Ladataan...

Tittididii... tässä Marian Keyes -juttusarjani toinen osa. 

8.5. 2018

Valloittava Marian Keyes ja kuvasta itsensä taidokkaasti pois rajannut bloggaaja. Kuva: irisihmemaassa

Seisoskelen Kustannusosakeyhtiö Tammen aulassa. Vatsassa vellovat perhoset. Jos jännitti eilen (katso juttusarjan osa 1), niin se oli tähän verrattuna pientä. Olen nimittäin tullut kustantamoon haastattelemaan Marian Keyesiä blogiani varten. Ja vaikka tiedän, että Marian on aivan ihana ihminen, eikä mitään syytä jännittämiseen siis ole, niin minkäs teet? 

Hetken kuluttua Tammen tiedottaja Ari Elo jo hakee minut aulasta. Hengitä syvään. Hengitä. Hengitä. Heng... Hengitysharjoitukseni unohtuvat sillä sekunnilla, kun saavumme huoneeseen, jossa Marian on antanut haastatteluja koko päivän. Ovella törmään Marianin mieheen Himselfiin, joka on palaamassa hotelliin. Ari Elo lähtee saattamaan häntä ja minä jään kahden kesken Marianin kanssa!

Pohdin hetken mihin istuisin, sillä välissämme on valtavan kokoinen pöytä.

 "Tule ihmeessä tänne viereeni istumaan", Marian vinkkaa. Siinä minä nyt sitten istun, kirjailijan vieressä, jota olen ihaillut reilusti yli 20 vuotta, hänen ensiromaanistaan saakka. Ja vaikka tämä ei nyt millään tavalla liity Marianin kirjoihin, on pakko todeta, että hänellä on Aivan Ihmeelliset Silmät. Niin vihreitä silmiä en ole nähnyt kellään. Koskaan. (Oikeasti, ne ovat vielä paljon ihmeellisemmät kuin miltä kuvissa näyttää).

Voisi kuvitella, että siinä istuskellessa jännityskin alkaisi laantua, mutta valitettavasti ei. Onneksi Marian tajuaa heti mistä on kysymys. Alamme jutella kaikenlaista. Yhtäkkiä tajuan, että juttelemme aika henkilökohtaisista ja syvällisistä asioista. Sellaisista, joista en normaalisti puhu juuri kenenkään kanssa. 

Keskustelemme pitkään myös kirjoittamisesta, Marianin työn alla olevasta uudesta romaanista, Irlannin tulevasta kansanäänestyksestä sekä nyt suomennetusta Aikalisä -romaanista. 

Tiesitkö, että Aikalisän päähenkilönä oli alun perin tarkoitus olla kirjailijan jo ensimmäisestä kirjasta tuttu Claire Walsh? Marian kertoo kirjoittaneensa Clairen tarinaa kuukausia, kunnes totesi, että hän ei kerta kaikkisesti sovi tämän tarinan päähenkilöksi. Niinpä kirjailija aloitti kaiken alusta ja kehitti romaaniin aivan uudet päähenkilöt, Amyn ja Hugh'n. 

Tekeillä olevasta kirjastaan Marian kertoo, että siinä seurataan yhtä tarinaa useamman eri henkilön näkökulmasta. Päähenkilöinä on kolme veljestä sekä näiden vaimot, jotka ovat keskenään ystäviä - lähinnä olosuhteiden pakosta. Kirjan henkilöt ovat iältään 30 - 50 -vuotiaita. 

Siinä sivussa Marian ihailee kynsilakkani väriä (ja minä hänen - ihanaa vaalean violettia!), ihastuu ikihyviksi flamingo-kynääni sekä arvelee iäkseni enintään 30 vuotta (!) Vähemmästäkin menisi pasmat sekaisin.

             Kuva: irisihmemaassa

Tapaamisen päätteeksi Marian halaa minua pitkään ja lämpimästi. Pääni on niin pyörällä, että eksyn kustantamossa. Onneksi ystävällinen työntekijä tulee apuun ja opastaa minut ulos.   

