Ladataan...

Tänään on se maaginen päivä, jolloin tulee kuluneeksi 20 vuotta ensimmäisen Harry Potter -kirjan ilmestymisestä. 

Muistatko vielä, missä luit tuon taianomaisen kirjasarjan ensimmäisen osan Harry Potter ja viisasten kivi? Jäitkö koukkuun heti? Luitko aikuisten vai lasten kansilla varustetun version?

Kirjasarjasta tuli tosiaan nopeasti niin suosittu, että siitä "jouduttiin" julkaisemaan myös aikuisemmalla kansikuvalla varustettu versio, jotta aikuisisista olisi mukavampi lukea sitä julkisilla paikoilla. Muistan miten luin sitä lastenkansiversiota Madridin lentokentällä ja koetin kovasti piilotella kantta. Ettei vain kukaan luulisi, että lastenkirjaa tässä nyt... Sitten huomasin vastapäätä istuneen naisen lukevan samaa teosta ja huokasin helpotuksesta. Koukussa olin ensiriveiltä lähtien. Hassuja, ihania, nostalgisia muistoja 20 vuoden varrelta tulee tänään mieleen varmasti monelle tuohon niin taianomaisen kirjasarjaan ihastuneelle.

Miten sinä aiot juhlia - tai kenties juhlit jo - Harry Potterin merkkipäivää?

Luetko lempikirjasi uudelleen? Osallistutko fanitapaamiseen? Tai vietätkö yön kenties Edinburghin The Balmoral -hotellin legendaarisessa J. K. Rowling -sviitissä, eli paikassa, jossa kirjailija sai valmiiksi kirjasarjan viimeisen osan? 

 

 

Tiesitkö muuten, että....

näkymättömyysviitta mainitaan Potter -kirjasarjassa 413 kertaa 

"Odotum suojelius" mainitaan loitsuista kaikkein useimmin - peräti 140 kertaa

Sana rakkaus mainitaan peräti 182 kertaa ja viha vastaavasti 117 kertaa

Nämä luvut, yllä oleva taulukko sekä paljon muuta Harry Potter -numerotietoa löytyvät täältä: Shopalike.fi/20-vuotta-taikaa

 

Ladataan...

Tällaista blogikirjoitusta en olekaan vielä koskaan joutunut tekemään. Aika harvoin sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa on ensin kirjoittanut blogiin suuresti ihailemansa ihmisen kirjoittamasta kirjasta - ja seuraava postaus onkin tuon kyseisen ihmisen muistokirjoitus. :(

Edellinen juttuni käsitteli suurelle yleisölle Star Wars -elokuvien Prinsessa Leiana tutuksi tulleen Carrie Fisherin muistelmia. Eilen aamulla (Yhdysvaltojen aikaa) Carrie Fisher nukkui pois. Carrie sai viime perjantaina massiivisen sydänkohtauksen lennolla Lontoosta Los Angelesiin. Me Star Wars -fanit toivoimme sydämiemme pohjasta, että hän vielä toipuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja nyt hän on poissa. 

Kuulostan varmasti typerältä sanoessani, että itken tätä kirjoittaessa. Itken, koska tuntuu siltä kuin rakas sukulainen olisi nukkunut pois. Carrie Fisher on ollut minulle äärettömän tärkeä ihminen lapsuudestani saakka paitsi Star Wars -elokuvien takia, myös kirjailijana, muiden elokuvien näyttelijänä ja ennen kaikkea omana itsenään.

Tapasin hänet mieheni kanssa viime kesänä Lontoon Star Wars Celebrationissa eli maailman suurimmassa SW-fanitapaamisessa. Kunnon nörttimeininkiä siis. Carrie Fisher on - oli  - hillitön persoona. Huumorintajuinen, todella terävä, lämmin, äidillinen, ihana.

Kävimme ensin kuuntelemassa Carrie Fisherin haastattelun. Häntä haastatteli Star Wars -leffoissa Wicket -ewokkia esittänyt Warwick Davies. Mukana oli myös Carrien koira Gary, enkä muista eläessäni nauraneeni vatsa niin kippurassa kuin seuratessani näiden kolmen henkilökemiaa ;) etenkin sitä, miten urheasti Gary yritti puolustaa rakasta emäntäänsä.

