Ladataan...

Mulla on selkeesti nyt valitan ihan kaikesta -kausi. Tällä kertaa siivoamisesta.

Siivoaminen on ihan fine silloin kun saan tehdä sen yksin ja kun siivottavana on lähinnä omat tavarat ja vaatteet. Pidän myös tavaroiden ja/tai huonekalujen järjestelemisestä jos ne on omiani. 

Raivo Ärsyyntyminen kasvaa lähes aina siinä vaiheessa siivousta (eli heti kun olen aloittamassa) kun huomaan, että mieheni makaa sohvalla tai sängyllä ja kun näen miten paljon mieheni vaatteita lojuu pitkin asuntoa. Ei siis vain yhdessä huoneessa vaan KAIKKIALLA. Miten vaikeaa on laittaa vaatteet kaappiin tai sitten pesukoppaan? 

Tänään tilanne riistäytyi käsistä kutakuinkin niin, että makuuhuoneessamme nostelin lattialta vaatteita sängylle lajitellen pyykkiin ja kaappiin menevän ja mies makasi sängyllä lukien. Lähtöasetelmat olivat siis erittäin räjähdysherkät. Oletin, että näistä vaatteista suurin osa olisi minun mutta ehei. Wrong again. Miksi täällä on näitä sun vaatteita? Pistä ne nyt henkariin kun sitä varten järjestin tilaa! Kuulemma yhdestä hupparista oli vetoketju rikki, niin sitä ei voi laittaa henkariin. Öö, okei. No miten olis sitten hyllyyn tai jonnekin, ihan sama, mutta POIS LATTIALTA koska se ei ole sen sijoituspaikka. Ei kuulemma voinut laittaa. Koska vetoketju. En tajuu sun logiikkaa.

Ja kolmannen maailmansodan enteet olivat kaikki kasassa.

Viskoessani miehen vaatteita pyykkikoppaan totesin kiroavani hänen äitinsä, että on passannut poikansa pilalle. 

Mä en tiedä, mutta alan epäillä että mun omassa logiikan ymmärtämisessä on jokin miehen mentävä aukko. No, jotenkin pääsin tilanteesta ylitse ja sain siivottua asunnon suht hyvällä ragella. Ilman, että kommentoin "mikset sä koskaan" ja "aina sä..".

Että nyt mutsit hei oikeesti! Tehkää pojistanne mieluummin kotitalousihmisiä niin niiden parisuhde toimii paremmin. Kiitos!

 

P.s. Ilmeisestä ärsyyntymiseni otettiin nyt vakavasti sillä mieheni siivosi keittiön ja laittoi pyykit kuivumaan. Mutta ei tähän tottumaan pääse.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tulin ajatelleksi sellaista asiaa kuin, että miten vaikeaa on täyttää tiskikone oikein?

Meillä kotona on selvästikin kahdenlaista tapaa täyttää tiskikone. Tässä havainnollistava kuva siitä, kuinka mieheni (kuva yllä) täyttää ja kuinka minä (kuva alla) täytän tiskikoneen.

Olen kysynyt mieheltäni useasti hänen loogisuuttaan asetella tiskit liian erittäin väljästi. Hän on sitä mieltä, että lika ei pääse poistumaan eivätkä astiat peseydy kunnolla, jollei kunnon rakoa astioiden välillä ole. Ok. Mutta mites se ekologisuus? Kuten minun tavassani, astiat ovat hyvinkin järjestelmällisesti aseteltu ja huomioitu myös, että väliin jää sen verran rakoa että vesi pääsee kulkemaan puhdistaen täten astiat. 

Voin kertoa, että tällainen perus arkiasia aiheuttanee välillä kolmannen maailman sodan alkamisen enteitä, ja en voi käsittää miksi joku edes suunnittellisi sellaista tiskikonetta, jonka tarkoituksena on aiheuttaa perheriitaa. Haluan vahvasti uskoa siihen, että tämä nerokas tiskikoneen suunnitellut insinööri on ottanut huomioon astioiden väliin jäävät raot siten, että ne tosiaankin peseytyvät ilman, että astioiden väliin on jätettävä viiden sentin rakoa.

Täytetäänkö teillä tiskikone asianmukaisella tavalla vai peseekö kone yhden astian kerrallaan?

P.s. Olisittepa nähneet miltä ylätasao näytti... huoh.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Eilen valitin siitä, kuinka poikani uhmäiän motivaatio pukemiseen, hampaidenpesuun, vaatteiden riisumiseen ja joskus syömiseenkin (ylipäätään kaikkeen mikä pitää itse tehdä) on yhtä kiukkua ja tavaroiden heittelyä. Apua huutaessani googletin sanat motivaatio ja tarrataulu. Löysin Leluteekki -nimisen blogin, jossa painittiin samojen asioiden kanssa. 

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Klo 21 aikaan aloin näpertää tarrataulua: kartonkia, kyniä, tusseja, maalarinteippiä, tarroja. Selvitin pojalleni että mistä oli kyse. Selitys meni niin hyvin perille kuin kolmevuotiaalle nyt voi olettaa menevän. Mutta niin kuin Leluteekin postauksessakin todettiin, on se jännä miten niin pienellä muovin/paperin palalla on suuri merkitys pienen ihmisen elämässä! Poitsu hiffasi heti mistä on kyse, ja kun palkkiona kerroin olevan saunailta mummolassa niin johan alkoi hommat sujua pienen takkuamisen jälkeen. 

Tänä aamuna sitten sama juttu. Hieman taas kiukkua aiheutti pukeminen mutta selkeästi nopeammin aikaisempaan verrattuna. Totesin tässä, että mitä löysemmät ja venyvämmät vaatteet lapselle hankkii, niin sitä helpompaa se itsenäisen pukemisen harjoittelu on. Eli note to myself; hanki isompia vaatteita!

Tällainen taulusta tuli. Kun se täyttyy niin voi näppärästi jatkaa vaikka toiselle puolelle. En ole rajannut tarrojen määrää vielä tässä vaiheessa, että mitä sitten saa kun tarroja on tietty määrä. Mutta palkkio on kuitenkin tiedossa. Jatkossa kun nämä alkavat sujua, siirrytään sitten oman huoneen siivoukseen ja muihin pikku askareisiin joita kolmivuotiaan kanssa voi jo tehdä. 

Seuraava mietinnän aihe on, miten tätä saisi sovellettua aikuisen miehen motivoimiseksi esimerkiksi kotitöiden tekemiseen.

Share
Ladataan...

Pages