. 

Kurkkua kuristaa. Kun pääsemme vihdoin perille Mummotunnelin Club Le Roy' hin, kuulen Neumannin äänen jo portaissa. Julkkarit ovat sittenkin alkaneet jo. Yritämme hiippailla jonnekin salin perälle niin huomaamattomina kuin mahdollista. Kovin helppoa se ei ole,  sillä joudumme kävelemään aivan Neumannin ohi.

Klubilla juhlitaan siis Neumann - Dingo-kipparin lokikirjan virallista julkaisupäivää. Into Kustannuksen julkaiseman teoksen kirjoittanut Salla Nazarenko haastattelee laulajaa samaan tyyliin kuin Turun kirjamessuilla, eli kyselee esimerkiksi tämän urasta ja elämänarvoista. 

         Neumann - Dingo-kipparin lokikirjan julkkarit 13.10 Club Le Roy'ssa. Kuva: irisihmemaassa

Osa kysymyksistä toki poikkeaa aiemmista. Neumann kuvailee esimerkiksi bändin jäsenten välisiä kemioita ja uskoo niiden olevan yksi aika olennainenkin syy siihen, miksi juuri tämä Dingon kokoonpano on se kaikkein toimivin ja suosituin. Jokaista Dingo-fania naurattaa Nipan kuvaukset bändin jäsenistä. Henkisempiäkin asioita sivutaan. Niistä voi lukea enemmän Lokikirjasta, joka on aivan äärettömän mielenkiintoista luettavaa kaiken kaikkiaan. 

Kun Salla kysyy Neumannilta missä tämä näkee itsensä 20 vuoden kuluttua, laulaja vastaa tähän tapaan: "Parempi puoliskoni on sitä mieltä, että asumme silloin Hastingsissä, jossa työntelen rollaattoria vanhana kärttyisänä ukkona. Rollaattoria koristaa Jaguarin keulamerkki. Siellä sitten heristelen kävelykeppiä ihmisille."  Yleisö remahtaa nauruun. 

Muutamalle yleisökysymykselle on aikaa, mutta valitettavasti kukaan ei huomaa kättäni sieltä salin perukoilta. Ehkä hyvä niin. (Olisin luultavasti pyörtynyt.) Paljon olisi kuitenkin kirjan tiimoilta kysyttävää. 

Haastattelun päätteeksi Neumann siirtyy signeeraamaan kirjoja. Vähän nolottaa mennä, kun Nipa nimmaroi kirjani jo siellä Turun kirjamessuilla. En kuitenkaan malta jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, onhan nyt kirjan viralliset julkkarit ja kaikki. Jostain syystä Neumannin seurassa keski-ikäinen identiteettini kuitenkin katoaa kerta toisensa jälkeen taivaan tuuliin ja tilalle astuu 12-vuotias. 

Hysteerisen höpötystulvani keskeltä saan piipitettyä sen, mitä halusinkin kysyä. (Neumannilla on myös uskomaton taito poimia hysteerisisten höpötysten keskeltä se olennainen.) 

     Neumann kirjoittamassa omistuskirjoitusta kirjabloggaajan kirjaan. Kuva: irisihmemaassa

Signeeraustilanteen jälkeen uppoan jälleen kerran suohon nimeltä Itsesäälissäkieriskely. "Miksi sanoin sitä enkä tätä? Miksi aina sanon jotain tyhmää? Miksi jännitän aina niin paljon?" Ihailen vilpittömästi ihmisiä, jotka eivät jännitä. Tai jotka eivät ainakaan näytä sitä ulospäin. Sellaisia kuin Neumann. 

               Salla Nazarenko sädehtii kilvan diskopallon kanssa. Kuva: irisihmemaassa

Joku nainen kertoo tietävänsä blogini. Hihkun riemusta. Joku tietää minun pienen blogini! Iloni on ennenaikaista, sillä käy ilmi, että hän tarkoittaakin toista, lähes samannimistä blogia. Miljoonannen kerran mietin, pitäisikö minun muuttaa blogini nimeä. 

