Ladataan...

Wikipedia: Musta hevonen (engl. Dark horse) on kielikuva, jolla tarkoitetaan esimerkiksi vaaleissa ennakolta arvaamatonta voittajaa.

Piti tarkistaa että mistä tällainen sanonta on peräisin ja mitä sillä tarkoitetaan. Viljelen kaikenlaisia sanontoja tietämättäni niiden alkuperää saatikka että mainitsisin sanonnan sille kuuluvassa kohdassa. 

No, harjoitus tekee mestarin. 

Eilen kohtasin ennalta arvaamattoman voittajan, mustan hevosen.

Tarinahan on tosi ja alkaa siitä kun en tiennyt mitä teen sinkkuna ja lapsivapaa viikonloppunani. Voitteko kuvitella. En tiennyt mitä teen! Onneksi ystävät ovat olemassa sitä varten ja varsinkin perheellinen sellainen tuli hätiin. Hän totesi että tarvitsee myös aikaa tuulettuakseen joten otimme jämäkästi extempore suunnan läheiselle jortsupaikkaan ja menimme katsomaan Popedaa. Tässä kohti on hyvä miettiä sellaista että onkohan Costello Hautamäellä koskaan niskat jumissa kun ajattelee, että hän kuitenkin pitää tuulikonetta päällä joka keikalla? Tätä varmaan tekin olette miettineet. 

No niin. Mikäänhän ei sinänsä vielä keikan loputtuakaan antanut viitteitä siitä kuinka ilta tulisi päättymään, mutta kun kaverini lähti kotiin ja minä jäin odottamaan taksia, alkoi tapahtua. 

Olkoon hän nyt Herra X. (tiedän, mielikuvitukseni on vauhdissa).

X oli samassa porukassa minulle tuttujen henkilöiden kanssa. Esittäydyin kohteliaasti ja siinä porukka tarjoutui ottamaan minut kyytiin ja viemään keskustaan koska tilaa oli. X teki tuttavuutta hetimiten, alkuun hieman tunnustellen mutta sitten melko pian totesi estoitta minulla olevan kauniit silmät ja ettei hän saa katsetta niistä irti. En ollut kyseistä herraa koskaan tavannut mutta minulle selvisi hyvin pian hänen suhteensa muuhun porukkaan. Sekä ne tärkeimmät: Varattu. Ei sormusta.

No, ilta eteni paikalliseen kuppilaan. Siellä tilanne syveni. Herra X ei ymmärtänyt lainkaan miksi minulla ei ole miestä. Miksi olen eronnut, miksi mies halusi erota. Halusi tietää parisuhteettomuudestani. 

Olet niin kaunis

Välillä tanssilattialla ja välillä tiskillä tilaamassa juomia. Hemmetti että löi kipinää. Löi niin pirusti!

Jossain vaiheessa Herra X totesi: "Et sä voi tollalailla vaan tulla meidän luo ja odottaa kyytiä meidän kanssa. Ja sitten tulet mukaan. Katsot noin ja hymyilet noin. " Hän manasi kohtaloa.

Kohtalo. Sehän se. Vittuilee juuri sillä hetkellä kun kaikki on mukamas selvää. Iskee takavasemmalta ja lujaa. Vetää jalat alta, iskee amorin nuolin rintaan ja saa aikaan ihmeitä. Vaalien yllätysvoittaja, musta hevonen: KOHTALO.

Herra X suuteli. Ja lähti.

 

Vaikka yö nyt ei saanut sellaista päätöstä mihin ehkä lopulta olin valmistautunut, oli tämä pitkästä aikaa sellainen kokemus mitä en heti unohda. Ihanaa huomata olevansa haluttu juuri sillä hetkellä kun usko omaan vetovoimaisuuteen ja naisellisuuteen on kadoksissa.

Kiitos Herra X <3

Ladataan...

Ladataan...

"Mistä haaveilet?"

