Ladataan...

Edinburghin kirjafestivaalien odotetuimpia vierailijoita oli Desmond Tutun tytär Mpho Tutu. Isä ja tytär ovat kirjoittaneet yhdessä anteeksi antamista käsittelevän kirjan The Book of Forgiving. Päivää ennen tilaisuutta saimme valitettavan tiedon: Mpho Tutu oli joutunut perumaan saapumisensa.

Samana iltana oli kuitenkin onneksi toinen tärkeä tilaisuus: ilta Nelson Mandelan muistolle. Tilaisuudessa neljä eri kirjailijaa luki Madibaa käsitteleviä, tai hänelle merkityksellisiä tekstejä. Ensimmäisen tekstin luki Etelä-Afrikan suosituin rikoskirjailija, paikallisen PEN -järjestön puheenjohtaja Margie Orford. Hän on syntynyt vuonna 1964, eli samana vuonna kuin Nelson Mandela joutui vankilaan.

Orford luki tapahtumassa Maya Angeloun Nelson Mandelan kunniaksi kirjoittaman runon His Day is Done.

Seuraavana vuorossa oli Sambiassa syntynyt Cat Clarke. Hän on nouseva nuorisokirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa paljon keskustelua herättäneen, nuoren itsemurhaa käsitelleen kirjan Undone. Clarke luki nigerialais amerikkalaisen kirjailija Teju Colen esseen The Island. Cole on kirjoittanut tekstin Nelson Mandelasta Robben Islandilla otetun valokuvan inspiroimana.

Kolmannen puhujan olisi voinut ulkonäkönsä puolesta sijoittaa paremminkin vaikka Hollywoodiin tai Miss Universumien reunion -tapaamiseen, niin häkellyttävän näyttävä tämä seniori-ikäinen blondi oli. Stereotypioista oli syytä luopua pikaisesti, sillä kävi ilmi, että näyttävä nainen oli Britannian johtaviin neurotieteilijöihin lukeutuva paronitar Susan Greenfield. Juuri kun paronitar oli pääsemässä vauhtiin tutkimuksensa aihetta, (eli aivojen fysiologiaa), esitellessään, tilaisuuden keskeytti lokkien kuorolaulu, joka oli kuin suoraan Hitchcockin linnuista. Kuoron vaiettua Greenfield siiirtyi suoraan asiaan ja luki toimittaja Dave Gilsonin kirjoittaman kunnianosoituksen Nelson Mandelalle.

Illan päätti irokeesi- ja huronitaustainen kanadalaiskirjailija Joseph Boyden. Hän kertoi kotimaansa vähemmmän valoisasta puolesta, eli sen yhteydestä Etelä-Afrikan apartheid -järjestelmän syntyyn. Etelä-Afrikan hallinnon edustajat vierailivat aikoinaan Kanadassa ja ihastuivat siellä käytössä olleeseen reservaattijärjestelmään niin ikihyviksi, että päättivät ottaa sen käyttöön myös omassa kotimaassaan.

Boydenin sisar on naimisissa apartheidin aikana värilliseksi luokitellun henkilön kanssa. Kun kirjailija kuuli termin ensi kertaa, hän ei voinut käsittää sitä, vaan purskahti nauruun. "Miksi ne kutsuvat sinua sellaiseksi? Kaikki ihmisethän ovat värillisiä."

Boyden lukee illan vaikuttavimman tekstin, Willian Earnest Henleyn runon Invictus. Runo teki Mandelaan aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että hän kopioi sen pienelle lapulle, jota piti sellinsä seinällä 27 vuotta. Hän myös luki runoa ääneen vankilatovereilleen.

Invictus on niin hieno runo, ettei lukuhetken aikana tainnut festivaaliyleisöstä kovin montaa kuivaa silmäparia löytyä. Runon löytää kokonaisuudessaan esim. Poetry Foundationin sivuilta http://www.poetryfoundation.org/poem/182194

Tässä sen pari vaikuttavinta riviä: "I am the master of my fate, I am the captain of my soul"

Tilaisuuden järjesti Amnesty International.

