aito romantikko?

Kuulin bussissa kahden nuoren tytön keskustelun rakkaudesta. Toinen kehuskeli miten hullu ja erikoinen hän on. Kutsui itseään romantikoksi, täynnä suunnatonta intohimoa ja temperamenttia. Tytöistä toinen komppasi siihen, että tämä johtuu tytön taiteilijaluonteesta. Ovathan kaikki taiteilijat hulluja ja tyttö on erikoinen runoilijatyttö. Tytöt olivat noin viisitoista.  

Jäin miettimään tyttöjen keskustelua. Yhteyttä romantiikkaan, arkielämään ja taiteilijoihin. Naistenkesken juorutessa, olen painanut mieleeni pari seikkaa romantiikasta. Useasti olen  kuullut romanttisten eleiden olevan ihan kivoja, mutta  ei välttämättä monikaan kaipaa kynttiläillallisia. Romantiikkaa ei joko mietitä sen enempää tai se  käsitetään realistisessa suhteessa huomioon ottamisena. Kuten oven avaamisena tai istumapaikan antamisena bussissa.  Olen myös kuullut romanttisimman teon olleen miehen tiskausvuoro ilman käskemistä. Kuitenkin jos olen ottanut puheeksi Jane austenin Mr. Darcyn, saa se nimi monen naisen huokailemaan.  

Kaikissa ihmisissä on varmasti romanttinen puoli. Edes vähän. Uskon, että kaikki haluavat jossain vaiheessa hempeillä rakastettunsa kanssa ja osoittaa tunteitaan romanttisella tavalla. Haluan todellakin uskoa niin.  En ala sen enempää miettimään käsitettä romantiikka. Sen kaikki ihmiset kokevat niin yksilöllisellä tavalla ja puhumattakaan romantiikasta taiteessa. Mutta edelleen, millainen on romantikko? En voi sanoa tuntevani yhtäkään romantikkoa.  

Onko romantikolla kyse elämänasenteesta, romanttisista teoista tai yksilöllisesti koetuista hetkistä? Jääkö romantikko loppupeleissä yksin oman ajatuksen vangiksi. Käyden läpi intohimoisia suhteita, saaden paljon haavoja ja tehden itse niitä myös muutamia? Esimerkiksi miten  romantikko hurmaa ihastuksensa kohteen. Vakuuttelemalla ja  näkemällä vaivaa toisen eteen. Todistelemalla tunteiden olevan aitoa ja olevan luottamuksen arvoinen? Toisinsanoen moni saattaa kokea romantikon olevan vässykkä, joka takertuu liikaa. Hän on valmis kärsimään, koska ajatus siitä oikeasta on niin vahva.  Tietenkin ihmisten ilmaisutavat ovat erilaisia, eivätkä kaikki koe rakkautta niin suurella intohimolla. Vaikka tunne toista ihmistä kohtaan olisi kuinka vahva tahansa. Voisin kuvitella, että monet pitävät romantikkoja haihattelevina uneksijoina, jotka ajelehtivat läpi elämän. Tai sitten he ajattelevat romantikoiden olevan itsekkäitä etsien vain omaa nautintoa, hetkeä ja oikeuttaa ne etsimällä ikuisesti  "sitä oikeaa". Sillä kuka tuomitsee romantikon? 

Voisin silti ajatella romantikon elämän siten, että pyrkii etsimään kauneutta ja hyvyyttä elämäänsä. Jakamalla niitä ajatuksia ja kokemuksia rakkaiden ihmisten kanssa.  Saattaen siten ehkä vaikuttaa ulkopuolisille etäiseltä tai  kylmältä. Mutta johtuen herkkyydestä ja pelosta itsensä satuttamisesta. Ajattelen siis romantikon samalla tavalla kuin rakkauden, se on erilaista kaikkien ihmisten kanssa.  Enkä ajattele sitä niin, että romantiikka on sidonnaista seksiin. Tämän vuoksi sivuan pari riviä  taidehistoriasta, koska  itseäni kiehtoo ajatus millaisena 1800-luvulla pidettiin romantiikan taiteilijoita. Sitä miten he nostivat esiin uudella tapaa kiihkeät romanttiset tunteet, elämykset ja luonnon. Heidän luovuutensa ja mielikuvituksensa nostettiin jalustalle ja he olivat yksilöinä miltein yli-inhimillisiä. Taidehistoriassa romantiikan aikana taiteilijat käsittelivät vaikeita, rumia ja yhteiskunnallisiakin aiheita.  Esimerkiksi Ranskassa romantiikan juuret olivat vahvasti vallankumouksen tunnelmissa. Voisin siis ajatella romantikon siivittävän ajatuksia elämäänsä siten, että romantiikka on enemmänkin kuin kynttiläillallinen.  Se on aina arjessa mukana. Oli se sitten toiselle kahvin tuominen sänkyyn,  henkeäsalpaavan kaunis luontopolku, ensilumi, arkielämässä poikkeuksellisen huomioonottava teko rakkaalle ihmiselle tai yhdessä haaveilu.  Siten voisin sanoa monia tuntemiani ihmisiä romantikoiksi. Itseni mukaan lukien. 

Mitä mieltä olet, kuka on aito romantikko?

rakkaudessa liikaa rypeneitä

tuhansia sanoja kuolleita

et tarjonnut niitä

edes hopeisella vadilla

pettymyksiltä peitettyinä

kuten edelliset

annoit raadeltua lihaa

kertaalleen pois heitettyä

annoit paljaan itsesi

-mari vanamo-

-G39GjFeYdA