Myöhemmin samana päivänä menimme otattamaan itsestämme kuvan yhdessä Carrien kanssa. Kun tuli meidän vuoromme, tuolilla istuva Carrie totesi: "no teidätpäs minä kaappaankin yhden kumpaankin kainaloon". Siinä sitten höpöteltiin ja kysyin ujosti saisinko halata häntä. Carrie vastasi: "no totta kai!" ja  halasi minua lämpimästi kuin äiti tai rakas täti. Menin siitä äidillisestä halauksesta niin sekaisin, etten ehtinyt seurata mitä mieheni puolella tapahtui. Sitten tuli kuvan ottamisen vuoro. Kun saimme kuvan, sain pienen nauruhepulin: Carrie pitää siinä miestäni leuasta kiinni! Mies näyttää kovin onnelliselta, mikä ei liene ihme... 

Carrie Fisherin mahtavaan persoonaan on lukuisten haastattelujen, fanitapaamisten, omaelämäkerrallisten teosten sekä sosiaalisen median lisäksi voinut seurata esimerkiksi Stephen Fryn QI -ohjelmassa, jossa hän oli useasti nähty vieras. (Stephen Fry ja Carrie olivat hyviä ystäviä). Carrie ei arkaillut kertoa julkisuudessa mielenterveysongelmistaan saati varsin erikoisesta lapsuudestaan kahden aikansa superjulkkiksen lapsena. 

Meille kaikille Star Wars -faneille Carrie oli kuin perheenjäsen. En tule unohtamaan häntä enkä sitä lämmintä halausta koskaan. Enkä pysty kirjoittamaan enempää, koska en kyyneleiltäni näe enää näyttöruutua.

Kun Carrie Fisher kiinnitettiin ensimmäiseen Star Wars -leffaan (siis kröhöm Tähtien sotaan näin suomeksi), George Lucas selitti, että koska avaruudessa ei ole painovoimaa, ihmisen keho laajenee siellä mutta alusvaatteet eivät. Tästä syystä Carrie ei siis voisi käyttää kuvauksissa myöskään rintaliivejä. Carriea asia nauratti kovin. Hän totesikin kirjassaan Wishful Drinking, että haluaisi muistokirjoituksessaan lukevan seuraavasti. So Carrie, this is for you:

"I drowned in moonlight, strangled by my own bra."

- Carrie Fisher (1956 - 2016) 

Carrie & Gary Warwick Daviesin haastateltavana Star Wars Celebrationissa kesällä 2016.

kuva: irisihmemaassa

 

Ladataan...

Kuva: Irisihmemaassa

Jos haluat kuulla miten maailman kuuluisin kierrepullakampaus syntyi tai lukea 19-vuotiaan tytön päiväkirjatilitystä siitä miten "se on tosi ikävä tyyppi enkä mä en oikeastaan yhtään tykkää siitä tai ehkä mä kuitenkin ihan vähän tykkään tai ei kun mä oikeastaan vihaan sitä kun se on niin kamala tai oikeastaan se onkin aivan ihana", niin suosittelen sinulle lämpimästi näyttelijä Carrie Fisherin uusinta kirjaa The Princess Diarist.

Avaruusprinsessan muistelot sisältävät 70 sivua otteita hänen nuoruuden päiväkirjoistaan. Ne saattavat tuntua hämmentävän tutuilta tai sitten eivät, riippuen siitä oletko pitänyt 19-vuotiaana itse päiväkirjaa ja tilittänyt sinne kaikenlaista vaiko etkö ole. Ehkä kuitenkin sillä erotuksella, että "se tyyppi, joka on aivan ihana mutta kuitenkin jotenkin kamala ja vitsi että mä vihaan sitä mutta kun en oikeastaan kuitenkaan" on todennäköisesti ollut joku muu kuin Carrien vastanäyttelijä maailman suosituimpiin kuuluvassa elokuvassa Tähtien sota (tai Star Wars: Episode IV - A New Hope, kuten leffa nykyisin tunnetaan). 

