me and you, just us two

Ladataan...

Vierailin taannoin ystäväni luona. Istuimme lautalattialla takan edessä ja siemailimme viiniä. Keskustelu soljui mukavasti niin arkiasioissa kuin syvällisimmissäkin vesissä. Yksi kysymys porautui mieleeni ja pohdin huomaamattani sitä edelleen. En nimittäin osannut vastata mitään ystäväni kysymykseen: "mitä tuntemuksia ihanneparisuhde sussa herättää?" .  Osaisin vastata kysymykseen mitä ominaisuuksia ihannemiehessäni voisi olla, mutta ihanneparisuhde. Siihen en osaa vastata mitään. Vieläkään. 

Miksi sitä pitäisi määritellä? Asettamalla ihanteet ja päämäärät heitän viestin ilmaan kuin tilauksena maailmankaikkeudelle? Täällä minä nyt istun kotona ja odotan? Jos ei tiedä mitä etsii ei voi edes löytää mitään? Vai pelkäänkö kahleita niin paljon, että ahdistun ajatuksesta ihanneparisuhde feat tuntemukset?

Mitä tuntemuksia...? Ei siis tapahtumia, ei tilanteita, ei sääntöjä, ei haaveita pyöräretkistä, vaan tuntemuksia. Tunteita siitä kun olet suhteessa ihanan kumppanin kanssa. 

Jos hengitän syvään, suljen silmät ja luon mielikuvia parisuhdetilanteista, ovat ensimmäiset kuvaavat sanat "intensive, private and freedom".
Haluan tuntea oloni turvalliseksi, vapaaksi ja pelottomaksi. Haluan tuntea intohimoa, voimaa ja suojaa. Tuntea, että suhde on vain sinun ja minun.
Ihanneparisuhteeni olisi siis turvasatama täynnä kunnioitusta, rakkautta ja intohimoa. Niin, ettei kummankaan tarvitsisi pelätä tai alistua. En haluaisi että molempien elämä olisi vain ja ainoastaan "meidän kahden" ympärillä, sillä useimmiten elämänä on muutoksien pyörteissä. Koen siis niin, että on pystyttävä säilyttämään itsenäisyys ja erillisyys parisuhteessa. Voiden kuitenkin kokea olevansa osa jotain suurta rakkautta. Tuntea toinen mitä ihanampana kumppanina, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Tällaisessa suhteessa pystyisi kasvamaan itsekin ihmisenä ja jakamaan silti elämää yhdessä. 

Mitä lukijat, millaisia kokemuksia teillä on asiasta?

 

 

 

 

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä suhteeseen pitää omistautua. Siihen sitoudutaan, eikä hurvitella omia menojaan. Ei se sillon suhde oo. Ainakin meillä näin!

Maik Ku (Ei varmistettu)

Minäkin pääsin vihdoin mukaan.

Aika mielenkiintoinen kysymys, koska musta tuntuu, että esimerkiksi naistenlehtijournalismi keskittyy parisuhteissa lähinnä alkuhuumaan, kriiseihin, lasten saamiseen, eroon ja uuden suhteen ja vanhan suhteen tiettyyn yhteensovittamiseen. RakasTUminen on pop, rakasTAminen ei. Tietenkin lehdissä pitää huomioida mikä myy, mutta toisaalta mikäpä oivempi mittari sille, mikä on "pop". Sen huomaa kyllä myös arkielämässä; jos on pidemmässä suhteessa, harvemmin esim. tuttavat kyselevät miten menee tai voi jopa olla, että tuttavat kokevat pitkästä parisuhteesta puhumisen tylsänä. Tietysti nämä ovat subjektiivisia kokemuksia.
Mutta tämä nyt pitkänä inrtona siihen, että monikaan ei välttämättä osaa sanoa mitä parisuhteelta (millään tasolla) odottaa, koska sellaisesta perusparisuhteesta, suhteen arjesta, suhteessa olemisesta jne ei ehkä puhuta niin paljoa, vaan keskitytään aallonharjoihin ja -pohjiin.

Mä sanoisin, että turvallisuus olis avainsana mulle, se tarkoittaa, mahdollistaa ja edesauttaa montaa asiaa, eikä suinkaan ole synonyymi tylsälle, vaikka niin usein ajatellaankin. On turvallista tuntea kaikki tunteet laidasta laitaan. on turvallista olla se, kuka on - kaikilla elämän alueilla aina seksuaalisuudesta vaikkapa ammattiin. On turvallista sanoa mitä ajattelee ja olla ajattelematta mitä sanoo. On turvallista olla vapaa ja on turvallista olla kiinni toisessa. On turvallista maata pieruverkkareissa sohvannurkassa ja kuluttaa puolet palkasta alusasuun, joka revitään ensikäytössä rikki. On turvallista olla ja päästää iholle, on turvallista ottaa ja antaa etäisyyttä. You get the point.

Maik Ku (Ei varmistettu)

Pystyin aika pitkään odottamaan, eikö vaan, ennen kommentointia ;)

Totta kai, säpinää pitää olla. Tältä osin yleinen keskustelu on mielestäni aina ollut älytöntä epäkonkreettisuudessaan "älä milloinkaan ota toista itsestäänselvyytenä" - aivan kun joku heräisi aamulla ja päättäisi, että tänään minä se alan ottaa puolisoni itsestäänselvyytenä. Jos sitä konkretiaa omien kokemuksien kautta ilman seksivinkkejä. Se on tosin sanottava, että raha- ja seksiriidat tulee mielestäni ottaa vakavasti, sillä ne vievät turmioon :)

Mutta siis. Mikä on auttanut itseä, on sen muistaminen, että vaikka valloitus on tehty, valloittamista ei saa lopettaa, vaikka myös sitä turvallisuuttakin peräänkuulutan - enkä tarkoita tällä pelkkää ulkonäköön liittyvää toimintaa. Kuten elämässä yleensä, parisuhteessakin pienet jutut piristää, auttaa ja ilahduttaa paljon. Isompia juttuja ei silti kannata unohtaa. Uskallan tunnustaa ja kehtaan myöntää, että meillä on treffipäivä viikottain. Yhteiseksi sovittu vapaa, jolloin tehdään jotain yhdessä ja päivä on rauhoitettu. Eikä se silti tarkoita, etteikö voisi olla myös spontaani, mutta näin on ainakin yksi kokonainen yhteinen päivä taattu. Toimii <3

Kommentoi

Ladataan...