Ladataan...

• Pasilan aseman Fazerin myyntipiste. Roudaan siis leipää sieltä asti Turkuun, koska ei täältä kunnollista leipää saa.
• Valoisat aamut ja hetki omaa aikaa Intercityn kiitäessä halki heräilevän ööö...Piikkiön?
• Kukkivat puut jokirannassa
• Varhaiskaali

Oli mulla joitain muitakin, mutta unohdin ne.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Muistaako kukaan Kestovitutus Kettusta?Lapsuudenkotiini ostettiin aina Julkku tai Äpy, kumpi olikaan vuorossa. Ja toisessa oli Kestovitutus Kettusen pakina, joka alkoi about näillä sanoilla: "Pistää vastaansanomattomasti vituttamaan...". Täten lanseeraan kevään kunniaksi blogissani oman kestovitutus- kategorian, jossa rutkutan milloin mistäkin ilmiöstä. Asioita yhdistää se, että ne eivät ole tietenkään mitään verrattuna Ukrainan tilanteeseen, ihmisoikeusloukkauksiin, nälänhätiin jne. Ärsytysjuttuni ovat pieniä ja mitättömiä, ja tietysti voisi sanoa, että fiksu ihminen ei moisiin aikaansa tuhlaisi. Mutta minäpä tuhlaan, kirjaan ylös, ja siten alennan verenpainettani. Sanonpa myös, että tekopyhä on se joka väittää, että mikään pikkuasia ei muka koskaan ärsyttäisi.
-end of disclaimer-

Ja itse asiaan:
Tiedättekö sen poseerausilmeen, jota kansa nykyään näyttää suosivan ottaessaan selfieitä (huokaus) bilebilemeilonhauskaauskotteko- tilanteissa? Sen riehakkaan ilmeen, jossa ollaan suu sepposen selällään ihan kuin ehkä huudettaisiin iik tai jee? Mutta ei kuitenkaan olla spontaanisti purskahdettu nauruun, koska se taas on ihan eri ilme, joka puolestaan on kiva, ihana ja hauska.

Tuo poseerausilme on se, jota hiotaan monen valokuvan verran, että saataisiin oikea "fiilis". Katse on tietysti kamerassa. Hakusessa on illuusio siitä, että jeejee meil on bileet, ollaan riehakkaita.

ja jumaliste se on raivostuttavaa!!!

mulla on monestakin syystä pinna kohtuullisen kireällä nyt ja siksi saan lietsottua itseni suunnattomaan ärsytysmielentilaan aivan mitättömästä syystä.

Iloiset valokuvat ovat ihania, tilannekuvat joissa on oikeasti mahtava fiilis ovat mahtavia. Mutta niiden pitää olla aitoja! Eli silloin ei esimerkiksi auota suuta (niin että silmät eivät hymyile), vaan katsotaan jotain toista ihmistä silmiin ja iloitaan hänen kanssaan. Silloin ei myöskään suun aukomisen lisäksi keskitytä poseeraamaan mahdollisimman edustavassa kuvakulmassa, vaan ollaan just niinkuin ollaan, hälläväliä vaikka silmät olisivat kiinni tai tukka hapsottaisi.

Suoraan kameraan katsominen ja hymyileminen on tietysti ok, silloinhan ei lavasteta sitä riehakkuutta.

Ei mulla muuta, tällä kertaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Aurajoen rannalla on tänä viikonloppuna Saaristolaismarkkinat. Siellä myytiin pölypusseja, pakastepusseja, pikaliimaa, ilmeisesti tytöille suunnattuja pinkkejä leijona-huppareita, oli perinteiset festaripannut käryttämässä pakastevihannessekoitusta. Kaupan oli myös lettuja, kahvia, munkkeja, puutarhahuonekaluja ja keittiöitä (!). Paikalle olivat rullanneet goudaa myyvät hollantilaiset, parmesaania myyvät italialaiset ja raakapaistopatonkeja tarjoavat ranskalaiset. Kiitos-paitoja ja ribbipipoja, joissa lukee nimi tai "riiviö".

Ai niin. Oli siellä joku myymässä kalatuotteitakin. Silakoita mausteliemessä. Ja marjamehuja ja hilloja. Olisiko jollain todella oudolla konseptilla varustetulla tyypillä ollut mustaaleipää, tyrniä ja hunajaakin. Kyllä en ymmärrä mitä tuollainen jengi saaristolaismarkkinoilla teki. Ei niitä sentään paljoa ollut.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen viime kuukausina syönyt hävettävän huonosti. On ollut niin paljon kiireitä ja murheita, ettei ruoka ole ollut prioriteettilistan yläosastossa. Aterioita on tullut korvattua Cokis zerolla ja irtokarkeilla - ei hyvä. Ainoa järkevä asia, jota olen saanut kurkustani viime aikoina alas, on linssikeitto erilaisina variaatioina.

Turkulaisvauva on viehtynyt palkokasveihin ja linsseihin, joten on erityisen kiitollista keittää valtava padallinen linsseillä tukevoitettua kasviskeittoa ja pakastaa sitä annospurkeissa pienelle miehelle. Iso mies ei ehkä ihan innosta hypi, kun linssikeitto esiintyy aikuistenkin lautasella vähintään kerran viikossa, mutta sen lauluja laulat, jonka keitoksia syöt.