Kirjavinkkejä:

Desmond Tutu & Mpho Tutu: The Book of Forgiving

Margie Orford: Water Music

Cat Clarke: A Kiss in the Dark

Susan Greenfield: Mind Change

Joseph Boyden: The Orenda sekä This Land is Your Land

Kuva Irisihmemaassa

Ladataan...

Kirjallisena.Minna heitti minulle hurmaavan haasteen, eli kysyi 10 kirjoihin liittyvää kysymystä.  Kiitos Minna, kutkuttavista kysymyksistäsi! 

Minna kysyi seuraavia:

1. Millainen lukija olet?

Ehkäpä minut voisi luokitella näin...

Pääluokka: kaikkiruokainen lukutoukka

Alaluokka: chick lit -rohmuaja

Luen yleensä useampaa kirjaa samanaikaisesti. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pääasiassa chick litiä.

 

2. Kuulutko lukupiiriin tai muuhun kirjoista keskutelevaan yhteisöön?

Kuulun Blogatiin, joka järjestää muun muassa kivoja kirjailijatapaamisia.  Facebookin kirjabloggari-ryhmä kuulostaa kiehtovalta. Aivan ihana olisi chick lit-lukupiiri! ;)

3. Fiktiivinen kirjasto, joka on jäänyt mieleesi?

Tylypahkan kirjasto vaikuttaa kiehtovalta paikalta. 

4. Millainen on ihanteellinen kirjakauppa?

Sellainen, jossa saa kaikessa rauhassa tutkailla kirjoja. Mieluiten kahvimukin kera! Kaupassa saisi mielellään olla isoja nojatuoleja myös. Täällä Suomessa Akateeminen kirjakauppa pääsee kyllä aika lähelle (jos sen kahvimukin kanssa voisi vielä haahuilla pitkin poikin), ja jos etenkin ylempien kerrosten ilmastointi saataisiin toimimaan paremmin....)

5. Minkä romaanin miljöössä tahtoisit seikkailla?

Oijoi, miten ihana kysymys! L.M. Montgomeryn Anna- ja Pieni runotyttö -kirjojen Prinssi Edwardin saarelle olen aina haaveillut pääseväni! Pieni talo preerialla -kirjojen 1800-luvun loppupuolen Walnut Groveen Minnesotassa oliis hienoa päästä myös.

6. Kirjailija, jonka tahtoisit tavata?

Louisa May Alcottin, L.M Montgomeryn ja A.A. Milnen, näin alkajaisiksi. Tosin olisin heidän seurassaan varmasti aivan yhtä kipsissä kuin tapaamieni nykykirjailijoiden. En siis saisi kysyttyä yhtä ainutta mieltäni askarruttanutta kysymystä. 

7. Jos elämäsi olisi romaani, mikä sen nimi olisi?

Nolojen tilanteiden nainen.

8. Lempilukuasentosi?

Repo rankana sängyssä tai sohvalla, villasukat jalassa & peittojen alla. 

9. Kirja, joka on jäänyt kesken.

Suomalaiset chick lit -yritelmät melkein järjestään...

10. Kirja, johon palaat aina uudestaan?

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee / The Wind in the Willows.

Haasteeseen kuuluu kymmenen uutta kysymyksen asettaminen viidelle bloggaajalle. Joten blogien Kahvia,kiitos, Matala AitaKoko lailla kirjallisestiMatkalla mikä-mikä-maahan ja Variety Show -blogien ihanat bloggaajakollegat, teidät on haastettu!

Ja sitten ne kysymykset, lyhyesti ja ytimekkäästi:

1. Lempikirjasi?

2. Lempikirjailijasi?

3. Lempilainauksesi?

4. Lempipariskuntasi kirjallisuuden maailmasta?

5. Keneen kirjallisuuden hahmoon samaistut eniten (ja miksi)?

6. Houkuttelevin fiktiivinen ateria/ruoka?

7.  Lukuhetki, kahvin kera vai ilman?

8. Onko kukaan kirjailija (tai kirja) inspiroinut sinua matkustamaan kirjailijan kotiseudulle / kirjan tapahtumapaikoille?

