Ladataan...

Turussa on vietetty hiljaiseloa blogin suhteen, koska Turakainen näki vihdoin päivänvalon n.kuukausi sitten. Tässä on siis ollut vähän kaikenlaista.   Nyt voisin kuitenkin mainita pari sanasta synnytyksestä, jos se sattuisi kiinnostamaan. 

Edellisenä päivänä tuli kipakoita supistuksia, joiden takia piti pysähtyä puhaltelemaan. Hoidin kaikki normaalit päivän aktiviteetit pienillä pausseilla, enkä todellakaan ajatellut toden olevan kyseessä. Iltasella lorahti vähän lapsivettä housuun, mutten tehnyt siitä mitään numeroa. Sitä siis tuli ihan vähän vain - jos suorastaan lattialle olisi loiskahtanut, olisin ehkä pirauttanut sairaalaan. Hoidin muina naisina Turkulaislapsen iltapuuhat ja taisin ajatella ohimennen, että huomenna sen sitten olisi tultava ulos. Mies tuli puoliltaöin iltavuorosta kotiin ja ilmoitimme myös appivanhemmille, että jos tilanne yön aikana eskaloituu, heidän pitäisi olla valmiina tulemaan meille. Yö meni ihan ok, joku hyvin satunnainen supistus tuli ja loput lapsivedestä pysyi sisällä. 

Aamulla alkoi olla sen verran kipeitä supistuksia, että olo oli tuskaisa. Mies vei lapsen tarhaan ja sovimme appivanhempien hakevan hänet sieltä. Mahdollisimman normaalia arkipäivää tavoittelimme. Kävin sillä aikaa suihkussa ja sheivasin koivet ja siistin jopa bikinirajan sokkona, koska sillä hetkellä tuntui ihan hirveän tärkeältä olla näyttämättä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjättäreltä. 

Lähdimme sairaalaan ja olin aivan varma, että meidät käännytettäisiin takaisin. Meidät vastaanottanut kätilö pöyristyi kuullessaan vesien menneen jo edellisenä iltana. Jos vedet olisivat menneet ilman mitään merkkejä supistuksista, olisin ilman muuta lähtenyt sairaalaan. Koin tarpeelliseksi esittää hirveän urheaa ja säästää verorahoja. Ja suoraan sanottuna, minulla oli edellisenä iltana niin paljon tekemistä, etten edes ajatellut koko synnytystä.

Kovista kivuista huolimatta en ollut edes avautunut kovin paljoa. Jossain vaiheessa alettiin tiputtaa oksitosiinia ja epiduraalinkin sain. Ponnistavan päästiin n.10h sairaalaan tulon jälkeen, riemu kesti tunnin ja oli kamalinta, mitä olen koskaan kokenut. Turkulaisvauvahan syntyi aikoinaan sektiolla ja vaikka alatiesynnytystä ensin tavoiteltiin pitkällä ja hartaalla käynnistelyllä, emme koskaan päässeet verta ja suolenpätkiä- vaiheeseen. Sektio oli ihana. Alatiesynnytys sen sijaan oli karmea, vaikka kaikki menikin ns.hyvin. Turakainen näki päivänvalon iltakymmenen maissa ja itki pontevasti. Turakainen näytti ihan helvetin isolta, kun ajatteli MISTÄ se oikein tuli. Mistään jättivauvasta ei ollut kyse, olikohan painoa joku 3100g. Mutta silti. Maailman kaunein pikkutyttö.

Pääsin elämäni parhaaseen suihkuun.

Siirryimme osastolle ja Mies lähetettiin kotiin. Olimme sairaalassa koko seuraavan päivän ja sitä seuraavana pääsimme iltapäivällä kotiin. Vauvan hoidon kanssa oli ensin ihan pihalla, mutta kotiin päästyämme kaikki alkoi sujua rutiinilla. Turkulaisvauva suhtautuu Turakaiseen todella ihanasti, mutta kyllä se mustasukkaisuus vielä ehtii tulla.