Kotimatkalla olo on melkoisen epätodellinen. Sellainen se on totta puhuen vieläkin. Todennäköisesti luulisin kaiken olevan unta, ellei minulla olisi valokuvia ja Marianin muistivihkooni kirjoittamaa viestiä todisteena! Huh. Tapahtui se oikeasti.

          Marian Keyes ja Himself eli Tony Baines Marimekon kirjailijatapahtumassa. Kuva: irisihmemaassa

Tiesitkö, että...

  • Irlannissa Mariania pidetään "kansallisaarteena".
  • Marianin kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 36 kielelle. (Marianilla ja hänen miehellään Tonylla eli Himselfillä on kotonaan maailmankartta, josta he värittävät ne maat, joissa kirjoja on julkaistu.)
  • Marian on koukussa Sorjonen -sarjaan (jota esitetään Netflixissä nimellä Bordertown).
  • Marian on hulluna Marimekon tuotteisiin. Kirjailija omistaa useita pitkähihaisia Tasaraita-yöpaitoja, jollaisia hän käyttää työasunaan.

 

              Kuva: irisihmemaassa

 

 

Ladataan...

Tässä pieni kertaus viime viikon ihanista ja ihmeellisistä tapahtumista:

7.5. 2018

Nyt jännittää ja pahasti. Jalkani ovat hyytelöä ja käteni tärisevät. Seison Irlannin suurlähettilään residenssin edessä, jonne olen tullut tapaamaan en enempää enkä vähempää kuin suosikkikirjailijaani Marian Keyesiä ja hänen miestään Himselfiä eli Tony Bainesiä. Suurlähetystössä pidetään Marian Keyesin Suomen-vierailun kunniaksi pieni vastaanotto, jonne minutkin on kutsuttu (iik). 

Viimeiset kolme päivää olen juossut ympäri kaupunkia etsimässä sopivaa asua, sillä kutsussa mainittu pukukoodi 'business' ei ole niitä kaikkein helpoimpia ratkaistavia. Juoksentelen kaupasta toiseen etsimässä mekkoja ja kenkiä. Rahtaan niitä kotiin, lähetän selfieitä äidille ja ystäville, kannan kasseja takaisin kauppaan. Edellisenä iltana viisi minuuttia ennen kuin kaupat menevät kiinni löydän vihdoin kivan mekon ja korkokengät. Lainaan äidiltä jakun ja laukun (kiitos äiti!) ja voilà - bisneslookini on valmis. 

Olen pähkäillyt yötä myöten mitä sanoa Marian Keyesille ja Himselfille, ja miten puhutella suurlähettilästä. "Ehkä sä et pääse niiden kanssa edes juttelemaan", ystävät lohduttelevat. 

Sitten ei muuta kuin jalat tottelemaan ja suurlähettilään residenssin ovesta sisään. Jätän takkini naulakkoon ja samassa näen heidät. Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins, Marian Keyes ja Tony Baines seisovat eteisessä ottamassa vieraita vastaan. Totta puhuen näen ensin Himselfin, jota on mahdoton olla huomaamatta, sillä hän on todella pitkä (ja komea) mies. Suurlähettiläs toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi. Toivon kovasti vastanneeni hänelle jotain järkevää. Seuraavana kättelyvuorossa on Marian. Näen hänet vasta kun vuoroni koittaa, sillä hänen ympärillään parveilee ihmisiä ja kirjailija on puolestaan aivan pikkuruinen. Ihmiset jatkavat matkaansa... ja siinä hän nyt on. Nainen, jota olen ihaillut viimeiset 23 vuotta. Ilmielävänä edessäni. Nyt olisi se hetki, jolloin pitäisi sanoa jotain järkevää. Mutta jostain kumman syystä kaikki ne fiksut ja filmaattiset asiat, jotka olin ajatellut hänelle sanoa, karkaavat jonnekin kauas pois. Ei tässä näin pitänyt käydä. Fiksut ja filmaattiset, palatkaa takaisin! (Kaikenlaista kyllä höpötän. Myös Himselfille. Parasta jatkaa matkaa ennen kuin sanon jotain ihan höhlää.)

       Marian Keyes ja Irlannin suurlähettiläs Maeve Collins. 