Tilaisuus lähenee loppuaan ja ihmiset alkavat lähteä pois. Me emme lähtisi nyt,  kun aikaakin vielä ois... eli päivänsankari yhä paikalla. Käymme tilaamassa baaritiskiltä illan drinkiksi mainostetut alkoholittomat Siniset enkelit ja kuuntelemme taustalla soivia Dingon iki-ihania biisejä. Neumannin poistuttua paikalta häivymme mekin. Onneksi Helsingin kirjamessuihin ei ole enää pitkä aika. Siellä Neumann nähdään taas! 

P.S. Montako viittausta Dingon biiseihin löysit ylläolevasta jutusta? 

 

 

 

Ladataan...

Turun kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi. Vierailimme tilaisuudessa siipan kanssa ensimmäistä kertaa. Tähän asti tutumpia tapahtumia ovat olleet Edinburghin ja Helsingin kirjamessut. Nyt oli pakko päästä myös Turkuun. Paikalla oli monia mielenkiintoisia vieraita, mutta meidät messuille houkutteli heistä kaksi, Neumann ja Martti Syrjä. Molempia miehiä ihailemme sekä rock-lyyrikoina että säveltäjäguruina enemmän kuin yksi blogikirjoitus riittää kuvaamaan. 

Niin, voisi kuvitella että kirjabloggaajalla olisi sanat hallussa ja taitoa kuvailla tapaamisia näiden rock-legendojen kanssa. Valitettavasti näin ei nyt ole, sillä olen edelleen aivan pyörryksissä ja pökerryksissä sunnuntain tapahtumista.

Molemmat miekkoset olivat paikalla juuri ilmestyneiden kirjojen vuoksi. Eppu Normaalin Kaikki sanat julkaistiin viime viikolla, Neumannista kertova Neumann - Dingo-kipparin lokikirja puolestaan viettää virallisia julkaisujuhliaan tänä perjantaina.

                                                                Kuva: irisihmemaassa

Ensimmäisenä oli vuorossa Neumann, jota haastatteli kirjan kirjoittaja Salla Nazarenko. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten syöksyimme ensin syömään messukahvilaan. Matkan varrella tuli sivukorvalla kuultua kaikenlaista hupaisaa. Eräskin kirjailija valitti mikseivät ihmiset voi signeeraustilanteessa sanoa nimeään tarpeeksi selkeästi. Iski paniikki. Hoin mielessäni: "muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selvästi..."

Vihdoin koitti kauan odotettu  hetki. Perinteisen kirjahaastattelun sijaan Nazarenko kyseli Neumannilta tämän urasta ja elämästä. Neumannia on aina ilo kunnella. Haastattelulle oli kuitenkin varattu aikaa vain 20 minuuttia, joten se loppui aivan liian pian. Haastattelun jälkeen koitti ihana yllätys: Nipa siirtyi signeeraamaan uunituoretta kirjaa! Virallisesti vasta perjantaina ilmestyvä kirja oli siis mahdollista hankkia jo Turun messuilta ja kaiken lisäksi nimmarilla varustettuna!

Kun sitten tajusin, että olin signeerausjonossa toisena, iski hirveä jännitys. "Muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selv...." Mantraa hokiessani huomasin, että edelläni oleva nainen pyysi nimmarin uuden kirjan lisäksi moneen muuhunkin juttuun. Nipa jutteli naisen kanssa pitkään.

Hetkinen... apua.... iik..... Tässä olisi nyt se tilaisuus. Elämäni tilaisuus. Tiesin kyllä, että takanani oli pitkä jono ihmisiä, mutta ehkäpä Neumann ehtisi jutella minunkin kanssani? Samassa kaikki lukuisat - miljoonat - asiat, jotka olen halunnut laulajalta vuosien saatossa kysyä karkasivat mielestäni jonnekin hyvin, hyvin kauas. 

