Epäonnistunut AVOliittoni

Ladataan...
Tuulahduksia

Nyt kun aloitin tämän tunnustamisen, niin taidan sitten kertoa tämän toisenkin totaalisen epäonnistumiseni...

Ajattelin eroni jälkeen, etten koskaan löydä onnea - aitoa, pyyteetöntä rakkautta - ja sorruin jälleen mieheen, joka osoittautui valehtelevaksi, viinaan meneväksi taivaanrannan maalariksi.

Ehdimme elää avoliitossa 7 vuotta,  joista viimeiset kaksi mietin, miten pääsen miehestä eroon - jälleen - niin, että selviämme kaikki elossa.
 

De Ja Vu.

 

Suhteemme loppuajat olivat painajaista, jonka päätähtenä esiintyi kuningas alkoholi. Se vei avomiestäni kuin "pässiä narussa", eikä hän välillä kännipäissään tuntenut edes minua.

Hän ei pystynyt ymmärtämään, että hänellä on ongelma - minullahan se ongelma oli, kun olin niin "tiukkapipoinen ja rajoitin hänen elämäänsä ja ilonpitoaan". "Kaikkihan ryyppäävät viikonloppuisin, ei tässä kuule mitään ongelmaa ole!"

Olihan meillä hetkemme -  mutta niin ne vain jäivät  ikävien  muistojen varjoon, kadoten ja kutistuen mitättömän pieniksi asioiksi elämää suurempien hetkien tieltä.
Ja niitä hetkiä sitten riittikin!
Milloin lukitsin miehen liiteriin, kun hän humalassa etsi kirvestä, jolla tappaisi kaikki ja milloin ajelin talvipakkasella pitkin kyläteitä, kun pelkäsin hänen jäätyneen hankeen baarista lähdettyään.

Viimeisen puolenvuoden aikana, ymmärsin lopulta, että en enää jaksa - tässä suhteessa ei ollut enää mitään järkeä, ei kenenkään kannalta. Otin kihlasormukseni - jonka avomies humalassa puoliväkisin sormeeni oli työntänyt -  ja annoin sen takaisin. Sanoin "En halua elää näin - tämä elämä ei ole sellainen, jonka halusin lapsille ja itselleni. Haluan erota! Pakkaa kamasi ja lähde!"

Jotenkin sanat tulivat niin yllätyksenä miehelle, ettei hän niitä käsittänyt, vaan sai narsistisen itku-potku-kohtauksen vasta seuraavana päivän - varmaan sulateltuaan sanojani ja toivuttuaan armottomasta krapulastaan.

Hän haukkui minua - sekaisin raivosta ja mustasukkaisuudesta - huoraksi, rumaksi. lihavaksi, huonoksi sängyssä, liian itsekkääksi, vanhaksi paska-akaksi - kaikeksi mahdolliseksi, mitä vain keksi. Kuuntelin kaiken kylmästi - ne sanat eivät koskettaneet minua enää, koska tiesin suhteen olevan ohi.

Suurimmaksi ongelmaksi muutui talo, jonka omistin, johon avomies oli tehnyt remonttia. Aluksi olisin halunnut jäädä lasten kanssa sinne asumaan, mutta kun tarkemmin mietin, en enää halunnutkaan  - tiesin, kuinka humalassa ja "juosten kusten" remontit oli tehty - ja onnekseni avomies sai kuin saikin lainan, jolla pystyi lunastamaan talon itselleen.

Vielä viimeisillä metreillä pelkäsin, etten ehdi muuttaa pois - että mies yhtäkkiä "hoksaa", että lähden oikeasti pois ja vielä viimeisen kerran räjähtää ja käy päälleni - mutta kuin ihmeen kaupalla pääsin jälleen lasteni kanssa pakoon uuteen asuntoon,  jonne jälleen muutin vain vaatteet ja lasteni tavarat - tälläkertaa pystyin ostamaan uudet kalusteet, olinhan saanut talosta senverran rahaa talovelkojeni poismaksun jälkeen.

Olin vihdoinkin vapaa ja ajattelin, etten koskaan enää suostu uuteen suhteeseen, en ainakaan, kun lapset asuvat luonani.

Mutta... se onkin sitten jo aivan toinen tarina!

Share
Ladataan...

Kommentit

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Tätä tarinaa ei voi kommentoida muuten kuin, että nostan hattua miten olet uskaltanut lähteä huonoista suhteista ja nostaa itsesi ylös niistä. 

Tuulahduksia

Kiitos. Nuo vuodet olivat todella raskaita, enkä olisi jaksanut taistella, ellei minulla olisi ollut kahta hyvää syytä - lapsiani. Olen  ollut heille isä ja äiti, ainoa aikuinen, johon he pystyivät luottamaan. He tekevät elämäni jokaisesta päivästäni elämisen arvoisen - yhä vieläkin, vaikka ovat jo lähes aikuisia.

Kukka (Ei varmistettu)

Huoh...kylläpä on tutun kuuloista. Minäkin sain välillä pelätä henkeni edestä.  Mikä meitä naisia pitää huonossa parisuhteessa? Sitten mietyttää, että toivooko sitä vain jatkuvasti, että se toinen muuttuu?

Tuulahduksia

Niimpä niin Kukka... me yritämme uskoa ja vakuuttaa itsellemme, että ne valheet, mitä meille kerrotaan ovat totta tai toteutuvat jonain päivänä.
Ehkä sitä tosiaan kuvittelee, pystyvänsä muuttamaan toisen ihmisen erilaiseksi, kuin hän oikeasti on; rakkaudella ja hoivaamisella, salailulla ja lohduttelulla... eikä sitä silloin halua nähdä elämäänsä sellaisena, millaiseksi se on muuttunut.
Pelko ja voimattomuus ovat varmasti ne suurimmat syyt, miksi moni nainen/mies sinnittelee huonossa suhteessa. Myös yhteinen menneisyys, lapset, suku, ystävät, omaisuus, toimeentulo - erossa koko elämä hajoaa ja vaatii voimia alkaa rakentamaan kaikkea alusta. Paljosta joutuu luopumaan, mutta todella paljon saa tilallekkin - saa oman elämän, sellaisen, mitä itse haluaa elää.
 

Kommentoi

Ladataan...