Käyn istumaan pieneen saliin, jossa Marianin on tarkoitus lukea ote uusimmasta kirjastaan The Break. Teos ilmestyi juuri suomeksi Tammen kustantamana nimellä Aikalisä. Salin vierustalla olevan lipaston päälle on aseteltu pieniä kulhoja, joissa on kirjailijan rakastamia Percy Pig -nameja. Miten ihana ele! Jäämme vierustoverini kanssa karkkeihin kerta heitolla koukkuun. 

Irlannin suurlähettiläs pitää Marian Keyesin kunniaksi todella hienon puheen, jossa hän tiivistää täydellisesti sen, mitä kirjailija irlantilaisille merkitsee ja mistä tämän kirjoissa on kyse. Suurlähettiläs kuvaa Keyesin romaaneja hauskoiksi, viihdyttäviksi ja erinomaisesti kirjoitetuiksi teoksiksi, jotka onnistuvat olemaan samalla kertaa erittäin irlantilaisia mutta myös yleismaailmallisia. Ne kertovat muuttuvasta Irlannista naisen näkökulmasta ja käsittelevät vaikeita teemoja, kuten alkoholismia, perheväkivaltaa ja masennusta. Suurlähettiläs toteaa, että vaikka näitä aiheita on tunnetusti käsitelty irlantilaisessa kirjallisuudessa maailman sivu, vain harva kirjailija on pystynyt samaan kuin Marian Keyes: luomaan hahmoja ja heidän omalaatuisia mutta tyypillisen irlantilaisia perheitä, joihin lukija pystyy niin hyvin samaistumaan. Keyesin kirjojen kenties tärkeimpänä ominaisuutena suurlähettiläs pitää tuomitsevan äänensävyn puuttumista. Kirjoissa ei tyydytä vain kuvaamaan nyky-Irlantia, vaan herätellään myös keskustelua siitä, millaista tuossa yhteiskunnassa on naisena elää. Ne eivät siis ole vain viihdettä, vaan voimakkaasti kantaaottavia kirjoja. Marian Keyes on puheesta silminnähden otettu.

Sitten Marian laittaa päähänsä hurmaavat punaiset lukulasit ja lukee otteen uusimmasta kirjastaan, minkä jälkeen yleisöllä on tilaisuus esittää kysymyksiä. Kirjailijalta kysytään muun muassa mahdollisista elokuva- tai televisioproduktioista, tulevista kirjaprojekteista sekä tietysti myös Aikalisä -romaanista.

                                                             

Lopuksi siirrymme toiseen saliin, jossa tarjoilijat kiertelevät tarjoilemassa mitä herkullisimpia pieniä alkupaloja. Mukavassa seurassa ja ihanien irlantilaisherkkujen parissa aika kuluu kuin siivillä. Tämä ilta ei unohdu koskaan! 

Kaikki kuvat: Irlannin suurlähetystö

All photos courtesy of the Embassy of Ireland

 

 

 

 

Ladataan...

Totta se on! Iki-ihana irlantilainen kirjailija Marian Keyes tulee toukokuussa Suomeen lukijoitaan tapaamaan! 

Pakko myöntää, että tätä on odotettu ja toivottu. 

Kuten Marian -fanit tietävät, kirjailija rakastaa Marimekkoa yli kaiken. Mikä siis olisikaan lukijatapaamiselle otollisempi paikka kuin Marimekon lippulaivamyymälä Helsingin Mikonkadulla?  *kirjabloggaaja hyperventiloi innosta* 

Tässä Tammen ja Marimekon järjestämässä tilaisuudessa Mariania haastattelee Laura Friman. Tapahtumassa ovat mukana myös Saara Turunen ja Maria Veitola.

Tuletko paikalle?

Mitä odotat tapahtumalta eniten? 

Entä mitä kysyisit Marianilta, jos saisit siihen tilaisuuden?

 

MARIAN KEYES MARIMEKON LIPPULAIVAMYYMÄLÄSSÄ 

Aika: 8.5. 2018 

 

Ladataan...