Ei mulla muuta.

teen vielä joku päivä listan sektioon ja alatiesynnytyksen plussista ja miinuksista, olenhan varsinainen asiantuntija.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Vahvuudet:

- Raivon ja turhautumisen kanavoiminen kotitöihin

Heikkoudet:

- Raskaus, joka pilasi taas kerran kaiken (joojoo laadidaa pitää olla kiitollinen että onnistuu tulemaan raskaaksi ja suunniteltu juttuhan tämä oli ja lässynlässyn tiedetään, kiitos). Vituttaa vain, että ajoitus kusi täysin muun elämän kannalta. Olin elämäni parhaassa työhaastattelussa, mutta sanoivat suoraan, että viikon päästä äitiyslomalle jäävä ihminen ei ole mahdollinen valinta. Ja ymmärtäähän sen. Mutta tämä olisi ollut maailman ihanin työ. Ehkä.

3. Mahdollisuudet

- No ei tule äkkiseltään mieleen yhtäkään. No joo, ehkä on mahdollista nauttia äitiyslomasta eri tavalla, kuin viime kierroksella

Uhat:

- Urakehitys jumahtaa paikoilleen (perhe, Turku)

- Räjähdän tähän yksin kannettavaan vastuuseen kaikesta käytännön toiminnasta

- Autokaupoille lauantaina

- Vaalien lopputulos

Share
Ladataan...

Ladataan...

Pedro Hietasen näköinen bussikuski iski taas: huristi nasta laudassa etuajassa pysäkkimme ohi vain jäädäkseen 20 metriä edemmäs seisomaan punaisiin valoihin. Mikään heiluttelu ei saanut kuspäätä heltymään, ei vaikka viimeisillään raskaana oleva nainen kinkkuaa lastenvaunujen kanssa koputtelemaan ikkunaan. Kun ei, niin ei. Noh, siitä sitten sisuuntuneena pistettiin kersan kanssa puolijuoksuksi Kauppatorille, jossa bussi luonnollisesti seisoi moottori sammutettuna ottamassa kiinni aikataulua. Kiitos tästä, taas kerran.

Homman kruunasi tietysti se, että puhistuani itseni, rattaat ja kersan ovesta sisään tiukka harjoitussupistus mahaa kiristäen, saattoi suustani päästä joku ylimääräinen sana. Ja kersahan ei petä koskaan: "Äiti sanoi saatana!"

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämän kaiken turhasta rutkuttamisen aiheuttaa tietysti tämä oma raskauteni, joka alkaa jo kyllästyttää kaikkine huonoine yöunineen ja vessassa ravaamisineen. Siksi pari viime postaustani ovat olleet listapainotteisia, ja listoja tarjoan nytkin:

TYHMÄÄ:

1) Sydämen muodostaminen raskausvatsan päälle peukaloilla ja etusormilla. Hei haloo, aikuiset ihmiset. Älkää viitsikö.

2) Masu, masuasukki, masukki, tissittely, tissitakiainen, esikko, pikkukakkonen... lista on loputon

3) Pedro Hietasen näköinen urpo bussikuski tänä aamuna

4) Yhteiskunnan sanelema pakko jäädä äitiyslomalle vähintään 30 päivää ennen laskettua aikaa. Miksei sitä saisi itse päättää? Miksen voisi lähteä töistä suoraan synnyttämään, jos jaksaisin ihan hyvin käydä töissä? Miksi oletusarvo on, että pankolla makaaminen on kenellekään tarpeellista? Prkl.

5) Oma mies, jota pyysin tuomaan kaupasta heviä. Ja hän toi yhden säälittävän sitruunamelissaruukun. Öh, siis mitä sillä sitruunamelissalla olisi oikein tarkoitus tehdä? Miksei yleismaailmallinen hevi-pyyntö ole itsestäänselvä geneerinen säkillinen vaikkapa tomaattia, kurkkua, salaattia, omenoita, appelsiineja ja sipulia? Tai edes mitä tahansa järkevämpää, kuin se sitruunamelissa. Jos on ihan polttava tarve tuoda yrttejä, suosittelisin esim. basilikaa, korianteria ja persiljaa. EI sitruunamelissaa.

