Ladataan...

Hansan kelmeään yläkertaan on avannut Pasta Fabbrica- niminen ruokapaikka, jota suosittelen lämpimästi ainakin yhden testikerran perusteella. Söin kenties kaupungin parhaan salaatin ja seuralaisen pasta-annos oli myös todella hyvä. Mutta se salaatti! Pohjassa oli erilaisia salaattilaatuja tasapainoisen makuisella vinaigretella varustettuna. Lisäksi oli avocadovaahtoa, beluga-linssejä, pala focacciaa, marinoitua punasipulia, jotain kellertävää soosia ja uppomuna! Ja lisäksi valittiin joko italialaisia leikkeleitä tai juustoa. Aivan törkeän hyvä! Hintaa koko komeudella oli saman verran, kuin viereisen Greenzin salaatilla. Siihen kuuluu jäävuorisalaattia suoraan pussista ja pakastekatkarapuja sellaisenaan. Pasta Fabbricalle vielä erikoismaininta komeasta omistajasta, joka näitä ihanuuksia tiskin takana taikoo.

 

Eerikinkadulla, siinä natsisiwaa vastapäätä on Pure foodin'- niminen raakaruokaakin tarjoava paikka. Turakaista odottaessani kävin siellä lounaalla varmaankin kahdesti viikossa (kalliiksi tuli!), mutta oman työpaikan lounasravintola on vain huono vitsi. Mutta asiaan! Pure foodinissa on monipuolinen salaattibuffet, josta jo sellaisenaan saa kaiken tarvittavan. Pientä lisämaksua vastaan sai lisä"proteiinin", joka saattoi olla vaikkapa pehmeää lämminsavulohta (sen heille toimitti toinen kauppahallin kalapaikoista, joten mistään vakuumihalosta ei ole kysymys), joku lämmin munakoiso-avokadojuttu, paistettua halloumia tai soijapalasia tai kanaa tms. Älyttömän hyvää! Plussaa buffetin jatkuvasta raikkaudesta: kulhon ja laarit ovat tilanpuutteen takia niin pieniä, että niitä lounasaikaan täydennetään koko ajan. Miinusta hieman vaihtelevasta tasosta, parhaat tuotteet siellä on mielestäni silloin, kun keittiössä häärii se lyhythiuksiset nuori nainen.

Paninin maalaissalaatti ei ole kasvissyöjän valinta, eikä varsinkaan keventäjänä valinta. Mutta on se hyvää! Miinukset salaatille ja koko Paninille siitä, että keittiössä ei osata tehdä perunoista rapeita silloin, kun niiden pitäisi olla. Eli huonot ranut noin yleensä, ja salaatissa on se yksi iso ja vetelä lohkoperunan irvikuva.

 

Muut ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan! Mitä hyvää kukin on Turussa syönyt?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Koska olen molemmilla tavoilla synnyttänyt, tuon julki subjektiivisen näkemykseni molempien tapojen hyvistä ja huonoista puolista. 

Sektion plussat:

+ Hallittu toimenpide

+ Hommissa kokeneet ammattilaiset, joille sektio on arkipäivää

+ Nopea palautuminen

+ Turvallinen olo

+ Hallittavissa oleva ja ymmärrettävä haavakipu

Sektion miinukset:

- Nauraminen sattui

- vessassa käyminen jänskätti aluksi

- painavien asioiden nostaminen kiellettyä

- ei sovi suurperheestä haaveilevalle

 

Alatiesynnytyksen plussat:

- sängystä oli ekoina päivinä helppo nousta

- esikoisen uskalsi nostaa syliinsä

- sain kokea sen jännän fiiliksen, kun kellottelee supistuksia kotona ja jossain vaiheessa toteaa Miehelle, että nyt pitäisi käydä Tyksinmäellä ainakin näyttäytymässä

- sain juoda koitoksen aikana (en viinaa tietenkään, senkin höpsöt)

Alatiesynnytyksen miinukset:

