Ladataan...

Koko kevään on tuntunut, että ajelehdin elämässä päämäärättömästi kuin tyhjä oluttölkki Kolera-altaassa. Tuntui, ettei kukaan ole pitkään aikaan tiennyt minne suuntaan pitäisi lähteä - en liioin minä itse, universumi tai edes mikään suurempi voima.

Viime aikoina on kuitenkin alkanut tuntua, että ohjaus on palannut ja suunta alkaa pala palalta selvitä.

Tahmealta tuntuva elämä sai kaipaamaan eksää, vaikka erosta oli jo aikaa. Onneksi universumi kuitenkin päätti lopulta vähän muistuttaa siitä, miksi kyseinen suunta on vain niin kovin väärä.

Vanha sinkkuaikojen tuttava otti nimittäin pitkästä aikaa yhteyttä. Kyseli, mahtuisiko viereen nukkumaan.

Harrastimme ennen viimeisintä seurustelusuhdettani säännöllisiä "jutellaan koko yö ja nautitaan toisistamme" -tyyppisiä vierailuja. Mies on mainio yhdistelmä hyvää ystävää ja hyvää rakastajaa. Molemmille on kuitenkin selvää, ettei välillämme ole muuta.

Mies saapuu yöksi, viihdyn tyypin seurassa erinomaisesti. Yöllä koen valaistumisen hetken.

Pimeässä lämmin mies kaivautuu kiinni kylkeen. Silittää sormien selkäpuolella kasvojen ihoa - hiljaa, pitkään ja tunnustellen. Kylmät väreet. Tuntuu niin hyvältä, että melkein liikutun. Mies suutelee otsaani. Suutelee ohimoita, suutelee poskia, suutelee kaulaa. Koko keho on elossa, värisee ja kehrää. 

En sitten ihan heti nukahtanutkaan, tiedätte kyllä - kaulan suuteleminen.

Ilahduttavinta oli kuitenkin muistaa taas se, miten hyvältä kiireetön, hellä ja nautinnollinen kosketus tuntuu. Kun tuntee, miten toinen nauttii, kun saa koskettaa toisen ihmisen ihoa.

Tästä olen ollut paitsi koko viimeisimmän suhteeni ajan. Tällaista haluan tulevaisuudessa.

Kiitos vinkistä universumi.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Keitän kahvia ja unohdan juoda sen. Istun tuntikausia vessassa ihan vain siksi, että unohduin sinne hymyilemään. Harrastan niin paljon seksiä, että on pakko sopia lakosta, jotta voidaan taas kohta aloittaa alusta.

Rakastuminenhan se siinä.

Usein deittaillessa etsitään tyyppiä, johon voisi rakastua ihan päättömästi ja se toinen rakastuisi myös. Että tulisi se yhteinen kupla, johon kadota. Että kerrankin kolahtaisi oikein kunnolla.

Melkein yhtä usein myös ajatellaan, että kunnon rakastuminen tarkoittaa myös sitä, että rakastumisen kohde on vihdoin se juuri sinulle sopiva kumppani. Että se kemia olisi jollain maagisella tavalla oikeassa. Että universumi olisi valinnut rakastumisen kohteeksi juuri sen sinulle parhaan tyypin.

Olen tajunnut, ettei läheskään aina ole. Rakastumisen kohteen valitsevat aivot ja ne tuntuvat valitsevan lisääntymisen perusteella.

Pitkäaikaisen puolison valinnassa rakastuminen on kuitenkin ihan surkea mittari. Voi rakastua kunnolla, sillä tavalla jalat alta -tyyppisesti ja todeta pahimman himon mentyä, että toinen olikin jotain ihan muuta kuin mitä kumppaniltaan toivoisi.

Rakastuminen on toki ihanaa ja nostaa elämän hetkeksi arjen yläpuolelle. Sellainen parin kuukauden trippi maailmassa, jossa vihdoin on löytänyt sen täydellisen ihmisen. Todellisuuden kanssa rakastumisella on kuitenkin vain hyvin vähän tekemistä.

Ehkä kannattaisi siis toivoa rakastumisen sijaan tapaavansa itselleen sopivan ihmisen. Johon voisi ensin pikkuhiljaa tutustua ja sitten mahdollisesti rakastua - ihan siihen oikeaan ihmiseen.

Ota haaste vastaan ja kerro rakastumisstoorisi! Paljastuiko rakastumisesi kohde sittenkin myös ihanaksi ihmiseksi vai kuihtuiko juttu kasaan ison rakastumisen jälkeen? 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Löysin viikonlopun pakkovuodelevossa internetistä jotain timanttista! Löydökseni on Henriikka Rönkkösen Sinkkublogi! Kiitos jumalille - kaikille niistä - Henriikasta. Sain blogista synninpäästön niin monessa asiassa liittyen sinkkuuteen ja yksinelämiseen.

Kaikkein vapauttavin oivallukseni oli, että kaikki sinkut eivät ole Tinderissä.

Olen näet ajatellut tähän saakka, että Tinderissä on vähän niin kuin pakko olla, jos on sinkku. Muuten muut sinkut eivät tiedä, että olet sinkku. Ja siten muut sinkut luulevat, että olet parisuhteessa.

Elin siis siinä harhassa, että tinderittömiä sinkkuja ei ole. Vaan onpas! On myös muita parisuhteettomia, jotka vihaavat Tinderiä.

Tinderin ongelmallisuus tiivistyy siihen, etteivät kuvat ja esittelyteksti kerro mitään ihmisen olemuksesta. Miellyttävä olemus on The Thing, joka saa oman kiinnostuksen heräämään. Naama tai käsivarret voivat olla lähestulkoon mitä tahansa, jos tyypin koko olemus tuntuu omalta. Tinderissä puolestaan näkee naaman ja käsivarret - joskus myös peniksen ja automerkin - mutta olemusta kuvista ei saa irti.

Valitse siinä sitten treffikumppani kivojen kuvien ja puoliksi valheellisen tekstin perusteella (ehdoton suosikkini on tyyppi, jonka profiilitekstissä luki jotain tyyliin "pidän konetuliaseista.."). Yleensä lähibaarissa vastapäätä istuva tyyppi onkin sitten aivan vääränOLOINEN. Ei väärännäköinen tai -kokoinen vaan vääränoloinen.

Täten olen virallisesti poistanut Tinder-tilini. Olen nyt sinkku ilman merkkiäkään sinkkuudesta. Mutta kuten uusi mielikuvitusystäväni Henriikka sanoo:

Ihmiset ovat rakastuneet ennen kyseistä sovellustakin.

Share
Ladataan...

Pages