Kiroilisin jos kehtaisin. Vaan kun en kehtaa (äiti saattaa lukea tämän ;)). 

Aina ei kaikki mene kirjabloggaajan kirjallisessa elämässä ihan putkeen, kuten olette ehkä saattaneet huomata, jos olette jaksaneet blogia pidempään seurata. 

Mutta joo. Kirjabloggaajana haaveista korkeimmalla ovat aika usein sellaiset hienot kirjailijatapaamiset. Tyyliin "jos tapaisin suuresti ihailemani chick lit -kirjailijan X, niin se olisi kyllä hienointa ikinä". Sitten joskus sellaiseen tulee mahdollisuus, bongaa jonkun tapahtuman jostain (kiitos olemassaolostasi Twitter), päättää tehdä villin teon, tuhlaa ne viimeisetkin pennoset ja lennähtää sinne jonnekin tapaamaan sitä elämää ihmeellisempää kirjailijaa ja huomaa että se on ihan tavallinen kuolevainen olento, ihan samanlainen kuin me kaikki muutkin.

Sen jälkeen on joko kauhean onnellinen, että meni, tai sitten hermoilee siellä tilaisuudessa niin että ne viimeisetkin rauhallisuuden rippeet katoavat, sählää niin, että kirjailijan edestä putoavat ne viimeisetkin kirjapinot, puhuu ihmisten kanssa käsittämättömiä, toivoo lopulta voivansa vain kadota maan alle ja häpeää olemassaoloaan vielä kotiin palattuaankin. Mutta koska ihminen tunnetusti katuu aina enemmän asioita jotka teki,kuin niitä, jotka jätti tekemättä, jälkeenpäin on kuitenkin onnellinen, että meni.

Niih. Noh, nyt niitä kaduttuja asioita onkin sitten kertynyt kuluneina viikkoina ihan enemmän kuin tarpeeksi. Miksi? No ihan kuulkaas omasta syystä. Jos nyt unohdetaan sellainen pieni asia kuin raha, niin tämä kaikki kaatui kirjabloggaajan omaan hermoiluun ja jännittämiseen.

Oletko koskaan ihaillut näin aikuisiällä ketään niin, että kyseisen henkilön tapaaminen tuntuisi vaikka tältä: "IIIIIIIIIK!!! MÄ TAPAAN SEN!!! IHAN OIKEASTI!!! IIIIIIIIIK!"

Myönnän avoimesti, että koska olen mitä ilmeisemmin henkisesti teini, minulla tällaisia kirjailijoita, näyttelijöitä ja muusikoita on liuta, mutta yksi heistä on selkeästi ylitse muiden. Ehkä arvannet, että hän on Marian Keyes. (Ja jos mietit mistä tiedän olevani henkisesti teini, niin sanomalehdessä kerrottiin niin. Kas kun Jojo Moyesin romaania Kerro minulle jotain hyvää ahmivat kuulemma teinit Suomessakin. Että asiasta on siis todisteita ihan mustaa valkoisella. Jojo Moyes muuten kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka myös haluaisin tavata.)

NOH. Viime viikolla OLISIN VOINUT ostaa lipun ihan huipputapahtumaan. Ei se mitään, että se järjestettiin Dublinissa. Olisin sitten elänyt vedellä ja leivällä vähän aikaa. Mieskin olisi. Tilaisuuden tuottokin olisi mennyt hyvään asiaan, eli Amnestylle. Mutta kas, koska en ole mljonääri ja töitäkin pitää tehdä, olisin voinut yöpyä siellä vain yhden yön. Kyselin lähes jokaikiseltä ihmiseltä kavereista kampaajaan olenko täysin kajahtanut, jos lähden yhdeksi yöksi Dubliniin, kun minulla olisi vihdoin ja viimein tilaisuus tavata MARIAN KEYES. Ja miehensä HIMSELF. Jokaikinen ihminen vastasi samoin: "et tietenkään ole, lähde ihmeessä, kadut muuten loppuikäsi." No, tässä minä nyt sitten kadun. 