- No se itse toimenpide, jestas sentään

- Hidas palautuminen vrt. sektio

- Kivulias istuminen, käveleminen, nouseminen, istahtaminen, makaaminen... Mitä näit ny on

- Kurkun heiluttaminen jäähallissa / patongin heiluttaminen porttikongissa / mitä näit ny on. Tai siis: en ole ottanut selvää, en halua tietää

- Jälkivuoto

 

no niin, siitäs saitte. En ala tässä ottamaan kantaa siihen, että mikä on lapselle parasta mistäkin näkökulmasta - molemmissa synnytystavoissa on plussansa ja miinuksensa. Suomessa ollaan perin sektiovastaisia ja käsittääkseni jopa perätilaisia ensisynnyttäjiä yritetään houkutella alatiesynnytykseen, ainakin joissain paikoissa. 

Noin niinkuin kokemuksina molemmista jäi kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Mitään kamalia komplikaatioita ei tullut ja molemmat lapset ovat terveitä (kop kop). Ei synnytyksen tarvitsekaan mielestäni olla mikään elämys tai joku fuckin spa-viikonloppu, jossa nautiskellaan kodinomaisessa ympäristössä. Minun synnytykseni olivat positiivisia "elämyksiä" ennen kaikkea vauvatehtaaksikin parjatun yliopistosairaalan ansiosta. Ihan KIVAN fiiliksen toi mm.jatkuva hätäsektiovalmius, kunnon lastenklinikka ja maailmanluokan keskola, jonne tuodaan kuulemma Ruotsistakin pieniä reppanoita saamaan hoitoa. Verhojen kuosi ja valaanlaululevyjen valikoima ovat ihan sivuseikkoja.

Sektiossa tykkäsin kyllä ehdottomasti eniten toimituksen rutiininomaisuudesta ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Alatiesynnytyksessä inhottavinta oli se, että piti itse yrittää tehdä jotain, josta ei ole mitään kokemusta, josta ei tunnu tulevan lasta eikä paskaa (luulisin, että molemmat sieltä silti tulivat. Ensin mainittu on tuossa todisteena. Jos jälkimmäinenkin tuli, ei siitä ainakaan jälkipolville jätetty mitään muistoksi) ja jossa koko ajan oli sellainen tunne, että teki jotain väärin ja ponnisti väärään suuntaan ja ties mitä. Ehkä virkani ja horoskooppimerkkini puolesta tykkään enemmän sellaisesta "annetaan ammattilaisen hoitaa homma"- meiningistä.

Alatiesynnytyksessä oli ehkä kivointa se, että onpahan nyt sekin sitten koettu.

ja kyllä: maito nousi molemmissa keisseissä. Se nyt on ihan paskapuhetta, etteikö sektioon jälkeen maito nousisi. Joillain nousee, joillain ei. Olisi synnytystapa mikä tahansa. Allergioitakaan ei ole esikoisella todettu. Ja kiitos kysymästä, olen ihan yhtä kiintynyt molempiin lapsiini. Ja Itä-Saksa peittää sektioarven, kaikki muu olisi niin vuotta 2005. 

Ei muuta tällä kertaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Turussa on vietetty hiljaiseloa blogin suhteen, koska Turakainen näki vihdoin päivänvalon n.kuukausi sitten. Tässä on siis ollut vähän kaikenlaista.   Nyt voisin kuitenkin mainita pari sanasta synnytyksestä, jos se sattuisi kiinnostamaan. 