Päiväkirjaotteiden lisäksi Carrie Fisher kertoo "salasuhteesta" muutenkin ja selittää miksi päätti paljastaa asian nyt, 40 vuotta kuvausten jälkeen. Kirjoittaa hän toki jonkin verran - mutta harmillisen vähän - muistakin asioista, kuten siitä, millaista on ollut lapsuus kahden aikansa superjulkkiksen eli Debbie Reynoldsin ja Eddie Fisherin tyttärenä, millaista on ollut elää kaksoiselämää Leia-Carrienä ja millaiselta fanien valtava, nyt jo 40 vuotta jatkunut ylenpalttinen huomio tuntuu. Kirja sisältää myös hupaisia kuvauksia kohtaamisista fanien kanssa. Jos on itse Star Wars -fani, niistä saattaa tunnistaa itsensä. Ei niin, että itse tunnistaisin. Ei sitten laisinkaan.

Vaikka Carrien päiväkirjaotteet ovat sinänsä mielenkiintoista luettavaa, olisin toivonut hänen kertovan enemmän myös itse leffan kuvauksista ja muistakin näyttelijöistä. Toisaalta sellaisiahan nuoruuden päiväkirjat ovat; tilityksiä Siitä Tyypistä.

Kirja on erinomainen joululahja paitsi kaikille Star Wars, Carrie Fisher sekä sen hänen tätä nykyä erittäin kuuluisan vastanäyttelijänsä faneille,  myös jokaiselle joka on joskus pitänyt päiväkirjaa.  

Kirja myös ilmestyi aika sopivaan saumaan, sillä elokuva Rogue One: A Star Wars Story tuli juuri ensi-iltaan. Jos siis tunnet jonkun Star Wars -fanin, joka ei ole elokuvaa vielä nähnyt, liitä kirjan mukaan leffaliput ja unelmalahja on taattu!

Carrie Fisher: The Princess Diarist (Bantam Press, 2016)

Ladataan...

Olet valinnut vaatteet Bridget Jones's Baby -leffan kutsuvierasnäytökseen huolella jo edellisenä päivänä, jotta lähtiessä kerrankin ei tulisi kiire.

Peset edellisiltana paidan, jonka aiot pukea päälle. 

Otat paidan koneesta. Se on paitsi värjäytynyt, myös likomärkä. Pesukone ei suostu linkoamaan sitä.

Luotat, että paita kuivuu ajoissa, mutta kas, kun tulee aika pukea, paita on edelleen märkä.

Puet mustat farkut jalkaan. Ne, jotka ostit pukeutumisneuvojalta. Et pystynyt hengittämään farkuissa silloinkaan, mutta jostain syystä olet vakuuttunut, että nyt pystyt.

Et pysty, sillä farkut eivät mene edes päälle. NE EIVÄT MENE PÄÄLLE. 

Sinuun iskee paniikki. Yrität etsiä jotain kelvollista päälle pantavaa vaatekaapistasi, mutta et löydä, koska... a) sellaista ei ole ja b) missä on Marie Kondo silloin kun häntä tarvitaan? 

Alkaa olla kiire. Vedät päälle ensimmäiset vaatteet, jotka löydät ja ryntäät taksiin. 

Kävelet elokuvateatterissa pressi/info -tiskille. Kerrot nimesi ja sen, että olet paikalla bloggaajana.

"Oletko sä siis voittanut jossain arvonnassa, vai?" tiskillä oleva täti kysyy. 

"En ole. Olen bloggaaja. Mun nimen pitäisi kyllä löytyä sieltä kutsuvieraslistalta."

"Oletko sinä Kaisa?"

No en minä ole Kaisakaan. 

"Tiedätkö sinä tästä jotain?" täti kysyy kollegaltaan yhtä epäilevästi kuin yrittäisin päästä Linnan juhliin ilman kutsua.

Alkaa olla aika hikiset paikat. Enkö pääsekään sisään?

Onneksi tädin kollega on ajan tasalla, ja saan käteeni kauniin violetin kutsukortin ja tiedon, että leffan etkoilla on tarjolla suloisia kuppikakkuja ja vaaleanpunaista skumppaa.

Lähden kipittämään muiden perässä portaita ylös.

