wanna be my star

Heräsin aamulla tuollainen mielessä.  Kyselin asiaa unessa. Ihmisiltä.  Oletko nähnyt tähteäni tai missä on tähteni. En tuntenut pelkoa tai hätäännystä. Olin iloinen, koska tiesin että se on jossain. Tähti.  En tosin saanut selville mikä se oli tai kuka se oli.  Luvassa sunnuntaihöpönhöpöä. Etsiminen on ihana prosessi. Matka päämäärään ja päämäärien asettaminen. Se vaatii juttutuokion itsensä kanssa. Ja kun se on valmis. Voi aloittaa ihanan matkan. 

Uskallus on ihana asia. Vapaus, kapinointi ja kyseenalaistaminen.  Oikeanlainen sitoutuminenkin voi olla parasta vapautta. Aina ei tarvi juosta tukka hulmuten kukkaniityllä kokeaksensa olla vapaa. Myöskään rintsikoiden polttaminen tai tulet käsissä joukolla kapinointikaan ei ole ainut tapa osoittaa olevansa erimieltä. Se, että uskaltaa kyseenalaistaa oman onnellisuutensa ja elämänsä. Kapinoida sitä turvallisuutta vastaan ja miettiä tätäkö minä oikeasti haluan? Se voi joskus olla vapauttavaa. 

Kun sen mietintätuokion saa itsensä kanssa päätökseen. Vaikka jäisikin siihen tilaan missä sillä hetkellä on. Niin tietää ainakin varmaksi "tässä minä haluan oikeasti olla".  Silloin voi herätä hyvällä tuulella seuraavaan aamuun. Jos taas kokee, ettei ole siellä missä haluaisi olla. Niin voi siltikin herätä hyvällä tuulella uuteen aamuun. Sillä ainakin tietää missä sinun tähti on. Tai mikä sinun tähti on.  Se taas uskallatko pyrkiä kohti sitä on taas oman rohkeuden varassa. Elät tässä ja nyt. Kuulostaa kliseeltä, mutta on totta. Joskus on mukavaa ja rentouttavaa kirjoittaa, lukea ja ajatella höpönhöpöä. Rakasta jos haluat rakastaa. Elä miten haluat, se on sinun elämäsi. Älä haaskaa aikaa liikaa.