Toinen kirjailija, jonka olen aina haaveillut tapaavani, on "Himoshoppaajan" luonut Sophie Kinsella. Ette usko, miten monta kertaa olen ollut äärettömän lähellä päästä vihdoin ja viimein johonkin tilaisuuteen, kerran jopa bloggaajatapaamiseen, jossa hän olisi ollut. Mutta ei. Joko olen panikoitunut viime hetkellä, tai sitten - kuten tuon bloggaajatapaamisen kohdalla, joka olisi ollut Tanskassa - se oli tarkoitettu vain tanskalaisille, eivätkä tilaisuuden järjestäjät suostuneet joustamaan asiasta milliäkään. Eivät edes Kinsellan kustantajan pyynnöstä.

NOH. Nyt Kinsella olisi - tadaa - ylihuomenna jollain kirjafestareilla Englannissa jossain pikkupaikassa. Kuulin tästä eilen. Että en ehkä tästä lentele nyt viime hetken superkalliilla lennoilla yhtikäs mhinkään.

Juupa joo. Koska kirjabloggaajalla on kirjailijoiden lisäksi myös ihailtuja muusikkoja, menin yhtä sekaisin kuin kaikki muutkin fanit koko Euroopassa tiedosta, että Bruce Springsteen pitää upean omaelämäkertansa tiimoilta signeeraustilaisuuden maanantaina Lontoossa. Meidän taloudessamme asustaa kaksi Bruce-fania, mutta kas, Waterstones-kirjakauppa oli asettanut lippujen ostamiselle kivan pienen ehdon: yksi ihminen saa ostaa vain yhden lipun. Oikeasti. Oikeasti!!!! Liput tulivat myyntiin eilen illalla.

NOH. On sanomattakin selvää, että lipunmyyntijärjestelmä kaatui parin minuutin sisällä. Sitten se saatiin jotenkin kuntoon. Sitten se kaatui taas. Jossain vaiheessa pääsi jo jonoon, sitten jono pysäytettiin, sitten se käynnistyi uudestaan ja niin edespäin. Oli harvinaisen kiva fiilis seurata pikkuista ukkelia, joka välillä käveli, välillä pysähtyi, sitten köpötteli pari askelta taas. 

Kuin ihmeen kautta pääsin kuitenkin ikivanhalla läppärillämme lopulta läpi, ja sain ostettua sen luvatun yhden lipun. Ostin sen miehelle, koska hän on minua vielä paljon suurempi Bruce-fani. Kerrottakoon, että mies yritti koko tämän ajan tietysti päästä älypuhelimella läpi ostamaan minulle lippua. Mutta voi. Jonotussysteemi pysäytettiin taas ja ruudulla näkyvä pikku-ukkeli pysähtyi taas. Sitten se eteni taas pari askelta. Samaan aikaan yritin tietysti itse päästä uudestaan läpi läppärillä. Kunnes pikku-ukkelin alle ilmestyi kammottava teksti: tilaisuus on loppuunmyyty. Vaikka se ukkeli köpötteli edelleen! Hitaasti mutta köpötti kuitenkin. Twitter täyttyi vihaisista kommenteista. 

On vaan ihan käsittämättömän vaikeaa tajuta, miksei yksi ihminen saa ostaa edes kahta lippua kerralla. Nyt kävi niin, että monet saivat liput esim. lapselleen, mutta eivät itselleen, tai itselleen mutta eivät puolisolleen ja niin edespäin. Monet napisivat, että eivät mene ilman toista osapuolta. Niih. Mutta kas, lippuihin sisältyi vielä sekin kiva ehto, että niitä ei voi palauttaa saati vaihtaa toisen henkilön nimelle. Näin ollen tulee siis olemaan useita Bruce-faneja, jotka olisivat voineet lunastaa nämä nyt täysin käyttämättä jäävät liput. Järki?

Ottaa ihan suunnattomasti päähän, mutta minkäs teet. Tiistaiturhautumiseni oli tuikitäydellinen, kun eilen ilmestynyttä uusinta Bridget Jones -kirjaa (Bridget Jones's Baby: The Diaries) ei löytynyt pääkaupunkiseudulta MISTÄÄN. Että sellainen bestseller kirjakauppiaiden näkökulmasta, näemmä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

 

Marian Keyes on ihana. Hänen miehensä Himselfkin on aika ihana (tai mistä minä tiedän, mutta kaikesta lukemastani päätellen hän on). Jokin aika sitten Marianilta ilmestyi uusi kirja Making It Up As I Go Along - ja arvatkaas mitä? Sekin on ihana! 

