Ladataan...

Vietin eilen päivän kotona yksin ja peiton alla. Päivän vaatimuksena oli, että mitään järjellistä viihdettä ei saa katsoa. Onnistuin.

Huono viihde tarjosi kuitenkin tällä kertaa oivalluksen. Aivottoman tuotesijoittelumössön seasta mieleen jäivät sanat, jotka jäivät pohdituttamaan:

"Nykyään pelataan hirveästi ihmissuhdepelejä."

Hämmennyin - ai että nykyään? Ai että näin ei ole aina tehty? Oli tai ei, aloin pohtia omaa ja erinäisten hoitojen viime aikaista käytöstä. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, mutta käyttäydymme kuin pahimmatkin teinit.

Lasketaan minuutteja sopivaan vastausaikaan, kyttäillään viestimien lukukuittauksia, päivitellään somea erinäisten tarkoitusperien mukaan ja ennen kaikkea: ei voida missään nimessä sanoa suoraan, että miten ne asiat nyt ovat.

Että minua kiinnostaisi nyt saada sinut sänkyyni, kun olet niin ihana. Tai että kiva kun ehdotit, mutta en usko, että se on hyvä idea. Tai jopa ihan että, tiedätkö haluaisin kanssasi enemmänkin kuin vain tätä seksiä. Tai että olet tosi kiva tyyppi, mutta jos sittenkin vain pannaan satunnaisesti sunnuntaisin.

Päätän lopettaa, NYT.

Alan olla aikuinen ja sanon niin kuin asiat ovat. Lopetan pelaamisen. Flirttailla toki saa ja pitää, mutta pelata ei tarvitse. Ne, jotka eivät pysy elämässäni ilman pelejä, voivat mielihyvin mennä heittelemään noppaa jonkun muun elämään.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jos viime viikkoja pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se mielenrauha. Tiedättekö sellainen olotila, että kaikki on tässä ja hyvin?

Olen vähentänyt roimasti aikaa, jonka aiemmin käytin seuraavan rakkauden etsintään. Olen käynyt mukavilla treffeillä, mutta ne ovat jääneet vain mukaviksi kohtaamisiksi. Kaiken kaikkiaan olen keskittynyt elämiseen. Siihen, että minulla ja jo elämässäni olevilla ihmisillä olisi mahdollisimman hyvä olla.

Olen tajunnut, etten kaipaa sen enempää miestä, joka veisi jalat alta kuin miestä joka valloittaisi vähitellen tutustumisen edetessä. Juuri tässä ja nyt olen onnellisimmillani ihan näin itsenäisenä ja omillani. Sellaisena, että saan suunnitella tulevaisuutta vain omia toiveitani kuunnellen.

Ja tämä on ollut kamalaa kyllä, ihan uusi ajatus. Että minä saan rakentaa elämästäni itselleni hyvän. Ettei minun tarvitse odottaa, että löydän sen tyypin, jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Ja alkaa rakentaa mieleistä elämää vasta sitten. Voin rakentaa sitä juuri nyt, heinäkuun lopussa vuonna 2016. Ilman parisuhdetta ja ihan yksin.

Tässä mielenrauhan tilassa olen tullut ajatelleeksi, onko parisuhde lainkaan se, mitä elämääni haluan. Olen nimittäin pohtinut paljon sitä, milloin olen ollut elämässäni onnellisimmillani. Rakastuneena kyllä, mutta harvemmin sitten, kun rakastuminen menee ohi ja alkaa tasaisempi vaihe. Silloin olen harvoin ollut onnellinen.

Voi olla, että opin ajan kuluessa toimimaan, tuntemaan ja ajattelemaan siten, että olisin parisuhteessa onnellinen. Tai sitten voi olla, etten opi sitä koskaan. Että parisuhde ei vain ole minua varten.

Mutta sekään ei haittaa. Mikään ei haittaa. Kun on mielenrauha.

Share
Ladataan...

Ladataan...

 

Tuntuu, että universumi on alkanut vittuilla minulle.

Toivoin vielä jokin aika sitten, että löytäisin tyypin, joka katsoisi minua niin kuin rakastuneet nyt toisiaan katsovat.

Menin treffeille. Löysin miehen, jonka kanssa oli kipinää vaikka jakaa koko tienoon yhteiseen käyttöön. Ja se katsekin löytyi heti ihan molemmilta.  Seurustelen. Totean, että pelkkä kipinä ei riitä. Tai riittäähän se moneen asiaan, mutta jotain muutakin yhteistä pohjaa tarvitaan pidemmän päälle. On jaettava edes joitain samoja arvoja.

Eroan. Suren. Toivun sen verran, että alan pohtia, mitä haluan seuraavaksi. Päätän, että haluan sellaisen oikean ihmismäisen ihmisen, jonka kanssa jaan samat arvot. Löydän. Menen treffeille. Herään kainalosta.

Perun lopulta jo sovitut toiset treffit. Miehessä on kaikki, mitä ajattelin haluavani. Se helvetin kipinä vaan puuttuu.

Mikä on tarinan opetus? Onko seuraavana vuorossa näiden kahden risteytys?

Toivon sitä. Tervetuloa, ei tarvitse ottaa kenkiä pois eteisessä.

Share
Ladataan...

Pages