9. Nautitko kirjasi alkuperäiskielellä vai käännöksenä?

10. Kirja, jota kaikki kehuvat, mutta jota et voi sietää?

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

kuva: irisihmemaassa

Lempibloggaajiani Lilyssä on Kirjakaupantäti. Tuoreimmassa postauksessaan hän kertoo kirja-ahdistuksesta, eli siitä, miten lukemista odottavat kirjapinotkin voivat ahdistaa, kun elämässä muut asiat vievät voimia. Kirjakaupantädin postaus oli avartava kokemus. Joku muukin tuntee näin! 

Olen jo pitkään tuijottanut ahdistuneena yöpöytäni kirjapinoa. Rakastan kirjoja, mutta nyt lukemisesta on tullut stressi. Mietin jatkuvasti, mistä kirjasta kirjoittaa blogiin. Jos kirja on saatu blogia varten, pitääkö siitä kirjoittaa muita kirjoja ennen? Entä jos tuollaisen kirjan luku tyssää parin ensimmäisen sivun jälkeen, pitääkö siitä silti kirjoittaa? Voinko haukkua kirjan? Voinko jättää sen kesken? Vai onko sitä pakko kehua edes jossain määrin?

Entä silloin kun muu elämä vie ajan ja voimat, eikä aikaa kirjoittamiselle (saati lukemiselle) ole? Lilyn blogibvinkeissä sanotaan, että bloggaamiselle tärkeää on säännöllisyys. Jos en kirjoita säännöllisesti, katoavatko viimeisetkin lukijat? Lukeminen on lähtökohtaisesti aika hidasta. Jos haluaa kirjoittaa uusista, hyvistä kirjoista, blogia ei voi mitenkään päivittää, noh, päivittäin. Onko se ongelma? 

Entä jos luen ihanan kirjan, mutta en vain keksi siitä mitään järkevää sanottavaa? Postaus, jossa lukee "tämä kirja oli ihana", ei liene kovin houkutteleva... 

Olen istunut tässä tietokoneen äärellä lukuisia kertoja aloittamalla postauksia. Ne eivät vain koskaan päädy blogiin, koska pääni on täysin tyhjä. Tämä kirja oli ihana koska??? Tämä kirja oli huono koska??? Seuraavassa hetkessä huomaan mieleni olevan jossain muualla. Isän luona sairaalassa, työasioita pohtimassa, miettimässä mistä löytää täydelliset talvisaappaat.

En olisi koskaan uskonut, että kirjablogin pitäminen voisi olla stressaavaa. Mutta niin vain kävi. Minulla on blogistressi. Ensiapuna päätän noudattaa Kirjakaupantädin vinkkiä ja laittaa yöpöytäni feng shuin kuntoon, eli siivota kirjapinot piiloon ja jättää siihen vain yhden, mieltä rauhoittavan kirjan luetttavaksi. 

Mitkä ovat sinun keinosi selättää blogistressi? 

 

 

Ladataan...

Tänään vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää!

UNESCOn kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään nyt 40. kerran.

Osaatko sinä kuvitella, millaista elämä olisi, jos et osaisi lukea? 

Lukutaito on ihmisoikeus mutta vain harvan etuoikeus.

Tiesitkö, että maailmassa on lähes 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista? Että noin joka viides aikuinen maailmassa ei osaa lukea? 

Kotimaiset kirjabloggaajat haluavat olla mukana keräämässä rahaa lukutaitotyöhön. Bloggaajat lukevat ja arvioivat viikon ajan (6.9 - 13.9) erilaisia kirjoja Lukutaitokampanjan hyväksi. Kaikki kerätyt varat ohjataan lyhentymättömänä Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön. Suomen Pakolaisapu järjestää pakolaisille ja paluumuuttajille lukutaitokoulutusta Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. 

Yritän itse lukea ja arvioida viikon aikana niin monta kirjaa kuin mahdollista ja tehdä sitten lahjoituksen jokaista lukemaani kirjaa kohti.

Tule sinäkin mukaan kampanjaan! Osallistua voit 13.9 asti osoitteessa https://jelpi.fi/kerayssivut/kirjabloggaajat-lukevat-lukutaitoa

Erityishaaste lähtee miehelleni, jonka haastan mukaan sopivaksi katsomallaan summalla ja itse valitsemallaan kirjalla, josta pyydän häntä kirjoittamaan arvion tähän blogiin.