Ladataan...

 

Muistatteko Sinkkuelämää-sarjan jakson, jossa Samanthalla on flunssa? Jossa hän soittelee kaikille entisille hoidoilleen, voisivatko nämä tulla laittamaan verhotangon paikoilleen, ettei aurinko paistaisi silmiin? Ja itkee lisäksi räkäitkua Carrielle "I'm gonna die alone" -sanojen säestämänä?

No, minulla oli viikonloppuna sellainen hetki. Tai oikeastaan olin koko viikonlopun tuossa fiiliksessä.

Podin flunssaa, jossa pelkkä vesilasin hakeminen oli aplodien arvoinen suoritus. Suihkussa käymisestä sai jo huutomyrskyn ja aaltoja. Pahinta oli kuitenkin henkinen olotila. Olin varma, ettei elämässäni ole tällaisenaan hiventäkään järkeä, että parempi vaan alkaa seurustella.

Kuumemittarin piipityksen lomassa pääni rakenteli mielikuvia siitä, miten asiat olivat kuitenkin ihan hyvin eksieni kanssa (toim. huom. ei ollut). Kolmannen yksin vietetyn vuorokauden ja lukuisten Nicholas Sparksin elokuvien jälkeen olin täysin varma, että minun on palattava yhteen eksäni kanssa.

Ennen suoritusta otin buranan, jotta voisin myöhemmin todeta tajunnantilani olleen jokseenkin vakaa. Normaalissa ruumiinlämmössä naputtelin viimeisimmälle eksälleni viestin, jossa selitin tilanteen ja pyysin häntä muistuttamaan minua siitä, että voimme pahoin suhteessamme ja ettei hän rakasta minua.

Eksä vahvistaa kiltisti tiedon. Naputtelee lisäksi muutaman rivin eroomme johtaneita syitä, jotka ovat omasta mielestäni täysin triviaaleja ja lapsellisia. Ainiin, tämän takia! Ainiin, tämän takia me erottiin!

Nostalgia 6 - todellisuus 0.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hyvää elämää käsittelevät kirjat ovat usein aika, no ärsyttäviä. Asenne ratkaisee, kuvittele unelmaelämäsi, hankkiudu eroon huonoista viboista ja sitä rataa. Jos nämä vinkit toimisivat oikeasti, kaikki eläisivät täydellistä elämää.

Pikaratkaisuista jää alkuinnostuksen jälkeen käteen vain pettymys: en pystynyt tähänkään. Lujasti lempeä vastaa juuri tähän tarpeeseen ja tarjoaa pitkän aikavälin ohjeita pikalaastareiden tilalle.

Itse tein lukiessa kirjaan runsaasti yliviivauksia ja taittelin nyökytellen sivujen kulmia myöhempää palaamista varten. Innostuin erityisesti kahdesta aihepiiristä: leimoittelusta ja menestyjistä.

Leimoittelulla tarkoitetaan sitä, miten ihminen määrittelee itsensä ja muut: käsitänkö itseni ainaiseksi parisuhteissa epäonnistujaksi ja kaikki eksäni tunteettomiksi kusipäiksi? Vai olisiko sittenkin kyse toimintavoista: teen itse toistuvasti samat virheet parisuhteissa ja eksäni toimivat taas kusipäisesti omista syistään. Leimoittelu avasi ainakin omia silmiä metrimitalla ja lisäsi omaan ajatteluun aimo annoksen armollisuutta.

Menestysosiossa taas todetaan tiivistetysti, ettei ihminen ole kone, eikä sellaiseksi tule pyrkiäkään. Kovat arvot ja ehdottomuus voivat tuoda menestystä työelämässä, mutta usein nämä uraohjukset katuvat myöhemmin elämätöntä siviilielämäänsä.

"Kovaksi keittynyt saattaa kestää, pysyä pystyssä järjettömissä tuulissa ja nostaa nokkansa kolhuille, mutta taipumaan, joustamaan ja armahtamaan se ei kykene. Mitä tiukemmat säännöt ja ehdottomammat keinot ovat mielen sisällä, sitä kovemmaksi sen luonto kasvaa. Ei tunnu missään! Kyllä minä pystyn! Ketään en tarvitse! Asenteesta se on kiinni! Mutta kovan loppu on katkeaminen, loppuun palaminen, rikki meneminen."