Hesarissa oli pari päivää sitten juttu amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan annos papuja tai linssejä päivittäin nautittuna alentaa LDL-kolesterolia! Siinähän se syy tulikin! Olin nimittäin käynyt työterveyshuollon kautta verikokeissa ja päivää ennen Hesarin juttua, oli lekuri soittanut tuloksista. Hehkutan nyt tässä julkisestikin, että kolesteroliarvoni olivat lääkärin sanoin "suorastaan japanilaiset" ja hän sanoi arvostavaan sävyyn, että taidan todella kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon. Olin ihan hiljaa. Lääkäri ynähtää odottavaan sävyyn...siis pitikö mun ottaa tässä kantaa? Joo, öh, kyllä mä kasvispainotteisesti syön. "Se on hyvä, jatka samaan malliin". Jepjep. No, en olekaan syönyt lihaa paljoakaan. Sipsi on kasvis, jäätelö ja cokis eivät sisällä lihaa, irtokarkeissa voi olla vähän sikagelatiinia... Linssikeitto pelasti veriarvoni, en keksi mitään muutakaan syytä.

nyt tosin tuli yleinen ällötys ja hinku ihan oikeasti syödä kunnon ruokaa. Ryhtiliike alkaa huomenna.

sitä ennen jaan linssi-idean, joka uppoaa reilun vuoden ikäiseen lapseen (en sano "taapero", koska se kuulostaa vatsataudilta, kitinältä ja märkäruvelta):

sipulia
valkosipulia
porkkanaa
punaisia linssejä
suolatonta kasvislientä

tuo on se pohja. Sitten vain maun mukaan muita vihanneksia pykälään. Nahistuneet tomaatit/jeera/limenmehu- lisäyksellä päästään oman lapsuuteni lempiruokaan. Pohjaan voi toisaalta myös laittaa vaikka broccolia/turkkilaista jogurttia/currya. Tai vielä lisää porkkanoita, loraus appelsiinimehua ja raastettua inkivääriä.

ja chiliä maun mukaan, lapselle tietysti myös. Se on kukkujuttu, että lapsi ei voisi syödä maustettua ruokaa. Tottumiskysymys se vain on. Suolan suhteen sen sijaan olen tarkka. Nuo sopat tehdään aina suolattomina ja aikuiset lisäävät natriumin vasta lautaselle.

Lapsi myös ihastui dhaliin. Stadilainen turkulaisdhal tehtiin vihreistä linsseistä, valkosipulista ja pinaatista. Mausteina korianterinsiemeniä, mustia sinapinsiemeniä, jeeraa, garam masalaa ja chiliä. Pikkumies piereskeli kovasti, mutta oli hyväntuulinen, eli mahanpuruja ei tainnut silti tulla.

Yleispätevä kehotukseni siis on, että kaikki maailman vanhemmat, syöttäkää lapsillenne ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia! Siinäpähän oppivat tavoille, prkl.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Luin jostain, että Turku on kuin Rooma -seitsemälle kukkulalle rakennettu.

Yliopistonmäki, Aninkaistenmäki, Kerttulinmäki, Puolalanmäki, Vartiovuorenmäki (kuvassa), Kakolanmäki ja Samppalinnanmäki. Näin kertoi Google.

Koska rakastan listoja, trivial pursuit- tietoa ja yleistä viisastelua, aloin listata kukkuloita ennen kuun katsoin v*ttu guuglesta. Epäturkulaisen tekemä lista näytti tältä: Aninkaistenmäki, Kerttulinmäki, Vartiovuorenmäki, Kakolanmäki, Itäharju, Korppolaismäki ja Samppalinnanmäki Yllättävän hyvin meni, vai mitä! Mietin ensin Puolalanmäkeä, mutta luulin sen olevan mäkiteknisesti sama asia kuin Aninkaistenmäki. Aninkaistenmäen ja Kerttulinmäen taas tiesin aika varmoiksi vaihtoehdoiksi, koska olenhan minä yläasteella Kaari Utrioni lukenut. Toisella sijaitsi hirsipuu ja toisella ilotaloja. En muista, kummassa oli kumpia, kivoja paikkoja visiteerata kumpainenkin. Joitakin satoja vuosia sitten olisin luultavasti ollut eri mieltä.

Korppoolaismäen laitoin listaan siksi, että se oli ainoa mieleen tullut mäki sillä suunnalla, nimi kuulostaa sopivan vanhanaikaiselta ja oletin, että siellä päin olisi ollut vanhempaakin asutusta. Mutta mäkeen meni. Itäharjun ja Kuuvuoren välillä harkitsin, päädyin ensimmäiseen. Heti kirjoitettuani sen listaan, mietin että se on kuitenkin auttamatta liian kaukana. Yliopistonmäkeä en rehellisesti sanottuna edes tullut ajatelleeksi, vaikka sen olisi pitänyt olla itsestäänselvä!

Turkulaismies ei perusta listoista, historiasta eikä kulttuurihistoriasta. Hän ehdotti Runosmäkeä! Ur-po! Dai-ju! Raaahhhh! "Mistäs mä voisin tietää, ala-asteesta on yli 20 vuotta" oli Miehen kommentti*. Mutku se ei ole se pointti! Ei ole tarkoitus muistaa ulkoa listaa, vaan tarkoitus on spekuloida ja pähkäillä, mikä olisi yleistietämyksen valossa ollut mahdollinen mäki! Jopa stadilainen voi päätellä, että Turkua perustettaessa rapsakat 1000 vuotta sitten, on Runosmäessä ulvonut vain susi, eikä sinne ole päässyt mitenkään. Aurajoki, anyone? Kulkuyhteydet, anyone? No, onneksi Mies kunnostautuu yhteiskunnan muilla osa-alueilla (joku voisi vaikka väittää, että niillä olennaisemmulla) minua paremmin. Ja on parempi urheilijakin. Ja kuski. Puss.

*kyseessä on henkilö, jolla on ollut ala-asteella oppikirja nimeltä "Kotikaupunkini Suomen Turku". Kyllä ei meillä Stadissa ollut mitään "Kotikaupunkini Suomen Helsinki"- kirjoja, ei tod.

Share
Ladataan...

Pages