Kompastun kynnysmattoon. 

Avecina oleva mieheni saa onneksi hyvin darcymaisesti minut pelastettua juuri ennen kuin nenäni ehtii koskea lattiaan.

Syöksymme oitis kuppikakkupöydän luo.  Tarjolla on sekä Darcyn että Jackin kuvalla varustettuja versioita. Valinta on vaikea. Päätän varmuuden vuoksi valita molemmat. En ole vieläkään ihan varma. Nappaan siis varmuuden vuoksi vielä yhdet.

 

 

Sitten pääsemmekin jo leffasaliin. Meinaan saada hepulin jo ennen elokuvan alkua kuullessani hyvin nuoren vierustoverini toteavan Bridgetistä: "Se on niin uskomatonta kun toi on jotenkin niin tommonen antisankarimuija tai tommonen." 

Sitten elokuva alkaa - ja tempaisee ainakin meidät heti ensi hetkestä mukaansa. Se on hillitön, ihana, hulvaton. En muista milloin olisin nauranut jossain elokuvassa näin paljon. Tai milloin olisin  kuullut yleisön hohottavan täydestä sydämestään yhteen ääneen. Leffan sairaalaankuljetuskohtaus on niin hillitön, että siitä tulee takuuvarmasti klassikko.

Bridget Jones's Baby tarjoaa myös pari hauskaa ylläriä, joista ei tietenkään tässä sen enempää. Jos olet niitä ihmisiä, jotka ryntäävät leffasalista ulos heti lopputekstien alkaessa rullata, vinkkaisin nyt kuitenkin jäämään ihan, ihan loppuun asti

En halua vaikuttaa elokuvaelämykseenne tämän enempää, sillä haluan että pääsette nauttimaan kaikista tarinan käänteistä yhtä paljon kuin itsekin tein. Toki elokuvassa on paljon tuttua, mutta pidin kovasti siitä, että Mark Darcy oli yhtä pidättyväinen hurmaava engelsmanni kuin tähänkin asti, ja amerikkalainen miljönääri Jack taas hänen täydellinen vastakohtansa. Kyllähän tästä kuviosta irtosi monia aivan hulvattomia hetkiä. 

 

Leffan jälkeen tuntuu siltä kuin olisi viettänyt pari tuntia rakkaan ystävän seikkailuja seuratessa. Ihmisen, joka koheltaa kenties vielä hieman minuakin enemmän. Bridget Jones, I like you just the way you are

Poistuessamme elokuvasalista kurkkasimme vielä tarjoilupöytään. Siellä oli vielä muutama kuppikakku jäljellä. Ne näyttivät hieman yksinäisiltä, joten päätimme napata pari mukaan. 

 

 

 

Bridget Jones's Baby -elokuvan ensi-ilta koittaa Suomessa pitkällisen odotuksen jälkeen vihdoin ja viimein huomenna 16.9. 2016.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

Kun ihminen kävelee ratikkapysäkille ja ilahtuu nähdessään siellä uuden Bridget Jones- elokuvan mainoksen, joka paljastuukin lähemmällä tarkastuksella mainosjulisteeksi, jossa on jonkun ventovieraan miehen jättikokoinen naama, tietää tarvitsevansa uudet silmälasit. Sellaiset ehdin onneksi saada juuri ennen Bridget Jonesin ensi-iltaa 16.9. Olisihan noloa, jos en pystyisi erottamaan Colin Firthiä Patrick Dempseystä. Tai kumpaakaan heistä Renée Zellwegeristä.

Uuden Bridget Jones -elokuvan trailereita olen kyllä tihrustanut läppäriltäni moneen otteeseeen. Vaikka olen aina ollut Bridget -fani sieltä suurmmasta päästä (tämä pätee myös leveyssuunnassa), en ollut tästä elokuvaprojektista alun perin niin kovin innostunut. Intoani vähensivät poikkeuksellisen ikävät synnytystuskat (eivät omani, vaan elokuvan). Kuten olen aiemmin kirjoitellut, Bridget Jones's Baby -leffaa on yritetty saattaa maailmaan aivan hillittömän pitkään, kokonaiset 12 vuotta. Sinä aikana leffaprojektista on häipynyt esimerkiksi Daniel Cleaveriä esittänyt Hugh Grant (*sigh*), joka piti käsikirjoitusta liian kökkönä. Hänet korvattiin pikaisesti Patrick Dempseyllä, joka esittää amerikkalaista monimiljönääriä. (*ei *sigh* ollenkaan, koska itse en ole mikään kyseisen tyypin fani. Joten voitte kuvitella miten intoni laantui laantumistaan).