Edellisenä päivänä tuli kipakoita supistuksia, joiden takia piti pysähtyä puhaltelemaan. Hoidin kaikki normaalit päivän aktiviteetit pienillä pausseilla, enkä todellakaan ajatellut toden olevan kyseessä. Iltasella lorahti vähän lapsivettä housuun, mutten tehnyt siitä mitään numeroa. Sitä siis tuli ihan vähän vain - jos suorastaan lattialle olisi loiskahtanut, olisin ehkä pirauttanut sairaalaan. Hoidin muina naisina Turkulaislapsen iltapuuhat ja taisin ajatella ohimennen, että huomenna sen sitten olisi tultava ulos. Mies tuli puoliltaöin iltavuorosta kotiin ja ilmoitimme myös appivanhemmille, että jos tilanne yön aikana eskaloituu, heidän pitäisi olla valmiina tulemaan meille. Yö meni ihan ok, joku hyvin satunnainen supistus tuli ja loput lapsivedestä pysyi sisällä. 

Aamulla alkoi olla sen verran kipeitä supistuksia, että olo oli tuskaisa. Mies vei lapsen tarhaan ja sovimme appivanhempien hakevan hänet sieltä. Mahdollisimman normaalia arkipäivää tavoittelimme. Kävin sillä aikaa suihkussa ja sheivasin koivet ja siistin jopa bikinirajan sokkona, koska sillä hetkellä tuntui ihan hirveän tärkeältä olla näyttämättä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjättäreltä. 

Lähdimme sairaalaan ja olin aivan varma, että meidät käännytettäisiin takaisin. Meidät vastaanottanut kätilö pöyristyi kuullessaan vesien menneen jo edellisenä iltana. Jos vedet olisivat menneet ilman mitään merkkejä supistuksista, olisin ilman muuta lähtenyt sairaalaan. Koin tarpeelliseksi esittää hirveän urheaa ja säästää verorahoja. Ja suoraan sanottuna, minulla oli edellisenä iltana niin paljon tekemistä, etten edes ajatellut koko synnytystä.

Kovista kivuista huolimatta en ollut edes avautunut kovin paljoa. Jossain vaiheessa alettiin tiputtaa oksitosiinia ja epiduraalinkin sain. Ponnistavan päästiin n.10h sairaalaan tulon jälkeen, riemu kesti tunnin ja oli kamalinta, mitä olen koskaan kokenut. Turkulaisvauvahan syntyi aikoinaan sektiolla ja vaikka alatiesynnytystä ensin tavoiteltiin pitkällä ja hartaalla käynnistelyllä, emme koskaan päässeet verta ja suolenpätkiä- vaiheeseen. Sektio oli ihana. Alatiesynnytys sen sijaan oli karmea, vaikka kaikki menikin ns.hyvin. Turakainen näki päivänvalon iltakymmenen maissa ja itki pontevasti. Turakainen näytti ihan helvetin isolta, kun ajatteli MISTÄ se oikein tuli. Mistään jättivauvasta ei ollut kyse, olikohan painoa joku 3100g. Mutta silti. Maailman kaunein pikkutyttö.

Pääsin elämäni parhaaseen suihkuun.

Siirryimme osastolle ja Mies lähetettiin kotiin. Olimme sairaalassa koko seuraavan päivän ja sitä seuraavana pääsimme iltapäivällä kotiin. Vauvan hoidon kanssa oli ensin ihan pihalla, mutta kotiin päästyämme kaikki alkoi sujua rutiinilla. Turkulaisvauva suhtautuu Turakaiseen todella ihanasti, mutta kyllä se mustasukkaisuus vielä ehtii tulla.

Ei mulla muuta.

teen vielä joku päivä listan sektioon ja alatiesynnytyksen plussista ja miinuksista, olenhan varsinainen asiantuntija.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Vahvuudet:

- Raivon ja turhautumisen kanavoiminen kotitöihin

Heikkoudet:

- Raskaus, joka pilasi taas kerran kaiken (joojoo laadidaa pitää olla kiitollinen että onnistuu tulemaan raskaaksi ja suunniteltu juttuhan tämä oli ja lässynlässyn tiedetään, kiitos). Vituttaa vain, että ajoitus kusi täysin muun elämän kannalta. Olin elämäni parhaassa työhaastattelussa, mutta sanoivat suoraan, että viikon päästä äitiyslomalle jäävä ihminen ei ole mahdollinen valinta. Ja ymmärtäähän sen. Mutta tämä olisi ollut maailman ihanin työ. Ehkä.