Kirjan parasta antia on ehdottomasti sen suhtautumistapa ihmiselämään. Kaiken menestyspuheen ja you can do it, never give up -hypen keskellä on ihanaa lukea kirja, jossa ymmärretään ja hyväksytään ihmiselämän realiteetit. Ettei kukaan jaksa loputtomasti, jokainen tarvitsee sylin jossa levätä, kaikilla on vahvuuksiensa lisäksi myös heikkouksia, järjen lisäksi tunteet ja onnistumisten lisäksi pitkä rivi epäonnistumisia.

Että mitäpäs jos pyrkisi olemaan vain ihminen.

Mitä? Maaret Kallio - Lujasti lempeä (WSOY, 27,90 €). Kyllin hyvä elämä eli miten hyväksyä elämänsä epätäydellisyys. Tiivistettynä kirjan sanoma on, ettei superihmisiä olekaan, eikä sellaiseksi kannata pyrkiä. Sen sijaan kannattaa opetella pienin askelin elämään itsensä ja ympäristönsä kanssa mahdollisimman hyvää elämää.

Kenelle? Sinulle, jonka keho hylkii nykyistä menestyjäkulttuuria. Tai ehkä juuri sinulle, joka olet hurahtanut siihen täysin. Sinulle, joka kaipaat elämääsi 221 sivua inhimillisyyden esiinmarssia. Sinulle, joka kaipaat lohdullista ja ymmärtävää näkökulmaa ihmiselämän ongelmiin.

Miksi? Raikasta luettavaa kaiken menestyspuheen seassa. Koska sinäkin olet ihminen tai ainakin sinun pitäisi olla.

Share

Ladataan...

 

Kaikki edes kerran elämässään eronneet tietävät, millaista on eroa seuraava vuoristorata. Toisina päivinä sitä ajattelee, että olipas helppo ero, tässähän mä seison jo ihan omilla jaloillani. Seuraavana aamuna herää sitten vuorostaan siihen, että kaipaa toista ihmistä vierelleen jokaisella solullaan. Kolmantena ei edes muista, millaisen ihmisen kanssa vietti vielä hetki sitten suuren osan ajastaan.

Olo on siis vähintäänkin outo, eikä omiin tuntemuksiinsa oikein pysty luottamaan. Tässä sitä sitten ajellaan, visusti kyydissä, eikä päätepysäkkiä vielä ole näköpiirissä. Onneksi aikaisemmista eroista tietää edes sen, että se on olemassa.

Eräs viisas ystäväni sanoi kerran hykerryttävän kesäromanssinsa pyörteissä tietävänsä, että suhteesta ei tule pitkää parisuhdetta, mutta hän aikoo nauttia kyydistä täysin siemauksin niin kauan kuin sitä kestää. Tämän jatkoksi hän totesi myös tiedostavansa, että syyskuu tulisi olemaan surullinen, mutta tulipahan elettyä.

Tätä aion hokea itselleni niinä hetkinä, kun kaipaan takaisin jotain sellaista, jota ei ole enää olemassa. Ei minulle eikä hänelle. Täytyy vain todeta, että tulipahan elettyä, tulipahan rakastuttua, tulipahan hullaannuttua ja olipahan ihanaa niin kauan kuin sitä kesti.

Ei kaikkea ole tehty kestämään, eikä se tee kokemuksesta yhtään huonompaa. Eiväthän huikeat reppureissut, täysin puskista tulevat holtittomat baari-illat, ainutlaatuiset työprojektit tai edes ihmiselämä kestä ikuisesti.

Taidan pysytellä vuoristoradassa niin kauan kuin koen tarpeelliseksi. Lopulta vaihdan laitetta ja edessä on taas jotain uutta. Jotain sellaista, josta en nyt osaa edes haaveilla.

Share
Ladataan...

Pages