Suhtauduin koko hommaan siis varsin skeptisesti. Eniten harmitti Hugh Grantin puuttuminen. Toiseksi eniten se, että elokuva on nyt ihan oma erillinen juttunsa, eikä perustu yhteenkään Bridget Jones -kirjaan saati kolumniin, kuten oli alun perin tarkoitus. (Helen Fieldingin vuosina 2005-2006 kirjoittamissa kolumneissa kun Bridgetin vauvan isäksi paljastuu juurikin Daniel Cleaver. Mutta mitäs pienistä.) 

Muutama päivä sitten onnistuin näkemään Bridget Jones's Babyn trailerin ensimmäistä kertaa valkokankaalta, ja pakkohan se on sanoa, että nauratti. Ainakin paikoitellen. (Se ristiäiskohtaus!)

Sitten huomasin jotain omituista: päivä päivältä intoni elokuvaa kohtaan kasvoi kasvamistaan. En vieläkään niin välitä siitä Patrick Dempseystä - ja tulen luultavasti koko leffan ajan manailemaan miksi hänen paikallaan ei ole Hugh Grant - mutta kyllä ainakin trailereista päätellen kolmen päähenkilön välille on saatu syntymään varsin hersyvää komiikkaa. 

Pian elokuvan ensi-illan jälkeen Bridget Jones -faneja hemmotellaan vielä toisellakin tulokkaalla, nimittäin uudella Bridget -romaanilla. Sosiaalisessa mediassa tuleva kirja on kuitenkin aiheuttanut pienen myrskyn tuttipullossa. On ihmetelty muun muassa sitä, miksi Bridget Jones's Baby: The Diaries pullahtaa maailmaan vasta elokuvan jälkeen (11.lokakuuta) eikä ennen leffaa? Eli onko kyseessä "vain" leffan kirjaversio? On ihmetelty myös sitä, miksei kirja jatka Bridgetin tarinaa siitä, mihin se Mad About the Boyssa jäi, ja sitä, miksei elokuva ole tuon kirjan leffaversio. Närästyksen aiheita siis rittää.

Hmm.... itse odotan uutta kirjaa suurella uteliaisuudella. Kerrotaanko siiinä todella vain täsmälleen samat asiat kuin elokuvassa (jolloin kirjan julkaiseminen leffan jälkeen tuntuisi jotenkin vähän turhalta), vai onko siihen otettu aineksia myös kolumenista? Ja jos Daniel Cleaver on kirjassakin tyystin kadotettu kuvioista, selitetäänkö asiaa mitenkään? 

Leffan suhteen voi puolestaan olla loppuen lopuksi aika huojentavaa, ettei se pohjaudukaan ainakaan suoraan mihinkään aiemmin valmiina olleeseeen tarinaan. Eipähän tarvitse katsojanakaan sitten itsekseen napista, että "kirjassa toi meni ihan eri tavalla", vaan voi vain nauttia leffasta leffana (vaikka siinä ei olekaan Hugh Grantia. Höh.)

Tällaisia syvällisiä pohdintoja tällä kertaa.

Mitenkäs te tähän äärettömän tärkeään asiaan suhtaudutte? Aiheuttaako pelkkä ajatuskin Bridget Jonesin tulevista kohelluksista niin valkokankaalla kuin kirjassa aamupahoinvointia? Vai lasketteko jo innolla päiviä? (Niitä on muuten elokuvan ensi-iltaan 12 ja kirjan ilmestymiseen 36). 

Bridget Jones's Baby -elokuvan suomen ensi-illan laskettu aika: 16.9. 2016

Bridget Jones's Baby: The Diaries -kirjan laskettu aika: 11. 10. 2016 

 

Pages