Hei hei vanha, tervetuloa uusi!

Tuttitango

Tämä blogi on ollut aika hiljainen jo pitkään. Sanottavat äitiysblogin osalta ovat aika vähissä, sen sijaan pää kuhisee ajatuksia taiteen tekemisestä, käsitöistä, identiteettikysymyksistä ja tunteista.

Niinpä olen perustanut uuden blogin - Luovimista. Kirjoitan siellä noista edellämainituista aiheista, ja pääseepä siellä lukemaan uuden tanssiteoksen valmistamisprosessistakin. Olen taas aika innostunut kirjoittamisesta ja päivittelen uutta blogia aina kun siihen aikaa liikenee!

Tähän vielä pientä päivitystä perheaiheista :)

Muistatteko, kun arvailin, milloin Liina oppisi lukemaan? Oma arvaukseni oli, että tyttö osaisi lukea kolmevuotiaana. Ja arvatkaa mitä - Liina täytti kolme kesäkuun puolivälissä, ja heinäkuun lopulla hän jo luki lauseita sekä kirjoista että tietokoneen ruudulta! :O Nykyään hänen saattaa kuulla lukevan pitkiä pätkiä kirjoista ääneen ihan itsekseen. Ihan näin pian en sentään olisi uskonut tämän tapahtuvan!

Liina aloitti myös kerhon elokuun puolivälissä ja käy siellä kolme kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan. Hän kyllä viihtyy kerhossa, mutta näin alkuun se taitaa käydä aikalailla voimille. Kesällä täysin pois jääneet päiväunet ovat tässä viime päivinä taas palanneet kuvioihin. Tuntuu tosi kummalliselta, että oma pieni lapsi on tavallaan aloittanut oman elämän - viikossa on monta tuntia, joiden aikana emme tiedä hänen elämästään kaikkea!

Kuvassa lapsilla ompelemani vaatteet - Pojulla ensimmäinen tekemäni body ikinä ja Liinalla kesähaalari yhdellä suosikkikaavoistani

Poju on jo 1 v 5 kk ikäinen pieni touhukas poika. Hän kaahaa menemään puolijuoksua, hupsuttelee ja leikkii lammasta isosiskonsa kanssa. Poju on toiminnan miehiä ja hänen lempinimensä perheessä onkin Omatoimimies, sillä hän haluaa tehdä kaiken itse. Sinnikkyys on leimaava piirre hänen luonteessaan, mutta hän on myös kova halailemaan ja pusuttelemaan, äidin pieni halipoika. Pojulla ei ole ollut kiire alkaa puhumaan, vaan hänen ilmaisurepertuaarinsa koostuu lähinnä eläinten äänistä. Määä-ää, muuuuu, rrräyyyyyy, huhuu ja kaak-kaak! Minimies on kyllä sen verran tehokas sanattomassa viestinnässään, että juuri mitään ei jää epäselväksi kun hän haluaa jotain ilmaista - miksi siis opetella puhumaan :D

Meidän lapset rakastavat eläimiä. Kuvassa Pojulla Noshin kaavalla ompelemani lippapipo.

Itse olen edelleen aika tiukoilla. Tämä vuosi on kuormittanut minua ihan liikaa, ja yritän nyt parhaani mukaan keksiä ja toteuttaa sellaisia asioita, jotka tuovat minulle iloa ja voimia. Siksi työ ja taiteen tekeminen on palaamassa kuvioihin - vaikka jatkan edelleen kotona lasten kanssa - onhan se iso osa identiteettiäni ja ollut paitsiossa jo yli kolme vuotta. Kuluva vuosi on myös täyttynyt ompeluharrastuksesta, johon olen jäänyt ihan koukkuun. Luovimista -blogissa käsittelen näitä aiheita sekä yrityksiäni rakentaa itselleni keinoja selviytyä arjesta yhä vahvempana.

On siis aika kiittää Lilyä näistä kuluneista kahdesta vuodesta ja suunnata kohti uusia seikkailuja toisaalla. Hei hei, täällä oli hyvä olla, nähdään kenties vielä toisten Lily-blogien kommenteissa!

Ja kaikille lämpimästi tervetuloa Luovimista -blogin puolelle! Toivottavasti näen siellä paljon teitä vanhoja tuttuja!

 

 

PS. Jodelie haastoi minut Liebster Awardilla - vastaukseni hänen kysymyksiinsä sekä omat haastelinkitykseni löytyvät uudesta blogista!

 

 

 

 

 

 

Share

Kommentoi