Kun vuoroni sitten koitti, aloitin hysteerisen höpötyksen siitä, miten suuren vaikutuksen Kaunottaren ja kulkurin (!) uusi sovitus oli minuun Tampere-talon konsertissa tehnyt. Voi krääh. *nolottaa ikuisesti* Neumann oli täydellinen herrasmies, ohitti mokani kohteliaasti ja kertoi miten sovitus oli syntynyt. Oli aivan käsittämättömän hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia miehen kanssa, jonka lahjakkuutta on ihaillut 12-vuotiaasta lähtien. 

Neumann signeeraamassa Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajapassiani. Kuva: irisihmemaassa                                          

Yhteiskuvan jälkeen jatkoimme matkaa Agricola-lavalle, jossa Martti Syrjän ja Mikko Saarelan haastattelu oli juuri alkamassa. Haastattelija kyseli heiltä Eppujen kappaleiden synnystä ja luki ääneen otteita muutamasta biisistä. Syrjä ja Saarela ovat molemmat aikamoisia sanoitusvelhoja,  joten oli todella mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan lyriikoiden synnystä. Oli myös koskettavaa kuulla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne olivat haastattelijassa herättäneet. Martti Syrjän sanoituksista runollisimmat ja haikeimmat tuovat kyyneleet silmiin niin luettuina kuin kappaleita kuunnellessa. Niinpä nenäliinan sai kaivaa esiin tilaisuuden aikana useammankin kerran. Tämäkin haastattelu kesti vain 20 minuuttia, eikä yleisökysymyksille ollut mahdollisuutta.

Martti Syrjä ja Mikko Saarela Turun kirjamessuilla 2017. Haastattelemassa Esa Silander. Kuva: irisihmemaassa

Sitten koitti jälleen iloinen yllätys, eli signeerausmahdollisuus. Yleisö lähti valtavana joukkona kohti tähän varattua paikkaa. Jono parveili vähän sinne sun tänne. Ihailen ja kunnioitan Martti Syrjää sanoittajana ja muusikkona niin suunnattomasti, etten muista sanomisistani oikeastaan yhtään mitään. Nimeni olen kuitenkin mitä ilmeisemmin saanut sanottua ja yhteiskuvan pyydettyä.

Näiden ihanien ja ikimuistoisten tapaamisten jälkeen kiersimme vielä hieman messualueella. Sitten oli aika huristaa takaisin kotiin. 

                                   Ihanin bloggaajapassi ikinä. Siinä on  Nipan nimmari!!!! Kuva: irisihmemaassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Mies kävelee köyden varassa seinää pitkin alaspäin. Vaakatasossa, kasvot lattiaa kohti. Eikä siinä kaikki. Lisäksi hän laulaa - ooppera-aariaa! Hetken aikaa en meinaa uskoa silmiäni, mutta uskottava se on. Kunnioitukseni huippubaritoni Ville Rusasta kohtaan kasvaa entisestään, sillä hän yhdistää kaksi äärettömän vaativaa taitoa - abseilaamisen ja oopperalaulun - ikään kuin se ei olisi vaiva eikä mikään. Kaiken kukkuraksi perille päästyään hän ei suinkaan mätkähdä lattialle ja jää siihen makaamaan loppuesityksen ajaksi, kuten jollekin hieman tavallisemmalle kuolevaiselle saattaisi käydä, vaan jatkaa matkaansa saman tien oopperan lavalle - edelleen vaivattomasti laulaen. Istun Circoperan ensi-illassa, enkä voi uskoa, että näin oikein. Olen mykkänä ihastuksesta.

Totta puhuen olen ollut sitä jo siitä hetkestä alkaen, kun astuin oopperan aulaan ja näin siellä "Viettelyksen vaunun". Siinä myydään kaikkea ihanaa pikkuherkuista ooppera- ja balettiaiheisiin tuotteisiin, kuten pastillirasioihin, CD-levyihin, kirjoihin ja aivan ihanaan Liisa ihmemaassa -muistivihkoon. (Shoppailuhulluille vinkkinä kerrottakoon, että oopperan kauppa on myös ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.)

