mielikuvia

Kirjoitin ajatuksia ylös jo kaipauksesta, mutta vaihdoin aiheen mielikuviin. Tai mielikuvaan millaiseksi elämänsä kuvittelee ja miten se loppujen lopuksi etenee.  Ihminen on loputon kasvuprosessi, joka ei ole koskaan valmis. Ja hyvä niin. Olisi kamalaa ajatella tässä on hyvä jään tähän. Samaisesta syystä mielikuva oman elämän kulusta muuttuu. Mutta muistaako kukaan millaisia ajatuksia omasta elämästä on ollut esim. teininä? Mieleeni painui keskustelu yhden ystäväni kanssa jolle sanoin:

"nuori minä ois vihainen kun näkisi kolmekymppisen minän"

kieltämättä "nuori, levoton ja kapinallinen"- minä olisi saattanut muiluttaa äkkipikaisuuksissaan tämänhetkisen minän. Onko jokin sitten muuttunut? Halusin boheemia elämää rakkaan kanssa, jossa elätän itseni valokuvaamalla, kirjoittamalla tai maalaamalla. Se oli siinä. Tiivistettynä voisin sanoa ne kahdella sanalla: vapaus ja rakkaus. Mielikuvieni arki (kuten elämäni mieskin) oli repäisty enemmänkin elokuvista. Eivät ne olleet kokonaan minun. Ne olivat pienen kaupungin tytön naiiveja  kliseitä läpi ruusuisten lasien. Mielikuvat miten elämäni kulkisi ei liittynyt perheeseen, 8-16 työhön tai arkeen yleensäkään. Mielikuvissani ei ollut laskuja, ei riitoja tiskivuoresta, ei huolta puutteista, eikä tunteideni kohde milloinkaan satuttaisi minua.

Voiko mielikuva ja todellisuus kohdata?  Jos mielikuvat on osana haavetta, niin ne ääneen sanomalla tulee todeksi.  Silloin niistä tulee osa todellisuutta ja pyrkimys niitä kohti on alkanut.  Eikö? 

Kun ihminen kasvaa ja oppii koko ajan.  Muuttuu mielikuvatkin. On hyvä pysähtyä miettimään itseään, omaa kasvuprosessia ja mitä haluaa elämältänsä. Mitkä mielikuvat haaveistani kirjoitan sanoiksi paperille. Näihin minä pyrin ja pystyn saavuttamaan ne. Loppuviimein,  koskaan ei tiedä miten lyhyt elämä on.

 Minä olen oppinut tekemään elämästä minunnäköisen.  Vaikka minulla mielikuvat elämästä ei ole suurimman osan ajasta realistisia.  Oli ne sitten täynnä nalle puh tarroja, hattaroita ja mansikoita, mutta ilman niitä minä en olisi minä. Tietenkin elämä on välillä tylsää ja kurjaa, mutta onneksi on ystäviä joiden kanssa saa nauraa ne kurjuudet karkuun. Haaveile, rakenna mielikuvia elämästä ja jaa niitä rakkaittesi  kanssa. Ole vapaa ja rakasta <3 

varjoton
odottaa sillalla
valmiina
laskemaan päiväni
tummaan veteen
syötiksi
katson lautturille kolikot
ja kastan varpaani vereen

-mari vanamo-

http://www.youtube.com/watch?v=-b7qaSxuZUg