3. Mahdollisuudet

- No ei tule äkkiseltään mieleen yhtäkään. No joo, ehkä on mahdollista nauttia äitiyslomasta eri tavalla, kuin viime kierroksella

Uhat:

- Urakehitys jumahtaa paikoilleen (perhe, Turku)

- Räjähdän tähän yksin kannettavaan vastuuseen kaikesta käytännön toiminnasta

- Autokaupoille lauantaina

- Vaalien lopputulos

Share
Ladataan...

Ladataan...

Pedro Hietasen näköinen bussikuski iski taas: huristi nasta laudassa etuajassa pysäkkimme ohi vain jäädäkseen 20 metriä edemmäs seisomaan punaisiin valoihin. Mikään heiluttelu ei saanut kuspäätä heltymään, ei vaikka viimeisillään raskaana oleva nainen kinkkuaa lastenvaunujen kanssa koputtelemaan ikkunaan. Kun ei, niin ei. Noh, siitä sitten sisuuntuneena pistettiin kersan kanssa puolijuoksuksi Kauppatorille, jossa bussi luonnollisesti seisoi moottori sammutettuna ottamassa kiinni aikataulua. Kiitos tästä, taas kerran.

Homman kruunasi tietysti se, että puhistuani itseni, rattaat ja kersan ovesta sisään tiukka harjoitussupistus mahaa kiristäen, saattoi suustani päästä joku ylimääräinen sana. Ja kersahan ei petä koskaan: "Äiti sanoi saatana!"

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tämän kaiken turhasta rutkuttamisen aiheuttaa tietysti tämä oma raskauteni, joka alkaa jo kyllästyttää kaikkine huonoine yöunineen ja vessassa ravaamisineen. Siksi pari viime postaustani ovat olleet listapainotteisia, ja listoja tarjoan nytkin:

TYHMÄÄ:

1) Sydämen muodostaminen raskausvatsan päälle peukaloilla ja etusormilla. Hei haloo, aikuiset ihmiset. Älkää viitsikö.

2) Masu, masuasukki, masukki, tissittely, tissitakiainen, esikko, pikkukakkonen... lista on loputon

3) Pedro Hietasen näköinen urpo bussikuski tänä aamuna

4) Yhteiskunnan sanelema pakko jäädä äitiyslomalle vähintään 30 päivää ennen laskettua aikaa. Miksei sitä saisi itse päättää? Miksen voisi lähteä töistä suoraan synnyttämään, jos jaksaisin ihan hyvin käydä töissä? Miksi oletusarvo on, että pankolla makaaminen on kenellekään tarpeellista? Prkl.

5) Oma mies, jota pyysin tuomaan kaupasta heviä. Ja hän toi yhden säälittävän sitruunamelissaruukun. Öh, siis mitä sillä sitruunamelissalla olisi oikein tarkoitus tehdä? Miksei yleismaailmallinen hevi-pyyntö ole itsestäänselvä geneerinen säkillinen vaikkapa tomaattia, kurkkua, salaattia, omenoita, appelsiineja ja sipulia? Tai edes mitä tahansa järkevämpää, kuin se sitruunamelissa. Jos on ihan polttava tarve tuoda yrttejä, suosittelisin esim. basilikaa, korianteria ja persiljaa. EI sitruunamelissaa.

 

KIVAA:

1) Aurinko

2) Kaunista ilmaa luvattu viikonlopuksi

3) Herttaisia isiä päiväkodin tuulikaapissa. Tietoisesti jätän käyttämättä sanan "Filf", koska olen kunniallinen vaimoihminen

4) Varhaiskaali on saapunut kauppoihin! Tästä se lähtee!

5) Ennakkoäänestys alkoi tänään: vaalihuuman kierrokset kasvavat!

 

Share
Ladataan...

Pages