Jatkamme matkaa lämpiöön, jossa tuoksuu popcorn. Eikä vain tuoksu, vaan sitä myös myydään. Kyllä, oopperassa myydään popcornia, joka vieläpä valmistetaan pienessä kojussa paikan päällä! Hattaraakin on saatavilla. Vaaleansinistä, vaaleanpunaista ja valkoista hattaraa ihanissa pienissä kipoissa. Päätämme herkutella väliajalla. Silloin toteamme, että popcornin syömisestä oopperassa tulee vähän syyllinen olo. Vähän niin kuin olisi elokuvanäytöksessä se pahin kälättäjä. (Emme me niitä popcorneja sentään oopperasaliin vie. Ehdin nielaista viimeisen juuri ennen kuin väliaika päättyy.)

Niin kuin jo monessa paikassa on kirjoitettu, Circopera yhdistää nimensä mukaisesti oopperan ja sirkuksen. Suurimman osan sirkustempuista esittävät sirkusalan ammattilaiset. Temput ovat jännittäviä, hauskoja, kauniita ja koskettavia. Niiden aikana kuullaan tunnettuja oopperakappaleita, joita Kansallisoopperan loistavat solistit, kuoro ja orkesteri esittävät.

Ensi-illassa yleisö tuntui haltioituvan erityisesti "kuolemanpyörässä" taituroivan Gengis van Goolin henkeäsalpaavasta esityksestä. Huikea se onkin, mutta koska kärsin auttamattomasta korkeanpaikankammosta, minun on pakko sulkea välillä silmät. Silloin saankin oivan tilaisuuden keskittyä täysin musiikkiin. (Salainen toive oopperalle: voisikohan Circoperan upeasti esitetystä hittikimarasta julkaista CD:n?)

Vaikka sirkustaiteilijoiden esitykset ovat hienoja, itseeni suurimman vaikutuksen tekevät kuitenkin ne sirkustemput, joita esittävät oopperan omat artistit. Sirkustaiteilijat kun ovat alansa ammattilaisia. Oopperalaulajat -ja muusikot ovat puolestaan oopperan ammattilaisia. Vaatii siis varmasti aikamoista uskallusta yhdistää vaativa oopperalaulaminen (ja soittaminen) sirkustemppuun! Mutta niin vain Ville Rusanen tepastelee seinää alas kuin olisi tehnyt sitä koko ikänsä, sopraano Hanna Rantala keinuu katon rajassa laulaen samalla kuin enkeli - ja huipputenori Mika Pohjonen luikauttaa aarian käsillään seisten. Kyllä vain, "Kaikki onnistuu, kun oikein yrittää ja on terävä pää!"  

Kun esitys päättyy, yleisö palkitsee esiintyjät huikein aplodein ja seisomaan nousten. 

Naulakolle kävellessämme kuulen pikkupojan sanovan: "Parasta ikinä". 

 

Ladataan...

Voi Bridget Jones -fanit hyvät, mitä uutisia minulla onkaan kerrottavana. Niin....  tittidii (kuvitelkaa tähän fanfaarien ääni), sen lisäksi, että perjantaina pullahtaa vihdoin Suomenkin valkokankaille hartaasti odotettu kolmas Bridget -elokuva, ja että kuukausi sen jälkeen saamme luettavaksi neljännen Bridget -kirjan (joka on oletettavasti elokuvan stoori kirjamuodossa, mutta mitäs pienistä), tulossa on lähivuosina jotain vieläkin hulvattomampaa, nimittäin... tidii (kuvitelkaa tähän uudestaan se fanfaarien äääni)... BRIDGET JONES -MUSIKAALI!!! 

Kyllä vain! Helen Fielding on myöntänyt, että Bridget Jones -musikaali on toteutumassa ja kertonut kirjoittaneensa sen käsikirjoituksen. Ihan vielä ei lippuja kannata kuitenkaan ryhtyä varailemaan, sillä teatterilavalla esitys nähdään kirjailijan mukaan "lähivuosina". Toivottavasti musikaalia ei tarvitse kuitenkaan odottaa ihan yhtä pitkään kuin uusinta elokuvaa... Minulla on vain yksi toive: jos musikaali toteutuu, voi kun se olisi hyvä. 