Tällä kertaa ei ole kyseessä romaani, vaan kokoelma kolumneja, jotka Marian on kirjoittanut eri lehtiin, kuten Marie Claireen, The Guardianiin, Tatleriin, The Sunday Timesiin ja uutiskirjeisiinsä vuosina 2005 - 2015. Mukana on näin ollen juttuja, jotka kirjailijan innokkaimmat fanit ovat väistämättä jo nähneet, mutta onneksi suurin osa on kuitenkin sellaisia, joihin en ainakaan itse ollut vielä törmännyt. Bonuksena on muutama aivan uusikin, vain tätä kirjaa varten kirjoitettu juttu. 

Kirjassa käsitellään monipuolisesti eri teemoja laidasta laitaan kynsilakoista ja kampaamokäynneistä matkustamiseen, ihmissuhteisiin ja ikääntymiseen. Kirja on aikamoinen tiiliskivi, lähes 450 sivua, joten ihan yhdeltä istumalta sitä ei lue (tai en ainakaan itse lukenut). Sen sijaan nautiskelin sitä - ja nautiskelen edelleen - iltalukemisena, lukien kolumnin sieltä, toisen täältä.

Kirja on jaettu osiin eri teemojen mukaan, tyyliin "(heikko) terveys ja ja kauneus", "matkat" ja niin edespäin. Ensin mainitun osion alta löytyy juttua kynsilakoista karamelleihin. Matkat -osion alta löytyy puolestaan kuvauksia Marianin reissuista maahan jos toiseenkin. Mukana on - tadaa - myös Suomi. Maat, joissa Marian on reissanut, ovat noin yleisesti ottaen tehneet häneen suuren vaikutuksen. Erityisesti ihmisiä kehutaan maassa kuin maassa, noh, maasta taivaaseen. 

Ryhdyin sitten lukemaan Suomi -juttua suurella jännityksellä innolla. Kävi ilmi, että muutama vuosi sitten The Guardian -lehti oli lähettänyt Marianin & Himselfin romanttiselle minilomalle Lappiin. Niih, noh, totta kai paloin halusta tietää mitä Marian meistä ajatteli. Sydän pamppailen luin juttua eteenpäin. Olisihan ihanaa, jos kirjailijalla olisi ollut täällä mukavaa.

Marian näyttikin pitäneen kovasti kaikesta mitä näki ja koki. (Helsingissä suurimman vaikutuksen tekivät Marimekon lukuisat myymälät.) Luin ja luin ja luin ja... no höh. Tökkäsin sitten jutun luettavaksi omalle Himselfilleni ja kysyin huomasiko hän siinä mitään erityistä. "Joo. Tässä ei mainita suomalaisia sanallakaan." 

Tästä pienestä epäkohdasta huolimatta kirja on aivan hurmaavaa luettavaa niin nykyisille kuin tulevillekin Marian Keyes -faneille. Kirjailija viljelee kirjoissaan ja somessa tunnetusti paljon irlanninenglantia, joten tällä kertaa teoksessa on mukana myös mainio irlanninenglanti - englanti -sanastokin. Vinkki: jos suunnittelet joskus oman Himselfisi kanssa joskus Irlannin-matkaa, kannattaa antaa tuo sanasto hänelle luettavaksi ja korostaa sen hyödyllisyyttä matkalla. Ennen kuin huomaatkaan, Himselfisi on saattanut jäädä täysin koukkuun Marian Keyesin huumoriin ja perheessänne on kaksi kirjailijan fania. (Huom. vinkkiä ei ole testattu (vielä) käytännössä, joten en voi taata, että se toimii. Toivossa eletään.)

Marian Keyes: Making It Up As I Go Along (Penguin, 2016)

kuvat: irisihmemaassa

Pages