Kysyttiin minulta tänään.

Yleensä kysyn tätä asiakkailtani koska haaveileminen on yksi tärkeimmistä toivoa ylläpitävistä tukipilareista. Minun mielestäni. Moni osaa vastata tähän. Minäkin, ainakin aikaisemmin ja vastaus tuli useimmiten todella nopeasti. Jos ei ole haavetta, mistä haaveilla?

Omakotitalo, eläimiä, lapsia, hyvä parisuhde, työ, matkustelu.. etc.

Eipä ollut enää helppoa ja nopeaa vastata. 

Pähkäilin asiaa koko kotimatkan töistä tullessani ja vieläkin sen jälkeen. Totesin että vielä vuosi sitten haaveilemani asiat ovat tapahtuneet; voin henkisesti paremmin koska suhde ohi, minulla on oma talo mitä laittaa sen mukaan kun siltä tuntuu, on työ josta olen aina haaveillut ja vieläpä päivätyö. Ja matkustamaankin pääsin kaukomaahan!

Tuntuu että haaveeni ovat toteutuneet ja nyt takki on aivan tyhjä. Järkyttävää!

Aloin tietenkin miettiä että no, miten olisi siitä parisuhteesta haaveilu? Njääh. Ei tunnu hyvältä. Entä jatko-opinnot? Njääh. Ei inspiroi. 

Koen että haaveilun tulee olla jotain sellaista ajattelua, mihin on motivaatio palata uudestaan ja uudestaan. Aloin miettiä että mitä haluan, mikä kiinnostaa tai ei kiinnosta. Mitä toivon ja mikä tekisi hyvää.

Muutamia tunteja pähkäillessäni tajusin että haaveilen pääseväni pois tältä pieneltä paikkakunnalta. Haave, että asun jossain muualla. Se ajatus alkoi tuntua hyvältä. Ja itseasiassa aika jännittävän kutkuttavalta. 

En tiedä, mutta usein ajattelen haaveen olevan jotain sellaista mikä ei toteutuisi. Ehkä iän tuoma ymmärrys ja elämänkatsomus ovat alkaneet tehdä haaveista realistisempia. Okei, voinhan edelleen haaveilla lottovoitosta mutta ei sen ajattelu ole niin innostavaa kuin sellaisen, mikä todennäköisemmin on  saavutettavissa. Lottovoittoa ei saavuteta.

Haaveita kohti!

Ladataan...

Ladataan...

E-hei, ei kuulkaas ole nyt kyse seksistä. Vaan HIITistä. Vaikka kai senkin sanominen seksikkäällä tavalla alkaa kuulostaa seksiltä. Nojoo.

Eli, tein elämäni ensimmäisen HIIT -harjoituksen. Ai että mikä olo? En muista koska viimeksi olisin tuntenut kroppani suurimmat lihakset näin hyvin. Totesin työpäiväni aikana että liike on lääke eikä paikalleen kannata jäädä kovinkaan pitkäksi aikaan sillä kroppa osasi myös jumiutua. 

Mutta hei. 

Olen huomannut erään asian tässä kuukauden aikana. SILLÄ, olin jo aivan vakuuttunut että minulla on vähintäänkin astma puhkeamassa kun vuosi sitten vielä kävin pelaamassa rugbya. Uloshengitys tuntui kammottavalta ja tuntui ettei ilma vain mennyt sinne minne piti. Totuushan oli kuitenkin se, että olin niin paskassa kunnossa. Nyt kuitenkin huomasin tänä aamuna, että silloin tällöin käydyt juoksulenkit ovat tehneet tehtävänsä ja ensimmäisen kerran tänä aamuna nousin portaat työpaikkani toiseen kerrokseen ILMAN HENGÄSTYMISTÄ. Jes jes jes!!! 

 

Olen onnellinen tästä saavutuksesta. 

Ja etiäpäin..

 

Ladataan...

Pages