Laulavaa Bridgetiä ja tanssivaa Mark Darcya odotellessa... 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Voiko Mynthon-pastillilla kirjoittaa? Tätä eksistentiaalista kysymystä jouduin pohtimaan eilen Kansallisoopperan ooppera- ja balettikauden lehdistöavajaisissa. Kun tilaisuus alkoi ja Alminsali pimeni, ryhdyin vaivihkaa kaivelemaan laukustani pientä, sinistä kynää. Paniikki alkoi iskeä, kun sitä ei meinannut löytyä. Haa, vihdoin näin laukussani jotain sinistä. Juuri kun olin saamassa kynän ulos laukusta, tajusin että se onkin Mynthon -rasia. Onneksi laukun uumenista löytyi lopulta toinen kynä. Päätin painaa sen valmiiksi päälle. Tilaisuuden jälkeen valkoinen laukku oli täynnä mielenkiintoisia sinisiä kuvioita. Vähän sellaisia kolmivuotiaan piirtämän näköisiä. 

Mutta nyt itse asiaan, eli Kansallisoopperan tämän kauden ohjelmistoon. Tarjolla on todellakin jokaiselle jotakin! 

Vai mitä tuumaat näistä?

1. Robin (kyllä, se Robin), Iiro Rantala sekä maailmankuulu basso Matti Salminen astuvat yhdessä lavalle Iiro of the Opera -konserttisarjan avauskonsertissa ja saavat varmasti niin tyttäret, äidit kuin mummot pyörtymään. Veikkaanpa, että nämä esitykset menevät kuin kuumille kiville. 

2. Pidätkö sirkuksesta? Miltä kuulostaisi sirkuksen ja oopperan yhdistelmä? Tänä syksynä Kansallisoopperan CircOpera -esityksessä voi ottaa selvää siitä, miltä kuulostaa ja näyttää, kun Oopperan sinforniaorkesteri ja koko kuoro yhdistetään sirkusesitykseen, jossa nähdään huikeita sirkustaitelijoita ja kuullaan oopperan rakastetuimpia aarioita Suomen upeimpien oopperalaulajien esittämäniä. Esityksen solisteina kuullaan ei enempää eikä vähempää kuin tenori Mika Pohjosta ja baritoni Ville Rusasta

Eilisessä tilaisuudessa saimme nähdä CircOperasta pienen näytteen. Ville Rusasen ja Mika Pohjosen Helmenkalastajat-dueton jälkeen arvelisin  koko salin olleen sulaa vahaa.

 

   Bloggaaja mykistyi ihailemansa oopperalaulajan läheisyydessä mutta onnistui kuitenkin räpsäisemään kuvan.

3. Jos rakastat satuja ja haluaisit nähdä miten iki-ihana Liisa Ihmemaassa toimii balettina, siihen tarjoutuu tänä syksynä harvinainen tilaisuus, kun Bostonin baletin koreografi Jorma Elo luo tarinasta aivan uuden teoksen Kansallisbaletille! Musiikiksi Elo on valinnut Bachia, Haydnia ja Händeliä. Lilli Paasikiven mukaan olemaan kaunis kuin koru. Siihen on helppo uskoa. Kirjabloggaajana tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä miten tämä monikerroksinen tarina kerrotaan tanssin ja musiikin keinoin. 

Liisa Ihmemaassa vaikuttaa tällä kaudella myös väliajan tarjoiluihin. Mitä tuumaisit Alice in Wonderland -afternoon teastä, joka sisältää muun muassa pelikorttikuvioilla koristeltuja, mykistyttävän maistuvia macaronseja! 

 

 

Eivätkä väliaikaihanuudet tuohon lopu. Tiesitkö, että Kansallisooppera valmistaa hunajaa omista mehiläispesistä? Sitä tarjotaan monen väliaikaherkun, kuten juustolautasen kera. Syksyn ihanin uutuus, jossa hunajaa päääsee maistamaan on Honey Bubble Tea, josta saimme eilen maistiaiset. Tähän juomaan jäi kerralla koukkuun!

Kuvat: irisihmemaassa

 

 

 

 

Pages