 

KIVAA:

1) Aurinko

2) Kaunista ilmaa luvattu viikonlopuksi

3) Herttaisia isiä päiväkodin tuulikaapissa. Tietoisesti jätän käyttämättä sanan "Filf", koska olen kunniallinen vaimoihminen

4) Varhaiskaali on saapunut kauppoihin! Tästä se lähtee!

5) Ennakkoäänestys alkoi tänään: vaalihuuman kierrokset kasvavat!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hyviä asioita:

1. Kirjastot
2. Tänä aamuna ei satanut räntää
3. Vaalit lähestyvät! Olen taas kerran lietsonut itseni vaalihuumaan!
4. Raskauspahoinvointi on vihdoin tainnut päättyä
5. Äitiysloma lähestyy ja tekemättömien töiden kasa ei ole ihan katastrofaalinen

Huonoja asioita:

1. Lapsikaverin/kaverin lapsen/lapsen kaverin vointi + huoli pikkuisesta
2. Närästys
3. Lähestyvä äitiysloma ja pari mahtavan kuuloista työpaikkaa, joita olisin halunnut hakea. "Päivää, olisin erittäin kiinnostunut ja valmis aloittamaan työt noin 1,5 vuoden kuluttua". Juu ei.
4. Monen Lily-blogin kommenttiboksi, jonka keskustelu on mennyt katkeroituneelle Iltiksen keskustelupalsta- tasolle
5. Kusipää, joka meinasi ajaa päälleni suojatiellä tänä aamuna. Toivottavasti näki sentään taustapeilistä keskisormeni

Hmm, pitäisikö tässä perinteisellä hampurilaismetodilla saada tähän loppuun vielä joku positiivinen asia?

No joo: Pääsiäinen ja muutama ylimääräinen vapaapäivä.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Viisi hyvää asiaa mielivaltaisessa järjestyksessä:
1) Pure foodin- paikan lounassalaatti (Eerikinkadulla Natsi-Siwaa vastapäätä, ei voi kuin suositella!)
2) VR:n mobiilisovellus
3) Kent. Miten olen voinut unohtaa Kentin olemassaolon! Excelin pyörittäminen sujuu paljon kepeämmin Kentiä kuulokkeissa
4) Huomenna pääsee Helsinkiin lapsen kanssa!
5) Ensi viikon irtiotto arjesta

Viisi paskaa asiaa mielivaltaisessa järjestyksessä
1) Eräs potilastyön kukkanen Turun kaupungin ultraääniyksikössä Luolavuoressa
2) Lapsukaisen itkupotkuraivarit kun äiti oli niin hävyttömän röyhkeä, että kehtasi halkaista karjalanpiirakan 2 osaan syömisen helpottamiseksi. Onnistuin vielä lisäämään vettä myllyyn laittamalla tarjolle luumuja. Se uhmaikä taisi sitten tulla kertaheitolla.
3) Surkeasti käännetyt kirjat: kannattaa aina lukea alkuperäiskielellä, jos suinkin mahdollista. Kirjahaasteen tiimoilta ajattelin tässä joutessani lukaista jonkun trilogian ja koska tällä hetkellä en jaksa keskittyä mihinkään kamalan syvälliseen, kahmaisin Stieg Larssonit uusintakierrokselle. Meillä on ne sekä suomeksi, että ruotsiksi, mutta kakkososaa etsiessäni löysin vain suomenkielisen. Voi herraisä sentään. Suomeksi ei ole sellaista snaa kuin "ukkopiru"! Ellei ehkä olisi jostain folkloristisesta teoksesta kyse. Kääntäjälle terveisiä: sanaa "gubbjävel" ei voi kääntä ukkopiruksi, sori vaan. Esimerkkejä löytyisi kiehuttavan monta muutakin.
4) Hidastelu, vatulointi, mutiseminen. Terveisiä vain aviomiehelle ja appivanhemmille. Puhukaa reippaasti, hyvät ihmiset! Kommunikoikaa! Artikuloikaa! ARGH!
5) Firman YT- neuvottelut monen kivan työkaverin kannalta, vaikka itselle kävikin tällä kertaa hyvin.

Share
Ladataan...

Pages