Ladataan...

Tulipa mietittyä tuota taloutta, kun siitä nyt lehdessäkin joka päivä kirjoitetaan.

Puhuttaessa Suomen tai Euroopan taloudesta pyöritellään melkoisia rahasummia. Suomen valtionvelka on n. 80 miljardia euroa. Tai no, lokakuussa mainittiin summaksi 78 miljardia, mutta eiköhän tuon voi pyöristää kahdeksaankymmeneen miljardiin. Eroa on kuitenkin vain 2 000 000 000 euroa. Big deal.

Kenelle Suomen valtio sitten on velkaa? Ilmeisesti muille valtioille. Jotka taas ovat velkaa toisille valtioille. Miten on mahdollista, että valtiot ovat velkaa toisilleen? Jos valtiot lainaavat rahaa toisilleen toistuvasti, lasketaanko velkaa laskettaessa samat rahat uudestaan, vai syntyykö rahaa tyhjästä? Ilmeisesti liian pienikin valtionvelka voi olla ongelma, mikä on käsittämätön ajatus.

On itsestäänselvää ja silti hämmentävää todeta, että pienessä mittakaavassa raha ei ilmeisesti toimi samalla tavalla kuin suuressa. Otetaanpa esimerkkitilanne, ja unohdetaan hetkeksi korot (jotka toimivat kaikissa lainoissa merkittävänä lainanantamisen motiivina).

Ensin Petteri lainaa Mirjamille kympin. Kun Mirjami sitten antaa myöhemmin rahaa Petterille, ei "normaalielämässä" kyseessä ole uusi laina, vaan Mirjamin lainanlyhennys tai takaisinmaksu. Normaalielämässä on vaikeaa ajatella, että velan ottamisesta itsestään olisi Mirjamille tai Petterille hyötyä, ja että velaton tilanne olisi velallista huonompi vaihtoehto.

Valtioiden kohdalla tämä eestaas-lainaaminen 0n ihan business as usual.

Share
Ladataan...

Ladataan...

En pääsääntöisesti syö sianlihaa enkä tonnikalaa.

Pysähdyin tänään pohtimaan miksi nykyään toimin näin, vaikka lapsena ja nuorempana olin kaikkiruokaisempi. Olen yleisesti ottaen vähentänyt lihansyöntiä ilmastollis-päästöllis-ympäristöllisistä syistä - lihatuotteet kun kuulemma kasvattavat hiilijalanjälkeäni suuresti. Yleisesti ottaen suosin lihoista riistaa ja lähilihaa ennemmin kuin eksoottisia pakastemöykkyjä tai purkkimössöjä. Tämä kaikki lihatuotteet kattava syy ei kuitenkaan yksin selitä kaikkea.

Tonnikalaa en syö, koska pidän delfiineistä, enkä halua olla osallisena niiden turhaan murhaamiseen tonnikalojen pyynnin seurauksena. Sianlihaa en syö, koska possut ovat mielestäni söpöjä. Vaikka prosessoidusta lihasta (siis tonnikalamössöstä purkissa tai kinkkuviipaleista tai -suikaleista) ei eläintä enää tunnista, ajatus riittää tekemään tonnikalasta ja sianlihasta vastenmielistä.

En kuitenkaan ole absolutisti: olen maistanut tonnikalaa pitkästä aikaa tänä vuonna, ja sianlihaakin muutaman kerran kebab-pizzerian (en ole terveysintoilija) pitsaan eksyneiden kinkkusuikaleiden muodossa. Ei ole epärationaalista välttää tekemästä jotain, mutta perusteeton, kiivas absolutismi on aina perusteetonta hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Allergia on hyvä esimerkki rationaalisesta perusteesta absolutismille.

Jos muuta ei olisi ja syödä pitäisi, söisin delfiinin lihaa. Söisin ihmistäkin oikein pahassa paikassa. Tai oikeastaan yrittäisin syödä: inhoreaktio voisi käytännössä estää sen ja ruoka palata "hississä" ylös vaikka minkäänlaista eettistä ongelmaa en tilanteessa näe.

Share
Ladataan...